Etusivu » Ruusu (erysipelas)

Ruusu (erysipelas)

Lääkärikirja Duodecim
18.3.2020
yleislääketieteen erikoislääkäri Satu Tunturi

Keskeistä

  • Ruusu on vakava ihon ja ihonalaiskudoksen akuutti bakteeri-infektio, joka edellyttää välitöntä hakeutumista päivystykseen.
  • Ruusu esiintyy useimmiten toispuolisesti alaraajassa. Siihen liittyy usein ihon turvotus, punoitus, kipu ja yleisoireita, kuten kuumetta.
  • Ruusu hoidetaan tavallisesti penisilliini-antibiootilla.
  • Merkittävimmät riskitekijät ovat ihorikot, alaraajaturvotus, diabetes, ylipaino ja aiemmin sairastettu ruusu.
  • Riskitekijöihin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan mahdollisuuksien mukaan, koska siitä voi koitua muutakin hyötyä kuin ruusutulehduksen ehkäisy.

Yleistä

Ruusu ja selluliitti ovat vakavia, yleisoireisia ihon ja ihonalaiskudoksen bakteeri-infektioita. Ruusussa tulehdus ulottuu ihon pinnallisiin kerroksiin ja imusuoniin, kun taas selluliitti ulottuu syvemmälle. Raja ruusun ja selluliitin välillä on liukuva eikä niitä käytännön työssä erotella toisistaan. Tavallisin aiheuttaja on molemmissa beetahemolyyttinen streptokokki. Ruusutulehdus on hyvä yleisnimitys syntymekanismin, riskitekijöiden ja hoidon kannalta samankaltaiselle ihon bakteeri-infektiolle.

Ruusua (erysipelas) ei pidä sekoittaa vyöruusuun (ks. «Vyöruusu»1) tai ruusufinniin (ks. «Ruusufinni»2).

Ruusun oireet

Valtaosa ruusuista esiintyy säären, nilkan ja jalkaterän alueella, mutta se voi ilmaantua myös ylärajaan, kasvoihin ja vartalolle. Ruusun tyyppioireet ovat äkillisesti alkanut korkea kuume ja vilunväristykset sekä tarkkarajainen, liekehtivä, kuumoittava, yhtenäinen punoitus ja turvotus iholla. Ruusu on pääsääntöisesti toispuolinen eli esiintyy vain toisessa raajassa.

Ruusuun voi liittyä pahoinvointia, päänsärkyä ja yleistä huonovointisuutta. Iholle saattaa tulla nesterakkuloita (kuva «Ruusu (erysipelas) sääressä»1) ja verenpurkaumaa. Taudin edetessä osaan ruusualueesta voi kehittyä haava tai ihonalainen paise. Ruusu voi edetä vakavaksi yleisinfektioksi (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»3). Yleisoireet voivat olla toisinaan myös lieviä kuten esimerkiksi toistuvassa tai kasvojen alueen ruusussa (kuva «Ruusu korvalehdessä»2).

Toistuvassa ruusussa imusuonet tuhoutuvat ja raaja jää pysyvästi turvoksiin (ks. «Imunestekierron häiriö (lymfedeema) – krooninen turvotus»4).

Ruusun toteaminen

Ruusu on useimmiten helppo tunnistaa. Toteaminen perustuu tyypillisiin oireisiin, joita ovat korkea kuume ja vihaisen punainen, turvonnut, kipeä, toispuolinen ihoalue. Lisäksi tulehdusta kuvaavat veriarvot CRP ja leukosyytti- eli valkosolumäärä nousevat.

Ruusu on tärkeää erottaa muista punoitusta ja turvotusta aiheuttavista sairauksista, joita on lukuisia. Ihon punoitusta esiintyy myös esimerkiksi märkäisissä infektioissa, kuten paiseessa, märkäisessä ihoinfektiossa ja nivelinfektiossa. Alaraajan laskimotukokseen (ks. «Laskimotukos (laskimoveritulppa)»5) voi liittyä turvotusta, kipua ja punoitustakin, mutta se ei yleensä nosta kuumetta ja potilaalla on useimmiten jokin sille altistava tekijä.

Hoidon kannalta ruusu on tärkeää erottaa nekrotisoivasta eli kuoliota aiheuttavasta infektiosta. Nekrotisoiva faskiitti (kuoliota aiheuttava kalvotulehdus) on harvinainen, hengenvaarallinen pehmytkudoksen infektio, joka etenee nopeasti ja johon liittyy ihonalaiskudoksen kuolio. Vaaran merkkejä ovat kova kipu ja ihomuutosta laajemmalle ulottuva voimakas turvotus, ihon tunnottomuus, rakkulanmuodostus ja voimakkaat yleisoireet. Hoito vaatii suonensisäisen antibiootin lisäksi päivystysleikkauksen.

Ruusun itsehoito

Tärkeintä on hakeutua tutkimuksiin päivystyspoliklinikkaan ja aloittaa antibioottihoito. Ruusualuetta voi viilentää kylmällä kääreellä esimerkiksi 2–3 kertaa päivässä. Turvonnut raaja laitetaan lepoon ja kohoasentoon.

Milloin hoitoon?

Hoitoon hakeudutaan viivyttelemättä. Tavallisimmin ruusu hoidetaan penisilliini-antibiootilla, joka tehoaa beetahemolyyttisiin streptokokkeihin. Hyväkuntoisella potilaalla lääkehoito voidaan toteuttaa alusta alkaen suun kautta. Jos potilaan tila vaatii sairaalahoitoa, penisilliini on syytä antaa aluksi suonensisäisesti. Se voidaan kuitenkin vaihtaa tablettihoidoksi, kun nähdään selvä hoitovaste. Antibioottihoidon kokonaiskesto vaihtelee 10 päivästä 2–3 viikkoon.

Ruusun ehkäisy

Ruusulle altistavat ihorikot, esimerkiksi varvasvälin sieni-infektio, hautuma tai säärihaava. Ruusu-infektion riskiä lisäävät alaraajaturvotus, imunesteturvotus, ylipaino, diabetes, raajan heikentynyt valtimo- tai laskimoverenkierto ja aikaisemmin sairastettu ruusu. Ruusun ehkäisyssä on vielä avoimia kysymyksiä. Riskitekijöihin kannattaa silti pyrkiä vaikuttamaan mahdollisuuksien mukaan, koska siitä voi koitua muutakin hyötyä kuin ruusutulehduksen ehkäisy.

Ruusun parannuttua huolehditaan siitä, että varvasväleissä ei ole sientä ja että iho pysyy muutenkin hyvässä kunnossa. Ihon rikkoutumiseen johtavan altistuksen etsiminen ja poistaminen on tärkeää, esimerkiksi sopimattomien jalkineiden vaihtaminen. Turvotusta kannattaa hoitaa, erityisesti jos potilaalla on säärihaava. Turvotusta voidaan hoitaa esimerkiksi kompressiosukalla, kompressiosidoksella tai painepuristushoidolla. Vaikeassa imunesteturvotuksessa voidaan käyttää lymfahierontaa. Estohoitoa antibiootilla tulee harkita ensimmäisen uusiutumisen jälkeen, ja sen kesto harkitaan yksilöllisesti.

Käytettyjä lähteitä

Ruusu (erysipelas) ja selluliitti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 18.10.2019.

Karppelin M, Syrjänen J. Ruusutulehdus – diagnosoi oikein, lopeta hoito ajoissa. Suomen Lääkärilehti 2019;39(74):2154-2159.