Itsetunto syntyy hyväksytyksi tulemisen tunteesta

Kun lapsi itkee nälkäänsä, hänen pitää saada ruokaa. Kun lapsi ojentaa kätensä, hän toivoo pääsevänsä syliin. Lapsi saa siten kokea hallitsevansa itseensä liittyviä asioita. Kun vanhemmat pitävät vauvasta huolta, poistavat hänen pahanolontunteensa ja ovat lapsen luotettavana tukena ja lohtuna myös huonoina hetkinä, vauvalle syntyy tunne, että hän on tärkeä ja arvokas.

Vastasyntyneen ja pienen vauvan tarpeisiin tulisi vastata nopeasti. Vauvan perusturvallisuus kehittyy toistuvista tyydyttävistä kokemuksista, ja vähitellen hän voi kokea itsensä riittävän turvalliseksi kestämään myös odotusta. Isomman lapsen kaikkien tarpeiden ei tarvitse tyydyttyä välittömästi – eihän niin tapahdu myöhemminkään elämässä. Eriytymiskehitykseensä lapsi tarvitsee myös kivuliaita turhauttavia kokemuksia – elämässä ei voi saada kaikkea. Tietoinen pettymysten aiheuttaminen on kuitenkin turhaa ja vahingollista. Terve järki ja kultainen keskitie auttavat tässäkin. Tiedetään, että liian pitkäaikaiset pettymykset aiheuttavat henkisiä vaurioita, mutta toisaalta tarpeiden ylityydyttäminen hidastaa tai estää lapsen kehitystä. Normaalissa elämässä syntyy väistämättä tilanteita, jolloin lapsen tarpeita ei pystytä välittömästi tyydyttämään.

Ensimmäisen lapsen vanhempien pulmana saattaa olla ylihuolehtivuus: vauvaa hoidetaan ennakoiden ja varmuuden vuoksi. Se ei ole lapselle hyväksi, vaikka ei aina suoraan vahingollistakaan. Sen sijaan tarpeiden johdonmukainen tyydytys saa vauvassa aikaan luottamuksen muihin, mikä muuttuu luottamukseksi itseen. Välinpitämätön ja lapsen tarpeista piittaamaton hoito sekä toistuvat varhaiset hylätyksi tulemisen kokemukset ovat yhteydessä myöhempien vuosien itsetuntovaurioihin. Aikuisen saatavilla olo on tärkeää.

Imeväisiän jälkeen itsetuntoon vaikuttaa, miten muut suhtautuvat lapseen, myös hänen osaamiseensa ja tekemiseensä. Lapselle on tarpeen antaa paljon kiitosta ja vähän arvostelua. Myös lasta itseään on syytä kehua. Hän saa ympäristöään tarkkailemalla joka tapauksessa palautetta omasta avuttomuudestaan. On hyvä muistaa, että lapsen käyttäytymiseen vaikuttaa se, millaisena häntä pidetään. Rajojen asettaminen lisää lapsen turvallisuuden tunnetta ja vahvistaa siten itsetuntoa.

Tyypillisiä vanhempien virheitä

  • Pelokas ylihuolehtivuus: "Kaikki uusi on pahaa tai vaarallista tai molempia."
  • Suuret suoritusvaatimukset: "Vain paras on kyllin hyvää."
  • Vaatimattomuuden normi: "Älä tuo ittees esille."
  • Laiminlyönti: Huomiotta jättäminen.

Vauvan yksilöllisyyttä saattaa olla helpompi tukea, kun tietää jotakin temperamentista. Temperamentilla tarkoitetaan synnynnäistä, yksilöllisen hermostollisen ja psyykkisen rakenteen pohjalta perustapaa toimia ja tyyliä reagoida. Temperamentilla on biologinen pohja. Persoonallisuus syntyy temperamentin ja ulkomaailman vuorovaikutuksen, kuten kasvatuksen, tuloksena.

Suomessa temperamentista on kirjoittanut psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Kirjassaan Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys hän kuvaa asiaa näin: "Kahdella aikuisella voi olla samanlainen koulutus, samat harrastukset, samanlainen työkokemus ja osaaminen ammatissaan ja samat motiivit edetä urallaan. Kuitenkin nämä ihmiset eroavat niin suuresti toisistaan siinä nopeudessa, jolla he toimivat, tavassa, jolla he hyväksyvät muutokset, helppoudessa, jolla he lähestyvät uusia sosiaalisia tilanteita, voimakkuudessa, jolla he ilmaisevat tunteitaan, ja sitkeydessään, jolla he pyrkivät viemään tehtävän loppuun, että näillä aiemmin luetelluilla samanlaisuuksilla ei ole mitään merkitystä. Kukaan ei erehdy pitämään heitä samanlaisina ihmisinä." Temperamentti selittää, miksi toiset innostuvat helposti, toiset lämpenevät hitaasti. Se selittää myös, miksi joku hakee elämäänsä jatkuvaa jännitystä, toinen stressaantuu pienistäkin muutoksista. Jotkut ovat ujoja, varautuneita ja syrjäänvetäytyviä, jotkut taas hakeutuvat jatkuvasti muiden ihmisten seuraan. Myös taipumus alakuloisuuteen, pessimismiin ja ärtyvyyteen ovat temperamenttipiirteitä.

Parhaat synnytyssairaalan lastenhoitajat sanovat jaksavansa työssään, koska lapset ovat niin erilaisia. Heistä on jännittävää nähdä, kuinka toinen vastasyntynyt on itsekseenkin ollessaan aktiivinen, toinen reagoi herkästi kaikkiin hoitotoimenpiteisiin. Kolmas vauva vaatimalla vaatii ruokansa, neljäs melkein unohtuu, koska ilmaisee tarpeitaan niin vähäeleisesti. Kuitenkin kaikki vauvat ovat syntyneet aivan hetki sitten, heidän aivojensa kehitys on vielä kesken, eikä heitä ole mitenkään ehditty mihinkään suuntaan kasvattaa tai totuttaa.

Vain osa lapsista on rytmiltään säännöllisiä, muutoksiin helposti sopeutuvia ja hyväntuulisia. Jotkut vauvat ovat vetäytyviä ja niukkoja tunteiden ilmaisussaan. Vaikeammin hallittavissa oleva temperamentti näkyy muun muassa rytmien epäsäännöllisyytenä, hitaana sopeutuvuutena ja taipumuksena ärtyä helposti. Lapsi on usein huonotuulinen ja ilmaisee mielialansa voimakkaasti.

Lapsen vaikea temperamentti ärsyttää, vaikka vanhemmalla itsellään olisi aivan samanlainen temperamentti. Jotta vanhempi ei turhaan kokisi riittämättömyyttä, olisi tärkeää tajuta, että lapsen käytös johtuu hänen temperamentistaan. Kun lapsi reagoi tyylillä, joka ei vastaa vanhemman odotuksia, vanhempi hämmentyy ja kokee helposti syyllisyyttä ja epäonnistumista. Vaikeahoitoinen lapsi tarvitsee ennen kaikkea ymmärrystä ja turvallista ohjausta.

Temperamentti määrää ensisijaisesti lapsen stressinsietokykyä. Stressinsietokyvyllä taas on todettu olevan yhteyttä myöhempään sairastavuuteen.

Jokaisella temperamenttipiirteellä on puolensa. Esimerkiksi keskittymiskykyä pidetään yleensä tavoiteltavana, mutta on ammatteja, joissa täytyy käsitellä monenlaista informaatiota samanaikaisesti ja reagoida niihin.

Taulukko 1. Temperamentin arviointi
Aktiivisuus: Kuinka paljon lapsi liikehtii? Kuinka hyvin hän jaksaa istua paikoillaan? Miten reippaasti hän herää? Aktiivinen Passiivinen, rauhallinen
Rytmisyys: Vaihteleeko valveillaolo- tai heräämisaika? Onko suolen toiminta ennustettavaa? Säännöllinen Epäsäännöllinen
Suhtautuminen uusiin tilanteisiin: positiivinen vai varautunut? Positiivinen, kiinnostunut Varautunut
Sopeutuminen (kylpyyn, uuteen ruokaan, uuteen asuntoon) Tottuu nopeasti, mukautuu Tottuminen kestää pitkään
Reagointi ärsykkeisiin (ääniin, kuumaan tai kylmään, tekstiilien pehmeyteen tai muuhun laatuun) Ylireagoi Välinpitämätön
Reaktioiden voimakkuus: miten ilmaisee nälkää tai iloa? Voimakas, äänekäs Vaimea
Mielialan laatu Hyväntuulinen, optimisti Ilmaisee mielipahaa herkästi, ärtynyt
Keskittymiskyky Seuraa kaikkea ympärillä tapahtuvaa, helposti häirittävissä. Keskittyy häiriötekijöistä välittämättä
Sinnikkyys (koota palapelejä, opetella ajamaan polkupyörää) Yrittää peräänantamattomasti Luovuttaa helposti