Vanhemmuus merkitsee, että lapseen muodostetaan suhde, hänestä otetaan vastuu, toimitaan ja eletään käytännössä hänen kanssaan. Muutos ainoastaan itsestään huolehtivasta aikuisesta äidiksi tai isäksi on huikea prosessi, joka ei tapahdu silmänräpäyksessä eikä aina kivutta. Jokainen lähtee tähän elinikäiseen, peruuttamattomaan seikkailuun omista lähtökohdistaan.

Vanhemmuudesta on yleensä mielikuvia, jotka eivät aina ole kovin selviä ja tietoisia. Puolisoiden kannattaisi keskustella keskenään omista lapsuuden kokemuksistaan, erilaisista vanhemmuuteen liittyvistä mielikuvistaan, odotuksistaan, toiveistaan ja peloistaan, ennen kuin lapsi on syntynyt. Helpointa on, jos on omassa lapsuudessaan itse saanut hyviä hoivakokemuksia. Silloin alitajunta tuo luontaisesti mielikuvia, joiden mukaan omaa lasta on hyvä helliä. Tutkijat ovat nykyisin kuitenkin sitä mieltä, että myös vaikeat kokemukset voivat kääntyä voitoksi, jos vanhempi suostuu kokemustensa työstämiseen, tietoiseen läpikäymiseen ja arviointiin.

Myös puolisoiden arkipäivän työnjako muuttuu ja vaatii pohtimista. Pulmat selviävät usein puhumalla. Moni nainen kuvittelee, että hänen odotetaan selviävän ilman miehen apua. Mies taas saattaa olla pettynyt, kun nainen ei tunnu arvostavan hänen aktiivista vauvanhoitoaan. Yhtä hyvin miehellä kuin naisellakin voi olla sekavia mielikuvia äitiyden ja naiseuden tai isyyden ja mieheyden yhdistämisestä.

Naisen muuttumista äidiksi auttaa hormonitoiminta. Hormonit vaikuttavat tunteisiin ja ajatteluun joskus yllättävänkin voimakkaasti. Synnytyksen yhteydessä hormonitasoissa tapahtuu nopeita vaihteluita. Hormonimuutoksien lisäksi synnytyskokemus voi muodostua yllättävän merkittäväksi, etenkin silloin, kun se on odotettua vaikeampi. Lapsen saaminen on joka tapauksessa kaikille iso elämänmuutos, joka aiheuttaa stressiä kun tuttu ja turvallinen elämä ja sen tuomat haasteet muuttuvat. Käsittelemättömät epäonnistumisen kokemukset voivat haitata elämää vuosikymmeniä ja aiheuttaa katkeruutta ja syyllisyyttä. Siksi synnytyssairaalassa järjestetään mielellään tilaisuus, jossa tuore äiti ja isä pääsevät keskustelemaan synnytystä hoitaneiden kätilöiden ja lääkäreiden kanssa. Myös neuvolassa voi ottaa synnytyskokemukset puheeksi, jos jokin seikka on jäänyt painamaan mieltä.

Miehen kasvaminen isäksi, riippuu paljon siitä, miten hän itse suhtautuu isyyteensä – ja miten lähiympäristö suhtautuu. Isän vastuuntunnon kehittymisen kannalta on merkittävää, onko hän itse halunnut lasta. Yllätyslapseenkin kiinnytään kuitenkin hyvin. Kiintymys syntyy vähitellen, ja se vaatii myös hyviä kokemuksia ja onnistumisen tunteita lapsen hoidossa. Vanhempien keskinäinen suhde määrittää usein lapsen ja isän suhteen läheisyyden ja laadun. Lapsi tulee todeksi isälle kuitenkin hyvin eri tavalla kuin äidille: monelle uusi elämänvaihe konkretisoituu vasta vauvan syntymän jälkeen.

Riippuu monesta seikasta, millaiseksi todellinen perhe-elämä sitten muodostuu. Kaikkea ei voi ennakoida. Suurin yllätys on aina vauva itse. Hän on yksilö, ei välttämättä juuri sellainen kuin on odotettu. Ilon aiheita varmasti löytyy, mutta myös ikäviä havaintoja joutuu tekemään. Vauva vaatii yllättävän paljon. Harva tuleva vanhempi pystyy konkreettisesti kuvittelemaan, miltä tuntuu, kun omat yöunet jatkuvasti keskeytyvät ja päivisin joutuu olemaan "päivystysvalmiudessa". Omat tarpeet on pantava hetkeksi kokonaan sivuun. Ei voi lähteä urheilemaan eikä elokuviin silloin, kun itseä huvittaisi. Vauvalla pitää jatkuvasti olla vanhempi, joka pystyy häntä hoitamaan. Tämä vanhempi ei saa olla juovuksissa! Edes nukahtamislääkettä ei saa ottaa, jos on yksin vastuussa lapsesta.

Käytännön mielikuvaharjoittelua

  • Missä vauvaa syötetään, missä vaihdetaan vaipat?
  • Miten yöimetys järjestetään?
  • Miten hoidamme parisuhdetta, kun menot pitää sovittaa vauvan rytmiin?
  • Mitä teemme, jos äiti masentuu?
  • Kuka voisi tulla avuksi tarpeen tullen?
  • Miten työssäkäyvä puoliso jaksaa?
  • Entä yksin kotiin jäävä, miten hänelle järjestetään lepoa, omaa aikaa ja virkistäviä aikuissuhteita?

Kunnianhimoinen vanhempi saattaa suunnitella tekevänsä töitä lapsenhoidon ohessa tai vaikkapa saattavansa opintonsa loppuun vauvalomalla. Sellaiset haaveet kannattaa unohtaa. Ensin tarvitaan tutustumisaikaa, päivärytmin muodostumisaikaa ja lepoa.

Vauva saattaa olla poikkeuksellisen itkuinen, temperamentiltaan hankala tai sairastella paljon. Ehkä äiti ei jaksa vauvan kanssa ollenkaan niin hyvin kuin oli kuvitellut. Jos korvatulehdukset alkavat varhain tai vauvan iho ei jostain syystä kestä uimahallivettä, suunnitellusta vauvauinnista ei tule mitään. Ehkä töihin paluuta pitää lykätä. Ehkä ei kannata yrittää toteuttaa kaikkia unelmia yhtä aikaa. Vaikka monille tuleville vanhemmille iskeekin pesänrakennusvietti lapsen odotusaikana, monesti voisi olla viisasta malttaa hiukan. Liian tiukkaa taloudellista riskinottoa kannattaa välttää, eivätkä talonrakennus ja vauvanhoito aina osoittaudu yhtä hienoksi yhdistelmäksi kuin naapureilla. Varma työpaikka saattaa vaihtua työttömyyteen, taloudellinen tilanne voi heikentyä, vanhempi voi itsekin sairastua. Sitä paitsi unelmakämpän rakentamiseen voi olla viisaampaa ryhtyä vasta, kun kokemus on opettanut, minkälaisia tilaratkaisuja oman perheen ihannekoti sisältää. Voi olla vaikea kuvitella tätä ennen kuin perheessä on yhtään lasta.

Matka munasolusta ja siittiöstä ihmislapseksi on pitkä ja monimutkainen. Useimmat kehitysbiologiaan perehtyneet jaksavat hämmästellä, miten moni lapsi syntyy terveenä. Se on ihmeellistä ja onnellista, mutta ei missään tapauksessa itsestään selvää. Jossain mielen pohjalla on ehkä syytä varautua siihenkin, ettei kaikki mene ollenkaan niin, kuin on suunniteltu.

Jos isä on läsnä, hänen kannattaa olla mukana lapsensa elämässä ensi metreiltä lähtien. Isyyslomaa syntymän yhteyteen ei ole luotu sen takia, että isä saisi ylimääräisen harrastusloman "kun kerran äitikin". Isyysloman ensisijainen tarkoitus ei myöskään ole äidin passaaminen, vaikka äiti varmasti apua arvostaakin. Itse asiassa kyse ei ole lainkaan lomasta, sillä vauvan hoito on vaativaa ja vastuullista työtä. Tärkeintä olisi, että isä ryhtyisi heti tutustumaan vauvaansa. Vaivannäkö palkitaan ajan oloon molemminpuolisella syvällä kiintymyksellä.

Taulukko 1. Voimavaramittari ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille.
Täysin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä
©Kaljunen, Pelkonen &Hakulinen-Viitanen, THL
TERVEYS JA ELÄMÄNTAVAT
1. Tunnen itseni terveeksi 1 2 3 4
2. Mielialani on useimmiten valoisa ja hyvä 1 2 3 4
3. Suhtaudun luottavaisesti tulevaan synnytykseen 1 2 3 4
4. Olen tietoinen päihteiden (alkoholi, huumeet) käytön haitoista sikiön kehitykselle 1 2 3 4
5. Olen tietoinen päihteiden käytön haitoista omalle terveydelleni 1 2 3 4
6. Tiedän tupakoinnin haitoista sikiön kehitykselle 1 2 3 4
7. Kenenkään perheenjäsenen päihteiden käyttö ei aiheuta minulle huolta 1 2 3 4
8. Olen useimmiten toimelias ja vireä 1 2 3 4
9. Nukun mielestäni riittävästi 1 2 3 4
10. Pyrin noudattamaan säännöllistä ateriarytmiä 1 2 3 4
OMAT LAPSUUDEN KOKEMUKSET
11. Minusta pidettiin lapsena hyvää huolta 1 2 3 4
12. Lapsuudenkotini oli turvallinen 1 2 3 4
13. Minut hyväksyttiin omana itsenäni 1 2 3 4
14. Omat lapsuuden kokemukseni eivät paina mieltäni 1 2 3 4
PARISUHDE
15. Pystymme puhumaan tunteistamme 1 2 3 4
16. Pystymme puhumaan ristiriitoja herättävistä asioista 1 2 3 4
17. Fyysinen väkivalta ei kuulu suhteeseemme 1 2 3 4
18. Henkinen väkivalta ei kuulu suhteeseemme 1 2 3 4
19. Pyrimme kotitöissä joustavaan, molempia tyydyttävään työnjakoon 1 2 3 4
20. Osoitamme toisillemme hellyyttä 1 2 3 4
21. Tiedän, että seksuaalielämäämme voi lapsen syntymän myötä tulla muutoksia 1 2 3 4
22. Pystymme puhumaan seksuaali­elämästämme 1 2 3 4
23. Pyrimme järjestämään aikaa yhdessä­ololle (ja yhteisille harrastuksille) 1 2 3 4
24. Sallimme toisillemme myös yksityisyyttä ja omaa aikaa 1 2 3 4
25. Tiedän, että pari­suhteen toimivuus on tärkeää koko perheen hyvinvoinnille 1 2 3 4
26. Olen valmis näkemään vaivaa pari­suhteemme kehittämiseksi 1 2 3 4
VANHEMMAKSI KASVU JA VANHEMMUUS
27. Lapsen odotus ja syntymä tuntuvat kohdallani luonnollisilta elämänmuutoksilta 1 2 3 4
28. Luotan siihen, että opin hoitamaan lastani 1 2 3 4
29. Tiedän, että tunne­suhde lapseen kehittyy vähitellen lapsen odotuksen, syntymän ja hoitamisen myötä 1 2 3 4
30. Tiedän, että myös ristiriitaiset tunteet kuuluvat odotus­aikaan 1 2 3 4
31. Tiedän, että vanhemmilta saamani malli äitinä tai isänä toimimisesta vaikuttaa omaan tapaani toimia vanhempana 1 2 3 4
32. Tiedän, että voin oppia toimimaan vanhempana toisin kuin omat vanhempani toimivat 1 2 3 4
33. Pyrimme puolisoni kanssa löytämään yhteisen näkemyksen lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista 1 2 3 4
34. Tiedän, mistä tarvitessani saan lisätietoa lapsenhoitoon ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista 1 2 3 4
35. Meillä on riittävät taidot kotitöiden tekemiseen (kuten ruuanlaitto, pyykin­pesu, siivoaminen) 1 2 3 4
36. Tiedän, että lapsen syntymä muuttaa ajankäyttöäni ja voi rajoittaa harrastuksia 1 2 3 4
37. Uskon sopeu­tuvani hyvin lapsen syntymän aiheuttamaan elämän muutokseen 1 2 3 4
SOSIAALINEN TUKI
38. Minulla on ainakin yksi henkilö, jolta tarvitessasi saan tukea ja apua 1 2 3 4
39. Tiedän saavani tarvitessani apua ja tukea omilta tai puolisoni vanhemmilta 1 2 3 4
40. Tunnen jonkun odottavan perheen tai lapsiperheen, jonka kanssa voin vaihtaa kokemuksia 1 2 3 4
41. Tiedän, missä asioissa voin kääntyä neuvolan puoleen 1 2 3 4
42. Minulla on riittä­västi tietoa lapsiperheille tarkoitetuista palveluista paikkakunnallamme 1 2 3 4
TALOUDELLINEN TILANNE, TYÖ JA ASUMINEN
43. Taloudellinen tilanteemme ei huolestuta minua 1 2 3 4
44. Olen tyytyväinen nykyiseen asuin­ympäristöömme 1 2 3 4
45. Asuntomme on lapsiperheelle sopiva 1 2 3 4
46. Työttömyys tai sen uhka ei kuormita perhettämme 1 2 3 4
47. Oma tai puolisoni työ /opiskelu ei rasita liikaa perhe-elämäämme 1 2 3 4
48. Pyrin tarvittaessa löytämään uusia tapoja työn (tai opiskelun) ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi lapsen synnyttyä 1 2 3 4
MUUT MINULLE /PERHEELLEMME VOIMIA ANTAVAT TEKIJÄT:
MUUT ELÄMÄNTILANNETTAMME KUORMITTAVAT TEKIJÄT: