Vastasyntyneen jalat saattavat olla kääntyneet omituisiin asentoihin oltuaan kuukausikaupalla ahtaassa kohdussa. Yleensä ongelmat korjaantuvat itsekseen tai vanhempien antaman jumpan avulla. Synnytyslaitoksella huomataan kyllä kampura- ja keinutuolijalat ja muut vaikeat virheasennot, jotka tarvitsevat ortopedin hoitoa. Lonkkaluksaation toteaminen on vaikeampaa, mutta muun muassa siitä syystä lääkärintutkimus toistetaan vauvaikäisillä useampaan kertaan (ks. luku "Somaattiset seulonnat", Somaattiset seulonnat).

Pääosa myöhemminkin havaittavista lasten alaraajojen virheasennoista korjaantuu itsestään. Esimerkiksi tavanomaista latuskajalkaa ei nykyisin pidetä hoitoa vaativana sairautena vaan ominaisuutena, joka usein on myös lähisukulaisilla. Terve merkki on, että kun jalkaterä on lepoasennossa tai lapsi nousee varpailleen, jalka näyttää normaalilta. Kenkä ei silloin myöskään kulu epätasaisesti vaan keskeltä kantapäätä. Jos lapselle tulee vaivoja tai kengät kuluvat omituisen epäsymmetrisesti, voidaan joskus tarvita kipsimallin mukaan tehtyä tukipohjallista. Kipu ei kuulu asiaan – jos lapsen jalkaterä tai nilkka on kivulias tai jäykkä, on tehtävä lisäselvityksiä.

Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluvat myös länkisääret (polvet seistäessä etäällä toisistaan) kuuden–kahdentoista kuukauden iässä. Kun lapsi oppii kävelemään, sääret hiljakseen suoristuvat ja taipuvat pihtikintuiksi (polvet menevät yhteen, mutta nilkat eivät). Pihtikintut ovat pahimmillaan kolmen–kolmen ja puolen vuoden iässä. Toispuoleisuus edellyttää lisätutkimuksia.

Kun lapsi oppii kävelemään, on tavallista, että jalkaterät kääntyvät sisäänpäin. Se johtuu tavallisimmin lonkkanivelen asennosta. Tila korjaantuu yleensä itsestään kasvun aikana. Asentohoidon hyödystä ei ole selvää näyttöä, mutta tapana on totuttaa lapsi pois sellaisesta istuma-asennosta, jossa hän istuu reidet yhdessä säärtensä välissä.

Tapa kävellä varpaillaan häviää yleensä itsestään neljä–viisivuotiaaksi mennessä. Sairaalloista varpailla kävelyä voi syntyä, jos kantajänne on niin lyhyt, ettei lapsi kunnolla saa jalkaterää normaaliasentoon. Myös lievä CP-vamma voi saada lapsen kävelemään jatkuvasti varpaillaan.