Etusivu » Helikobakteeri

Helikobakteeri

Lääkärikirja Duodecim
23.7.2020
yleislääketieteen erikoislääkäri Satu Tunturi

Yleistä

Helikobakteeri on vasta 1980-luvulla tunnistettu bakteeri, joka elää mahan limakalvon pinnalla. Mahan sisältö on hyvin hapan, mutta bakteeri on kehittänyt keinoja menestyäkseen niissä oloissa. Helikobakteeri-infektio on yleinen ja se on yhteydessä hygieenisiin oloihin. Kehitysmaissa noin 80 %:lla aikuisista on helikobakteeri. Suomessa vanhemmissa ikäluokissa, jotka viettivät lapsuutensa vähemmän hygieenisissä oloissa, yli puolella löytyy helikobakteeria, 30–50-vuotiaista noin neljäsosalla ja vuoden 1990 jälkeen syntyneillä vähemmän kuin yhdellä kymmenestä.

Helikobakteeri-tartuntojen esiintyvyys vähenee länsimaissa. Tartunta saadaan usein lapsuudessa, todennäköisesti perheenjäseneltä. Tartuntareitit ovat huonosti tunnettuja, mutta infektio levinnee ihmisestä ihmiseen tapahtuvana tartuntana, todennäköisimmin suusta suuhun tai mahanesteen välityksellä oksentelun ja pulauttelun kautta.

Helikobakteeri-infektion oireet ja lisäsairaudet

Infektio on useimmiten oireeton. Osalla potilaista voi esiintyä ylävatsavaivoja, joskin ylävatsavaivat ovat vain harvoin helikobakteerin aiheuttamia. Helikobakteeri-infektioon voi liittyä raudanpuuteanemiaa.

Helikobakteeri-infektio aiheuttaa mahatulehduksen (gastriitin) ja johtaa 10–20 %:lla pohjukaissuoli- tai mahahaavan kehittymiseen (ks. «Peptinen ulkustauti (”mahahaava”)»1). Helikobakteeri-infektio lisää mahasyövän vaaraa 2–6-kertaisesti.

Helikobakteerin toteaminen

Helikobakteerin toteamiseksi on käytettävissä useita testejä (ks. «Helikobakteeritutkimukset»2. Bakteeri voidaan todeta mittaamalla veren vasta-ainetaso. Hengitystesti perustuu bakteerin kykyyn hajottaa tehokkaasti ureaa ammoniakkiyhdisteeksi ja hiilidioksidiksi. Henkilö nauttii isotoopilla merkittyä ureaa, ja myöhemmin kerätään uloshengitysilmaa tutkittavaksi. Jos hengitysilmassa on isotooppia sisältävää hiilidioksidia, mahassa on helikobakteereja. Helikobakteeri voidaan todeta myös ulostetestillä.

Näiden testien lisäksi bakteeri voidaan todeta mahalaukun tähystyksen yhteydessä otetusta koepalasta. Lääkäri arvioi, mitä testejä missäkin tapauksessa käytetään.

Oireettoman väestön helikobakteeriseulontaan ei ole perusteita.

Helikobakteerin hoito

Helikobakteeri-infektio hoidetaan aina, kun potilaalla on maha- tai pohjukaissuolihaava (ks. «Peptinen ulkustauti (”mahahaava”)»1) tai se aiheuttaa oireita. Toiminnallisessa ylävatsavaivassa (ks. «Ylävatsavaivat (dyspepsia)»3) helikobakteerin häätöhoitoa suositellaan, mutta se ei aina tehoa ylävatsaoireisiin.

Helikobakteerin häätöhoito kestää viikon. Hoitoon kuuluu kolme lääkettä: tehokas mahan haponeritystä salpaava lääke ja kaksi eri antibioottia (tavallisesti klaritromysiini ja amoksisilliini). Tupakointi kuurin aikana heikentää hoitotulosta. Hoidon jälkeen haponeritystä salpaavaa lääkitystä voidaan jatkaa useita viikkoja. Helikobakteerin häädön onnistuminen varmistetaan sopivalla testillä kuukauden parin päästä hoidosta.

Helikobakteerin ehkäisy

Elintaso vähentää helikobakteeri-infektioita parantuneen hygienian kautta. Kuitenkaan helikobakteerilta suojaavia elintapoja ei tunneta. Rokotetta kehitellään, mutta se ei ole vielä käytössä.

Käytettyjä lähteitä

Koskenpato J. Ulkustauti, helikobakteeri-infektio ja krooninen gastriitti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 30.10.2018.