Yleistä

Unihalvaus on nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä, unen ja valveen rajamaastossa esiintyvä tila, johon liittyy tahdonalaisten lihasten lamaantuminen ja kyvyttömyys liikkua, vaikka henkilö on samanaikaisesti hereillä. Unihalvaus kestää tyypillisesti muutamasta sekunnista jopa muutamiin minuutteihin ja on itsessään normaali ja harmiton ilmiö. Unihalvauksen aikana henkilö on kuitenkin tietoinen ympäristöstään ja omasta liikuntakyvyttömyydestään, ja tämä koetaan usein hyvin pelottavana.

Kokemukseen voi liittyä myös paineen tunne rintakehässä tai jopa tukehtumisen tunne, mikä liittyy ohimenevään lihaslamaan. Myös tunne pahantahtoisen henkilön, olennon tai voiman läsnäolosta on melko tavallista unihalvauksen yhteydessä. Unihalvaukseen saattaa liittyä myös hallusinaatioita eli harha-aistimuksia, jotka koetaan ilman vastaavaa ulkoista ärsykettä, tai illuusioita eli havaintovirheitä, jossa jokin ympäristön ärsyke tai esine havaitaan vääristyneenä. Nämä hallusinaatiot ja illuusiot liittynevät sekä lihaslamaan että unennäön piirteiden sekoittumiseen valvetilaan. Hallusinaatiot tai illuusiot, kuten myös koettu hengityksen raskaus tai pahan läsnäolo, usein lisäävät unihalvauskokemuksen pelottavuutta.

Unihalvauksen esiintyvyys

Unihalvaukset voidaan jakaa yksittäiseen (isolated sleep paralysis; ISP) ja toistuvaan (recurrent isolated sleep paralysis; RISP) unihalvaukseen. Harvoin esiintyvät yksittäiset unihalvaukset ovat normaali uni- ja valvetilan vaihtumiseen liittyvä ilmiö. Kansainvälisessä unihäiriöluokituksessa ainoastaan toistuva unihalvaus luokitellaan varsinaiseksi vilke- eli REM-uneen liittyväksi unen erityishäiriöksi. Tällöin toistuvan unihalvauksen on aiheutettava huomattavaa kärsimystä potilaan elämässä, muun muassa nukkumaanmenoon liittyvää pelkoa tai ahdistuneisuutta, eikä se voi selittyä muulla sairaudella (muun muassa narkolepsialla, ks. alla).

Unihalvauksen esiintyvyyttä koskevat tutkimustulokset vaihtelevat huomattavasti. Vuosittain unihalvauksen kokee noin 3 % väestöstä. Yksittäisen unihalvauksen raportoi kokeneensa ainakin kerran 8 % väestöstä. Unihalvausta näyttää esiintyvän enemmän nuorilla aikuisilla. Ensimmäinen unihalvaus koetaankin usein myöhäisessä teini-iässä tai nuorena aikuisena. Opiskelijoilla (28 %) ja erityisesti psykiatrisilla potilailla (32 %) esiintyvyys näyttää kuitenkin olevan suurempaa. Miehet ja naiset raportoivat unihalvauksia yhtä paljon. Esiintyvyys vaihtelee myös etnisen taustan mukaan. Etnisen vaihtelun syistä ei ole tarkkaa selvyyttä, mutta ne saattavat liittyä geneettisiin tekijöihin, kulttuurisiin uskomuksiin ja elinympäristön aiheuttamaan stressiin. Huomioitavaa on, että narkolepsiaa sairastavilla unihalvausten esiintyvyys on erittäin yleistä ja keskimäärin noin 50–60 % narkolepsiapotilaista kokee unihalvauksia, jotka ovat usein toistuvia.

Unihalvauksen riskitekijät

Unihalvaukselle altistavia tekijöitä ovat unettomuusoireet, univaje eli riittämätön unen määrä ja epäsäännöllinen unirytmi. Päivittäinen tai usein toistuva alkoholin käyttö liittyy myös unihalvauskokemuksiin ja selittynee sillä, että alkoholi häiritsee unen rakennetta ja vähentää vilke- eli REM-unen esiintymistä alkuyöstä, mikä usein johtaa vilkeunen määrän kasvamiseen aamua kohden alkoholin poistuttua elimistöstä. Unihalvausten esiintyminen on paljon yleisempää selällään kuin muissa asennoissa nukuttaessa. Asentovaikutuksen on selitetty mahdollisesti johtuvan vilkeunen aikana esiintyvistä lyhyistä hengityskatkosten aiheuttamista mikrohavahtumisista, joiden yhteydessä lihaslama on vielä herätessä aktiivinen.

Stressi vaikuttaa altistavan unihalvauksille. Stressi linkittyy usein unettomuusoireisiin ja univajeeseen sekä rikkoo unen normaalia rakennetta aiheuttaen yöllisiä havahtumisia. Stressin suorat vaikutukset uneen saattavat siis altistaa unihalvauksille. Stressihormonit myös käynnistävät kehossa varuillaanoloprosessin, johon liittyy paitsi valppaus ja unen vähentyminen myös lisääntynyt tarkkaavaisuus erilaisia ulkoisia tai sisäisiä uhkavihjeitä kohtaan. Pahimmillaan tämä esiintyy ahdistuneisuutena, jossa henkilö on jatkuvasti huolissaan tai peloissaan asioista tai tapahtumista, joita ei tavallisesti tulisi kokea uhkaavina.

Ahdistuneisuus liittyy hyvin selkeästi unihalvauksiin. Ahdistuneisuushäiriöissä (32 %) ja pakko-oireisessa häiriössä (34 %) unihalvauskokemuksia esiintyy huomattavasti suuremmalla osalla kuin kantaväestössä. Lisäksi yksittäiset, voimakkaita tunteita aiheuttavat erityiset elämäntapahtumat voivat edeltää unihalvausta. Erityisesti altistuminen traumaattisille tapahtumille ja traumaperäinen stressihäiriö, johon liittyy tarkkaavaisuuden korostunut suuntaaminen kohti potentiaalisia uhkavihjeitä, ovat unihalvauksia ennustava tekijä, samoin masentuneisuushäiriö. Kaksostutkimuksissa on havaittu geneettisillä tekijöillä olevan osuutta unihalvauksien esiintymiseen.

Unihalvauksen pää- ja liitännäisoireet ja mekanismit

Unihalvauksen on ajateltu johtuvan vilkeunitilan ja valvetilan piirteiden epätavallisesta sekoittumisesta herätessä tai nukahtaessa. Näistä keskeisiä ovat vilkeunelle tyypillinen lihaslama ja unennäkö.

Lihaslama

Normaalin vilkeunen aikana tahdonalaisesti hallittavat luurankolihakset menettävät lihasjänteyden eli ovat halvaantumista vastaavassa tilassa. Nukkuja ei täten pysty liikkumaan vilkeunen aikana. Vastaavasti ei-tahdonalaisen hallinnan alaisena olevat lihakset toimivat normaalisti, jolloin esimerkiksi hengityslihasten, sydänlihaksen ja silmien lihasten toiminta on turvattu. Vaikka unihalvauksen tarkkaa mekanismia ei tunneta, niin todennäköisesti vilkeunesta ja lihasjänteydestä vastaavien erillisten aivoalueiden tahdistus ei onnistu täydellisesti, vaan vilkeuneen nukahtaessa tai siitä herätessä lihaslama napsahtaa päälle joko ennenaikaisesti (aivojen vielä ollessa hereillä juuri ennen nukahtamista) tai liian myöhään (aivojen juuri herättyä vilkeunesta).

Vaikka ei-tahdonalaiset lihakset, kuten päähengityslihakset, toimivat vilkeunen aikana, unihalvauskokemukseen liittyy usein paineen tunne rinnassa tai hengityksen vaikeutuminen tai jopa tukehtumisen tunne. Tämä johtuu siitä, että hengityksen säätelyyn osallistuu myös tahdonalaisia apulihaksia. Tunne hengittämisen vaikeutumisesta siis johtuu hengitystä tukevien tahdonalaisten apulihasten halvaustilasta. Samoin silmien ei-tahdonalaiset liikuttajalihakset toimivat, joten silmien avaaminen ja liikuttaminen onnistuu, mutta luomien avaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta unihalvauksen aikana.

Läsnäolon kokemus ja hallusinaatiot ja illuusiot

Unihalvaukseen liittyy usein tuntemus tai uskomus pahansuovan henkilön tai olennon tai voiman läsnäolosta. Pahantahtoisen olennon läsnäolon kokemus on usein äärimmäisen pelottava ja ahdistava. Tuntemus läsnäolosta tulkitaan helposti murtovarkaaksi tai tunkeutujaksi, mutta myös demoniksi, paholaiseksi tai alieniksi. Olennon aikomukseksi tulkitaan nukkujan vahingoittaminen. Koska hengitys voi tuntua hyvinkin raskaalta unihalvauksessa, tunkeutujan voidaan kokea myös istuvan rinnan päällä tai tukahduttavan nukkujan. Vilkeuneen liittyvä lihaslama ja hengityksen vaikeutuminen, sekä myös vilkeunelle tyypillinen nopeahko pinnallinen hengitys, saattavat osittain edesauttaa läsnäolokokemuksen linkittymistä tukehtumisen tai tukahduttamisen tunteeseen.

Läsnäolokokemukseen liittyy usein hallusinaatioita tai illuusioita, joskin niitä esiintyy myös ilman läsnäolon kokemusta. Hallusinaatiot ovat harha-aistimuksia, joille ei ole vastinetta fyysisessä ympäristössä, kun taas illuusioissa jokin ympäristössä oleva esine havaitaan muunlaisena kuin se todellisuudessa on. Unihalvauksessa unennäön kaltaiset hallusinaatiot esiintyvät usein todelliseen ympäristöön upotettuina, eli toisin sanoen henkilö havaitsee silmät auki ollessaan paitsi oman makuuhuoneensa, myös hallusinoi makuuhuoneessa olevan sellaisia elementtejä, joita siellä ei oikeasti ole.

Tyypillisin hallusinaatio tai illuusio liittyy pahansuovan henkilön tai olennon läsnäoloon, jolloin huoneessa havaitaan tumma hahmo tai varjo, tai esimerkiksi tuolin selkämykselle heitetty aamutakki muuntuu pelottavaksi tunkeutujaksi. Myös kuuloaistiin liittyvät hallusinaatiot ovat tavallisia, mm. kuiskailu, epäselvä demoninen loitsiminen, kohina tai rapina. Usein raportoidaan myös tuntoaistiin liittyviä hallusinaatioita, kuten kehon osan puutumista, pistelyä tai värinää, sekä ajoittain myös tuntemuksia, miten peittoa vedetään hiljalleen pois nukkujan päältä. Nämä eri aistikanavien hallusinaatiot ja illuusiot lisäävät usein unihalvauskokemuksen pelottavuutta entuudestaan.

Keholliset kokemukset

Unihalvaukseen voi liittyä myös epätavallisia kehollisia kokemuksia, erityisesti kellumisen, pyörimisen, lentämisen tai tunnelin läpi sinkoutumisen tunne. Näitä tuntemuksia kutsutaan vestibulaari-motorisiksi hallusinaatioiksi ja ne liittyvät tasapainoaistiin ja asentotuntoon eli oman kehon, sen sijainnin, asennon ja kiihtyvyyden tai hidastuvuuden hahmottamiseen. Myös kehosta irtautumisen kokemuksia on raportoitu unihalvauksen yhteydessä.

Tämänkaltaiset kokemukset voivat olla hyvinkin miellyttäviä ja ainakin ne ovat useimmiten vähemmän pelottavia kuin läsnäolokokemus tai muut hallusinaatiot. Ne liittynevät siihen, että vilkeunen aikana tasapainoelin on aktivoitunut, vaikka nukkujalla onkin lihaslama eikä hän kykene liikkumaan. Samalla tavoin kuin lihaslama unihalvauksen aikana esiintyy valvetilassa, myös tasapainoelimen vilkas toiminta valvetilaan ja liikkumattomuuteen yhdistettynä voi aiheuttaa liikkeen illuusion.

Unihalvauksen hoito

Unihalvauksen hoitoon ei ole varsinaista lääketieteellistä hoitoa eikä yksittäisiä kohtauksia tarvitsekaan hoitaa. Toistuvia kohtauksia voi itsehoidolla yrittää estää välttämällä laukaisevia tekijöitä kuten huolehtimalla riittävästä unesta ja säännöllisestä unirytmistä sekä välttämällä alkoholin käyttöä ja liiallista stressiä. Mikäli unihalvaukset esiintyvät ahdistuneisuushäiriön, masennushäiriön, traumaperäisen stressihäiriön tai narkolepsian yhteydessä, näiden hoidosta tulisi ensisijaisesti huolehtia. Koska unihalvaukset ovat huomattavasti tavallisempia selällään nukkuessa, asentomuutoksilla, kuten kyljellään nukkumisella, voitaneen vaikuttaa unihalvausten esiintymiseen.

Kohtauksen aikana kohtauksen loppumista voivat nopeuttaa keskittyminen kehon osan liikuttamiseen, esimerkiksi yritys puristaa käsi nyrkkiin tai heiluttaa varpaita, tai toisen henkilön kosketus. Koska unihalvauksen aikana kommunikointi on mahdotonta, on hyvin vaikea saada vuodekumppania koskettamaan unihalvauksesta kärsivää oikealla hetkellä, joten oma tahdonalainen yritys liikuttaa kehon osaa lienee tehokkain keino keskeyttää lihaslama.

Noin kymmenelle prosentille toistuvasti unihalvauksia kokevista unihalvaukset aiheuttavat huomattavaa kärsimystä tai toimintakyvyn alenemista. Unihalvauksen tunnistaminen eli tieto siitä, mistä unihalvauksessa on kyse ja että kohtaus on vaaraton ja nopeasti ohimenevä, vähentää usein huomattavasti kohtauksen pelottavuutta ja ahdistavuutta. Muutoin unihalvauksen kokija voi pelätä kuolevansa tai uskoa halvaantuneensa loppuiäkseen. Hallusinaatiot voivat saada kokijan uskomaan, että hän on tullut hulluksi tai että hänet murhataan omaan sänkyynsä. Unihalvauksen tunnistaminen ja sen vaarattomuuden ymmärtäminen vähentää täten kohtauksen pelottavuutta ja saattaa jopa mahdollistaa uteliaan ja tutkivan suhtautumisen kokemukseen. Niillä, joilla unihalvauksia esiintyy toistuvasti, esiintyykin useammin myös positiivisia tunteita tai uteliaisuutta tilaa kohtaan halvauksen aikana. Mikäli unihalvaukset itsessään aiheuttavat ahdistuneisuutta, tai nukkumaan menon välttämistä tai pelkäämistä, kognitiivinen käyttäytymisterapia on hyödyllistä pelkojen lievittämisessä.

Kirjallisuutta

  1. American Academy of Sleep Medicine. The International Classification of Sleep Disorders, 3rd ed. American Academy of Sleep Medicine, 2014.
  2. Cheyne JA. Sleep paralysis and the structure of waking-nightmare hallucinations. Dreaming, 2003;13(3):163–179. https://doi.org/10.1023/A:1025373412722
  3. Denis D, French CC, Rowe R, Zavos HM, Nolan PM, Parsons MJ, Gregory AM. A twin and molecular genetics study of sleep paralysis and associated factors. Journal of sleep Research, 2015;24(4):438-46. https://doi.org/ 10.1111/jsr.12282
  4. Mayer G, Fuhrmann M. A German online survey of people who have experienced sleep paralysis. Journal of sleep Research, 2021;00:e13509. https://doi.org/10.1111/jsr.13509
  5. Ohayon MM, Pakpour AH. Prevalence, incidence, evolution and associated factors of sleep paralysis in a longitudinal study of the US general population. Sleep Medicine, 2022;98:62-67. https://doi.org/10.1016/j.sleep.2022.06.003
  6. Ohayon MM, Zulley J, Guilleminault C, Smirne S. Prevalence and pathologic associations of sleep paralysis in the general population.  Neurology, 1999;52:1194-2000.
  7. Sharpless BA, Barber JP. Lifetime prevalence rates of sleep paralysis: A systematic review. Sleep Medicine Reviews, 2011;15(5):311-5. https://doi.org/10.1016/j.smrv.2011.01.007
  8. Sharpless BA, Kliková M. Clinical features of isolated sleep paralysis. Sleep Medicine, 2019;58:102-106. https://doi.org/10.1016/j.sleep.2019.03.007