Yleistä

Lapsen kasvu on ikkuna lapsen terveyteen. Lapsen johdonmukainen kasvu edellyttää hyvinvointia, ja monet lapsuusiässä ilmenevät sairaudet voivat hidastaa tai nopeuttaa kasvua.

Riittämätön ravinnonsaanti voi johtaa poikkeavaan kasvuun missä tahansa iässä. Maailmanlaajuisesti aliravitsemus onkin tärkein kasvuhäiriöiden syy. Länsimaissa ongelmana on puolestaan liiallinen ravinnonsaanti, sillä se johtaa lihavuuteen, mikä kiihdyttää myös pituuskasvua lisäämättä kuitenkaan aikuispituutta.

Lapset kasvavat aina yksilöllisesti, eikä kasvua kannata suoraan verrata toisen lapsen kasvuun. Lapsen kasvu on monimutkaisesti säädelty järjestelmä, jonka kaikkia tekijöitä ei vieläkään tunneta. Tiedetään, että perintötekijät, jotka määräävät sekä kasvunvaran (aikuispituus) että kasvutempon (kasvun kesto), vaikuttavat voimakkaimmin lapsen kasvuun. Lisäksi elinolosuhteet ja hormoneista etenkin kasvuhormoni, kilpirauhashormonit, insuliini ja kortisoli osallistuvat kasvun säätelyyn.

Lapsen normaali kasvu

Lapsen kasvu koostuu kolmesta osin päällekkäisestä vaiheesta: alkukasvusta, lapsuuden kasvuvaiheesta ja murrosiän kasvusta. Niitä säätelevät omat tekijänsä.

Alkukasvu

Alkukasvu käynnistyy hedelmöityshetkestä ja jatkuu syntymän jälkeen noin kolmeen ikävuoteen asti. Vaikka kasvu- ja kilpirauhashormonit ovat välttämättömiä kaikissa kasvuvaiheissa, varhaisinta kasvuvaihetta säätelevät pääasiassa ravitsemus sekä kohdun ja istukan olosuhteet raskausaikana.

Ensimmäisten elinpäivien aikana lapsen paino laskee, mutta syntymäpaino saavutetaan yleensä viimeistään 1–2 viikon iässä. Painon nousu on ripeää ensimmäisten elinkuukausien aikana ollen noin 100–200 grammaa viikossa ja hidastuu pikkuhiljaa alkukasvun aikana. Paino nelinkertaistuu ensimmäisen kahden elinvuoden aikana.

Pituuskasvun arviointi on imeväisiässä haastavaa mittaamiseen liittyvän epätarkkuuden takia, mutta kokonaan pysähtynyt pituuskasvu on poikkeavaa ja vaatii lisätutkimuksia. Jos lapsi syntyy pienenä suhteessa syntymäviikkoihin, tapahtuu "kiinniottokasvu" alkukasvun aikana. Lapsi kasvaa pituutta alkukasvun aikana noin 30–40 cm.

Yksinomaan rintaruokitut lapset kasvavat usein eri tavoin imeväisiässä kuin pääasiassa korviketta tai varhain kiinteitä ruokia saaneet lapset, mutta imeväisiän ravitsemustavoilla ei ole käytännön vaikutusta myöhempään kasvuun.

Lapsuuden kasvuvaihe

Lapsuuden kasvuvaihe alkaa päällekkäin alkukasvun kanssa 6–9 kuukauden iässä. Lapsuuden kasvun käynnistää ja sitä ylläpitää kasvuhormoni aina aikuispituuden saavuttamiseen asti. Lapsuuden kasvu on alkukasvua hitaampaa lapsen kasvaessa tavallisesti noin 3–6 cm vuodessa ja hitaimmin juuri ennen murrosiän kasvuvaiheen alkua.

Murrosiän kasvuvaihe

Murrosiän kasvuvaihe käynnistyy sukuhormonien vaikutuksesta tavallisesti kahdeksan ja kolmentoista ikävuoden välissä. Murrosiän normaaliin kehitykseen liittyy laaja yksilöllinen vaihtelu sekä tytöillä että pojilla. Tyttöjen kasvupyrähdys ajoittuu murrosiän alkuvaiheeseen, kun taas pojilla kasvu kiihtyy selvästi vasta murrosiän loppuvaiheessa. Sukurauhasista erittyvät hormonit kiihdyttävät kasvua ja lopulta myös sulkevat luissa olevat kasvulinjat päättäen lapsen kasvun.

Kasvunvara

Kasvunvara voidaan arvioida karkeasti vanhempien pituuksien (odotuspituus) perusteella. Tarkempi arvio kasvunvarasta saadaan kuitenkin vain röntgenkuvasta määritettävän luustoiän perusteella. Perimän vaikutusta kasvutempoon arvioidaan vanhempien ja/tai sisarusten murrosiän kehityksen ajoittumisen avulla. Tärkeitä tietoja ovat äidin kuukautisten alkamisikä, missä vaiheessa vanhemman nopeimman kasvun vaihe oli ja kasvoiko isä vielä armeijaikäisenä. Vanhempien, sisarusten ja lapsen kasvukäyrien vertailu voi olla joskus avuksi.

Kasvukäyrät ja kasvun arviointi

Lapsen kasvua arvioidaan kasvukäyrillä, jotka perustuvat terveiden lasten kasvuaineistoon. Arvioinnin tueksi on kehitetty kasvun seulontasäännöt, joiden tarkoituksena on auttaa tunnistamaan kasvun merkittävä poikkeaminen terveiden lasten keskimääräisestä tai seurattavan lapsen aiemmasta johdonmukaisesta kasvusta. Ensisijaisesti kasvukäyrä on kuitenkin vain seulontatyökalu, koska valtaosa kasvukäyrillä poikkeavaksi tunnistetusta kasvusta on aivan normaalia ja lapsi on terve. Tämän vuoksi kasvukäyrien tulkintaa varten on tunnettava kasvun normaalit vaiheet ja säätely.

Lapsen kasvu suhteutetaan kasvukäyrien avulla terveiden lasten kasvuun. Kasvun arviointia varten on erilliset kasvukäyrät alle kaksivuotiaille ja 1–20-vuotiaille lapsille. Lisäksi lapsen syntymäpainoa, -pituutta ja -päänympärystä tarkastellaan syntymäkoon viitekäyrästöjen avulla. Suomessa käytettävät kasvukäyrästöt on julkaistu vuonna 2011. Käyrästöt perustuvat lastenneuvoloissa ja kouluissa 2000-luvulla suoritettuihin mittauksiin. Vanhempien pituuksien perusteella laskettava odotuspituus tarkentaa kasvun arviointia kasvukäyrillä, mutta sitä ei pidä käyttää aikuispituuden ennustamiseen.

Pituuskasvun arviointi

Pituuskasvua arvioidaan kasvukäyrästöllä iän ja sukupuolen mukaisella keskihajontaluvulla (SD-luku, SDS). Positiivinen SDS tarkoittaa, että lapsi kasvaa ikätovereitaan pidempänä ja miinusmerkkinen luku vastaavasti keskimäärin lyhyempää lasta. Laskennallisesti 95 % terveistä lapsista on pituuskasvultaan ±2 SD:n välissä, mutta samalla 2,5 % terveistä lapsista kasvaa tämän rajan ulkopuolella. Suomalaisilla SD-lukuun perustuvilla kasvukäyrillä terve kasvu piirtyy melko vaakasuorana linjana syntymästä aikuisuuteen saakka.

Kasvun seulonta perustuu siihen, että mitä enemmän pituusmitta poikkeaa kasvukäyrien keskiarvosta tai odotuspituudesta, sitä todennäköisempää on, että lapsella voi olla jokin kasvuun vaikuttava sairaus. Kasvu ei kuitenkaan yleensä ole ainut oire sairaudesta, ja tavallisinta on, että kasvukäyrällä poikkeavasti kasvava oireeton lapsi on täysin terve. Kasvun seulontaa voikin verrata laboratoriokokeisiin, joissa esimerkiksi viitearvon alittava hemoglobiinitulos voi viitata anemisoivaan sairauteen, mutta yleensä jatkotutkimusten jälkeen löydöksen selittävät aivan muut tekijät ja henkilö on terve.

Synnynnäiset kasvuoireyhtymät johtavat yleensä poikkeavaan kokoon jo syntyessä tai nopeasti alkukasvun aikana. Hankinnaiset sairaudet, kuten keliakia tai kilpirauhasen vajaatoiminta, taas hidastavat aiempaa johdonmukaista pituuskasvua minkä ikäisenä tahansa. Hankinnaisiin sairauksiin liittyy usein myös samanaikainen painon muutos.

Painon arviointi

Painon arvioinnissa tärkeintä on tunnistaa poikkeava kehon koostumus. Tämän vuoksi lapsen paino suhteutetaan aina pituuteen eikä vain ikään. Tosin imeväisiässä absoluuttisen painon seuraaminen on yleensä paras tapa tunnistaa poikkeava painon kehitys. Lapsen mitattu paino suhteutetaan joko prosentuaaliseksi poikkeamaksi pituuspainon keskiluvusta (pituuspainoprosentti) tai laskemalla aikuisten BMI:tä vastaava ISO-BMI-luku kasvukäyrien avulla, jolloin voidaan käyttää aikuisten vastaavia painorajoja. Kuten pituuskasvun arvioinnissa, johdonmukainen painon kehitys piirtyy kasvukäyrälle vaakasuorana linjana. Voimakas poikkeama ylöspäin tarkoittaa usein liiallista rasvan kertymistä elimistöön, kun taas painokäyrän taittuminen alaspäin voi kieliä aliravitsemuksesta.

Pään kasvun arviointi

Pään kasvua arvioidaan syntymästä seitsemänteen ikävuoteen asti, jolloin valtaosa pään kasvusta on jo tapahtunut eikä seurantaa ole enää mielekästä jatkaa. Imeväisiässä kallon luiden saumat ovat auki, mikä mahdollistaa etenkin ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtuvan päänympäryksen nopean kasvun sen ollessa keskimäärin yli 10 cm.

Pään kasvu on pääasiassa perinnöllisten tekijöiden ohjaamaa, minkä vuoksi tavallisin syy poikkeavalle, mutta johdonmukaiselle pään kasvulle on se, että myös vanhemmalla on poikkeava pään koko. Jos pään kasvu kiihtyy voimakkaasti, taustalla voi olla aivopaineen nousua aiheuttava tila, mikä täytyy viipymättä tutkia. Useimmiten tilaan liittyy myös muita neurologisia oireita. Pään kasvu kannattaa arvioida suhteessa lapsen pituuteen, koska samat tekijät, jotka ohjaavat pään kasvua vaikuttavat myös pituuskasvuun. Poikkeava päänympärys-pituussuhde voi olla yhtenä löydöksenä, kun selvitetään voisiko lapsella olla esimerkiksi jokin harvinainen kasvuun vaikuttava oireyhtymä.

Vastasyntyneen arviointi

Syntymäpituus, -paino ja -päänympärys määritetään raskauden keston ja sukupuolen perusteella, ja laskennassa huomioidaan yksi- tai monisikiöisyys sekä ensi- tai monisynnyttäjyys (pariteetti). Pieni (alle -2 SD) tai suuri (yli +2 SD) syntymäkoko voi olla merkki raskausajan ongelmista tai sairaudesta, joka tulee huomioida ennen lapsen kotiutumista sairaalasta. Lisäksi etenkin pienikokoisina syntyneiden lasten syntymän jälkeistä saavutuskasvua on tärkeä arvioida. Puuttuva saavutuskasvu voi olla ensimmäinen merkki synnynnäisestä oireyhtymästä tai sairaudesta.

Kirjallisuutta

  1. Niinikoski H, Saari A. Normaali kasvu. Kirjassa: Renko M, Niinikoski H, Palmu S, toim. Lastentaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim (tulossa 2023).
  2. Ojaniemi M. Lapsen normaali ja poikkeava kasvu. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 1.12.2020.
  3. Saari A, Sankilampi U. Suomi on lasten kasvunseurannan edelläkävijä – onko hyödyistä näyttöä? Duodecim 2016;132(6):505–13.