K-vitamiinin saanti eri ruoka-aineista

Mitä runsaampaa K-vitamiinin saanti ravinnosta on, sitä vähemmän K-vitamiinin saannin vaihtelut vaikuttavat Marevan-lääkkeen annosteluun. Myös perimä vaikuttaa Marevan-lääkkeen aineenvaihduntaan.

Vihreitä lehtikasviksia – ruusukaalia, pinaattia, nokkosta, lehtikaalia – tulee käyttää kohtuudella. Esimerkiksi lautasellinen pinaattikeittoa tai 2–3 nuppua ruusukaalia ei aiheuta ongelmia. Greippi- ja karpalomehuja ei tule käyttää, sillä ne vaikuttavat lääkkeen aineenvaihduntaan hidastavasti ja voivat johtaa lisääntyneeseen vuotoriskiin. Muita rajoituksia ei kasvisten, marjojen ja hedelmien osalta juurikaan ole.

Mustaherukoissa on jonkin verran K-vitamiinia, mutta niitä ei erityisesti tarvitse välttää. Jos varfariinihoidon vaikutusta kuvaava INR-laboratorioarvo heittelee, voi kokeilla marjojen osalta niiden yhteismäärän rajoittamista noin 2 desilitraan päivässä. Tämä koskee siis marjojen kokonaismäärää kaikki marjat mukaan lukien. Suositus ei johdu K-vitamiinista, sillä suurimmassa osassa marjoja K-vitamiinia on vain vähän. Taustalla ovat ilmeisesti marjojen sisältämät bioaktiiviset yhdisteet, jotka vaikuttavat lääkkeen tehoon.

Vastoin yleistä harhakäsitystä sitrushedelmien K-vitamiinipitoisuus on olematon, eikä niitä tarvitse välttää.

Yleisiä ravitsemusohjeita varfariinihoidon aikana

Ravintolisistä saatavat suurehkot annokset A-, C-, E- ja K-vitamiineja vaikuttavat hoitotasoon. Esimerkiksi 500 mg C-vitamiinia sisältäviä valmisteita ei tulisi käyttää. D-vitamiinivalmisteilla ei ole yhteisvaikutusta Marevan-hoidon tehoon.

Luontaistuotteita tulee välttää, sillä ne voivat vaikuttaa Marevan-lääkkeen aineenvaihduntaan. Kalaöljyvalmisteet vaikuttavat veren hyytymiseen, joten niiden käytöstä tulee neuvotella lääkärin kanssa. Paastoa ei suositella Marevan-hoidon aikana.

Alkoholia tulee Marevan-hoidon aikana käyttää vain satunnaisesti ja kohtuudella (esimerkiksi lasi viiniä aterialla). Tonic-vesi sisältää lääkkeen vaikutusta voimistavaa kiniiniä, joten sitä ei tule käyttää.

Liian tiukka ruokavalio-ohjeistus voi johtaa kovin vähäiseen K-vitamiinin saantiin ja edelleen herkästi heitteleviin INR-arvoihin. Tällaisessa tilanteessa ruokavalion monipuolistaminen yleensä auttaa. Suurella todennäköisyydellä muutos vaikuttaa aluksi INR-arvoon. Tällöin lääkkeen annostelu muokataan sopivaksi, ja sen jälkeen hoitotasapainossa pysyminen onkin yleensä huomattavasti aiempaa helpompaa. Varfariinin annostus sovitetaan siis aina potilaan ruokavalioon eikä toisin päin.

Kirjallisuutta

  1. Lassila R. Varfariinihoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 24.10.2022.