Zikavirus on läntisellä pallonpuoliskolla 20 vuoden aikana jo neljäs uusia laajoja alueita vallannut hyttysen levittämä virusinfektio. Zikavirusta edelsivät vuonna 1990 dengue, joka aiheuttaa myös verenvuotokuumeita, Länsi-Niilin virusinfektio aivotulehduksineen vuonna 1999 ja chikungunya niveltulehduksineen vuonna 2013. Paitsi näitä tauteja levittävät hyttyset, myös taudin aiheuttavat virukset ovat keskenään lähisukulaisia. Vain zikavirus on aiheuttanut sikiövaurioita, ja sen pelottavuus liittyykin pääasiassa raskausriskeihin. Virusten leviämiselle on haettu selitystä ekologiasta, kuten ilmastonmuutoksesta sekä hyttysten ja ihmisen käyttäytymisestä.
Taudin tunnettu historia
Zikavirus löydettiin samannimisestä laaksossa Ugandassa elävistä reesusapinoista vuonna 1947. Se löydettiin 1950- ja 60-luvuilla myös ihmisistä Tansaniassa, Ugandassa ja Nigeriassa. Afrikan ulkopuolella zikavirus aiheutti ensimmäisen tunnistetun epidemian Mikronesiassa vuonna 2007 ja sen jälkeen Ranskan Polynesiassa epidemian vuosina 2013–2014. Viimeisin sen valloitus on ollut Brasilia maaliskuussa 2015 ja sieltä monet Amerikkojen maat.
Kesään 2016 mennessä virus on löydetty kuudesta Aedes-suvun hyttyslajista. Afrikassa virusta levitti Aedes africanus, muualla pääasiassa Aedes aegypti tai A. albopictus. A. aegypti on kaupunkihyttynen ja pistää valoisaan aikaan. Aiemmin tätä hyttyslajia on esiintynyt Euroopan lämpimissä osissa, Välimeren rannikolla ja Lähi-Idässä, mutta viime vuosina vain Madeiran saarella ja Mustanmeren rannalla Venäjällä. Jos virus saa kyvyn levitä lauhkeamman alueen lajien välityksellä, uhattuina ovat laajemmatkin alueet myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Epidemiatilanne
Vuoden 2007 jälkeen on zikavirustartuntoja todettu heinäkuuhun 2019 mennessä 87 maassa. Zikaviruksen aiheuttamia sikiön pienipäisyysvaurioita on todettu 31 maassa ja virukseen liittyviä halvauksia 21 maassa. Näyttäisi siltä, että sikiövauriot ovat olleet yleisimpiä Brasiliassa, mutta halvaukset Kaakkois-Aasiassa ja Polynesiassa. Syytä mahdolliseen eroon ei tiedetä. Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) verkkosivuilla on ajankohtainen kartta zikavirusinfektioiden esiintymisestä (ks. verkkolinkki lähdeluettelossa). Nykyiselle epidemia-alueelle WHO ennusti jopa 3–4 miljoonaa infektiota vuodelle 2016, mutta vuoden 2016 lopulla epidemia alkoi jo laantua Amerikoissa. Viruksen leviämistä Eurooppaan pidetään epätodennäköisenä pääasiassa sopivan hyttysvektorin harvinaisuuden takia. Heinäkuun 2019 jälkeen ei maailman terveysjärjestö WHO ole päivittänyt epidemialukuja. Syynä tähän ovat rauhallinen epidemiatilanne ja koronaviruspandemian aiheuttama seurantaresurssien suuntaaminen muualle.
Amerikoissa epidemia alkoi maaliskuussa 2015 Koillis-Brasiliasta, ja se on levinnyt siellä ainakin 48 maahan, kaikkiin Argentiinan ja Yhdysvaltojen eteläosan välillä. Elokuussa 2016 ilmoitettiin ensimmäiset omat tapaukset Floridassa ja joulukuussa Teksasissa suppeilla alueilla. Näiltä alueilta löydettiin myös viruksen kantajaksi sopiva Aedes-hyttyslaji. Vuonna 2016 Yhdysvalloissa, pääasiassa Floridassa, todettiin yli 200 todennäköisesti paikallisten hyttysten aiheuttamaa tartuntaa. Muista Yhdysvaltojen osavaltioista ei ole löydetty kotoperäisiä zikavirustartuntoja, eikä Yhdysvalloissa ole vuoden 2017 jälkeen todettu enää yhtään paikallista tartuntaa. Myös Väli- ja Etelä-Amerikassa zikavirusepidemia on selvästi laantunut vuoden 2016 jälkeen, mutta vuonna 2019 tauteja on todettu vielä tuhansia Brasiliassa, satoja Kolumbiassa ja Perussa ja kymmeniä muissakin maissa.
Kaakkois-Aasiassa zikavirustartuntoja on todettu laajalla alueella, mutta ei kovin runsaasti. Thaimaasta ilmoitettiin 600 sairastunutta vuonna 2018 ja vuoden 2019 ensimmäisen kolmanneksen aikana. Muissakin suomalaisten suosimissa turistimaissa, kuten Malediiveilla ja Vietnamissa, on ollut vähäinen määrä tapauksia vielä vuonna 2018. Afrikassa varmoja zikavirusinfektioita on todettu vuonna 2018 vain Angolassa ja Guinea-Bissaussa. Euroopassa on todettu vuoden 2019 ensimmäiseen neljännekseen mennessä 2 400 matkailijan infektiota 22 maassa (eniten Espanjassa ja Ranskassa). Sukupuoliteitse näistä oli saatu 25, muut matkoilta. Näistä 139 on ollut raskaana olevilla ja kolme on johtanut sikiön infektioon (yksi Suomessa). Suomessa tuontitapauksia on ollut kaikkiaan noin 20. Vuonna 2020 Suomessa todettiin yksi zikaviruksen aiheuttama infektio. Eurooppalaiset ovat saaneet eniten tartuntoja Karibian alueelta.
Tähänastiset zikavirusepidemiat ovat olleet laajoja, kestäneet huipussaan puolisen vuotta ja sammuneet itsestään ehkäpä infektiolle alttiiden käytyä vähiin. Tätä suotuisan kulun mahdollisuutta ovat esittäneet asiantuntijat nytkin, ja niin näyttää Amerikoissa tapahtuvan. Kaakkois-Aasiassa, siellä vallinneen epidemian jälkeen, vasta-ainetesteillä todettiin, että pahimmilla alueilla tartunnan oli saanut noin puolet väestöstä. Suurin osa tartunnoista ei ollut aiheuttanut henkilölle sairautta lainkaan.
Vuoden 2019-jälkeen näyttää siltä, että laajoja zikaviruksen aiheuttamia epidemioita ei ole maailmassa esiintynyt.
Tartunta ja tauti
Viruksen päästyä luontaisista apinaisännistään ihmisiin se on lähtenyt leviämään ihmisestä toiseen ristiin verta imevien hyttysten kautta. Tartunnan saaneella viruksia löytyy verestä jo vuorokauden kuluttua, ja ne säilyvät siellä yleensä kymmenisen päivää, maksimissaan 44 päivää. Ihmisestä toiseen virus voi tarttua veri- tai seksiteitse. Tartuttamiskykyistä virusta on löydetty miehen siemennesteestä enimmillään kolmen viikon ajan tartunnasta. Kaikista seksuaalisesti aktiivisten naisten tartunnoista noin joka kymmenennen on päätelty tulleen yhdynnässä (eri arviot 3–23 %). Virusta on myös syljessä, mutta syljen mahdollista merkitystä taudin leviämisessä ei tiedetä. Kondomin pitäisi suojata seksitartunnoilta.
Taudin luonnetta ei tunneta vielä hyvin. Selvittämistä on haitannut aluksi se, että zikaviruksen ja samoille alueille levinneen dengueinfektion tuottamat vasta-aineet ristireagoivat. Käsitys on, että vain viidennes tartunnan saaneista sairastuu. Tauti on lievä, eikä se ole oireiltaan erotettavissa denguesta. Kuume, yleiset säryt ja pikkupilkkuinen nyherömäinen ihottuma alkavat pari päivää tartunnasta ja kestävät yleensä vajaan viikon. Vakavaa, dengueverenvuotokuumeen kaltaista reaktiota ei ole todettu.
Zikavirusinfektion suurimmat haitat kohdistuvat hermoston kehittymiseen sikiökaudella. Epidemian aikana Ranskan Polynesiassa ja Amerikoissa on todettu Guillain-Barré-hermojuuritulehduksien lisääntyneen. Zikavirus-pandemian aikana todettiin sikiön pienipäisyyden (mikrokefalian, aivojen kehityshäiriön) yleistyminen. Vuoden 2015 aikana Brasiliassa todettiin 4 000 mikrokefaliasta kärsivää sikiötä tai lasta. Tämä oli 20-kertainen määrä edelliseen vuoteen verrattuna ja herätti selvitykset sen syystä. Lapsivedestä ja vaurion saaneista sikiöistä on löydetty zikavirusta, ja pidetään selvänä, että virus on vaurion syy. Koska ei tarkoin tiedetä, kuinka yleinen zikavirusinfektio on raskaana olevilla, yksittäiselle raskaudelle aiheutuvaa riskiä on vaikea arvioida. Alustavat tutkimukset viittaavat sikiövaurion riskin olevan raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikaisissa tartunnoissa noin 5–8 % ja myöhemmin raskaudessa vähäisempi. Läpikäyty infektio aiheuttanee suojan uudelta infektiolta, mutta suoja samaa viruskantaa vastaan ei liene pitkäkestoinen ja toisaalta zikaviruksesta tunnetaan eri kantoja.
Taudin tunnistamiseen jo sen alussa on käytettävissä verestä tehtävä geenimonistustesti (PCR) ja taudin jälkeen sen toteava vasta-ainetesti.
Hoito ja ehkäisy
Zikavirukseen ei ole tehokasta lääkettä. Rokotetta ei ole vielä käytössä, mutta 45 rokote-ehdokasta on tutkimuksissa vuonna 2018. Infektiolta voi suojautua vain välttämällä hyttysten pistoja (ks. Malaria) tai matkustamista epidemia-alueelle. Sairastuneen miehen on WHO:n suosituksen mukaan syytä käyttää kondomia kolmen kuukauden ajan, sairastuneen naisen kahden kuukauden ajan. Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Suomikin ovat kehottaneet raskaana olevia harkitsemaan tarkkaan, matkustavatko alueille, joissa epidemia vallitsee. Tämä tarkoittaa ECDC:n sivujen kartassa punaisella tai keltaisella väritettyjä maita Amerikoissa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa (ks. verkkolinkki lähdeluettelossa).
Milloin lääkäriin
Jos on raskaana ja sairastuu matkalla epidemia-alueella tai 10 päivän sisällä sieltä palattua, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Diagnoosi voidaan poissulkea tai varmistaa löytämällä viruksen geenejä verestä tai virtsasta geenitestillä (PCR-RNA-testillä) tai jälkikäteen vasta-ainetestillä. Nämä auttavat tarjoamaan raskaana oleville tehostettua seurantaa.
