Kolmevuotias puhuu lyhyitä lauseita, mutta puhe voi olla takeltelevaa ja toistavaa. Hän osaa sanoa useita sanoja selvästi ja ymmärrettävästi. Hän kyselee paljon "miksi, missä" -kysymyksiä.

Lapsi on omistushaluinen, itsenäinen ja utelias. Hän kokeilee leluja: tunnustelee, taputtaa, kaataa ja tyhjentää, puristelee ja täyttää. Hän pitää yleensä yksinkertaisesta rakentelemisesta, mutta piirtäminen on vielä melko hahmotonta töhertelyä.

Liikunnallisesti lapsi on jo taitava. Kolmevuotias kykenee yleensä ajamaan kolmipyöräistä pyörää, ja leikit kiinnostavat sekä ulkona että sisällä. Tasajalkahyppy onnistuu ainakin yhden hypyn verran. Tasapaino pysyy hetken yhdenkin jalan varassa, mutta sen varassa ei sentään vielä hypitä. Lapsi pystyy heittämään palloa molemmilla käsillä niin, että pallo lähtee tarkoitettuun suuntaan. Hän osaa kävellä varpaillaan – jotkut kävelevät niin jopa koko ajan. Se on normaalia, jos seistessä kantapää on maassa. Pikkulapsivaiheen länkisäärisyys on vähitellen muuttunut pihtikinttuisuudeksi. Pihtikintuilla tai pihtipolvilla tarkoitetaan sitä, että lapsen seisoessa polvet koskettavat toisiaan, mutta nilkkojen välissä on etäisyyttä. Kyseessä on siis normaali ilmiö.

Kolmevuotias on jo oivaltanut, että hän pystyy tahdollaan vaikuttamaan ympäristöön. Lapsi hakee myös eroa itsensä ja muiden välille ja haluaa konkreettisesti kokea, että hänestä pidetään huolta. Käytännössä nämä piirteet tarkoittavat, että hän on usein varsin uhmakas ja vaativa. Monet vanhemmat väsyvät jatkuviin kiukkukohtauksiin. Kieltoja ja sääntöjä pitäisi jaksaa noudattaa johdonmukaisesti.

Lapsi pitää luetuista kertomuksista, kun hän voi itse seurata tarinaa kuvia katsomalla. Ääneen lukeminen kehittää lapsen mielikuvitusta ja sanavarastoa. Musiikki on myös mieluisaa: on harvinaista, ellei lapsi reagoi siihen millään tavalla. Yleensä tämän ikäinen kykenee keskittymään noin 15 minuutin ajaksi leikkiessään vaikkapa yksin. Lapsi oppii matkimalla aikuisten arkitoimintoja esimerkiksi syöttämällä nukkea. Kolmevuotias osaa riisuutua itse ja pystyy pukemaan helppoja vaatteita päälleen tai nukelle. On hyvä, jos vanhempi jaksaa kiittää ja kannustaa lastaan.

Toisten lasten kanssa leikki sujuu vielä vaihtelevasti, vaikka lapsi nauttiikin kavereista. Useimmat leikit käydään rinta rinnan, varsinaiseen yhteisleikkiin kolmevuotias ei vielä kykene.

Monet kolmevuotiaat tutkivat innokkaasti sukupuolielimiään ja leikkivät niillä. Sukupuolielimille on tärkeä antaa nimet niin kuin kaikelle muullekin lasta kiinnostavalle. Sukupuolielinten koskettelu tuottaa lapselle mielihyvää, joka on kuitenkin erilaista kuin aikuisten orgastinen tyydytys. On tärkeää selittää lapselle, että tytöiltä ei puutu mitään, vaikka heillä ei olekaan penistä. Heillä on puolestaan sisällään jotain sellaista, mitä pojilla ei ole: pesä, jossa pienestä siemenestä voi kasvaa vauva. Sen pesän takia vauvat syntyvät äidin eivätkä isän masusta. Lapselle kuuluu myös opettaa, että vaikka hänellä on hienot sukupuolielimet, niitä ei ole tapana julkisesti näyttää eikä kosketella.

Lähes kaikki osaavat ulostaa ja virtsata pottaan – ei silti ole epänormaalia, vaikkei se aina onnistu. Tuhriminen eli housuihin tai vuoteeseen ulostaminen on poikkeavaa vasta yli nelivuotiaana. Noin puolet kolmevuotiaista lapsista on myös yökuivia. Tutista lapsen pitäisi olla jo päässyt eroon.