Etusivu » Valkopälvi (vitiligo)

Valkopälvi (vitiligo)

Lääkärikirja Duodecim
25.3.2013
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Valkopälvessä melaniinipigmenttiä tuottavat solut, melanosyytit, häviävät ihosta läiskittäin. Ilmiön syytä ei tunneta. On arveltu, että kyseessä olisi autoimmuunitauti (ks. «Autoimmuunisairaudet»1), jossa elimistö hylkii ihon väriainetta tuottavia melanosyytti-soluja, tai että melanosyyttien ja okasolujen keskinäinen vuorovaikutus olisi häiriintynyt.

Joka kolmannen valkopälvipotilaan lähisukulaisellakin on valkopälvi. Taipumus on siis perinnöllinen, mutta periytymistapaa ei tunneta. Valkopälvi jaotellaan kahteen muotoon, primaariseen ja sekundaariseen valkopälveen. Primaarisessa taudin muodossa pigmentin häviämiseen ei löydy syytä. Sitä on 1–2 %:lla väestöstä. Sekin voidaan jakaa alamuotoihin, mutta käytännön kannalta sillä ei ole merkitystä. Sekundaarinen vitiligo ilmaantuu traumaattisiin tai leikkauksessa syntyneisiin arpiin tai ihotulehdusten paikalle. Ihotulehdus voi olla esimerkiksi psoriaasi, ekseema tai neurodermatiitti, tai sellainen voi ilmestyä karvatuppitulehduksen tai hyönteisen piston jälkeen.

Oireet

Primaarisessa valkopälvessä suun tai silmien ympärille, käsien päälle tai taipeisiin ilmestyy odottamatta läiskiä, jotka eivät rusketu lainkaan (kuvat «Valkopälvi (vitiligo)»1 ja «Valkopälvi käsivarressa»2). Auringossa ne vain palavat kerta toisensa jälkeen, ellei niitä suojata auringonsuojavoiteella. Läiskien lukumäärä ja koko vaihtelevat henkilöstä toiseen. Valkopälvi alkaa usein lapsena tai nuorena. Vaikka valkopälvi useimmiten laajenee vuosien mittaan, osalla pigmenttiä kehittyy kesäisin läiskien reuna-alueille. Saattaapa pienialainen vitiligo hävitä kokonaankin.

Sekundaarisessa valkopälvessä arpi tai tulehduksen jälkitila muuttuu pigmentittömäksi, valkoiseksi. Sekundaarinenkin valkopälviläiskä voi laajentua ajan mittaan jonkin verran.

Valkopälviläiskissä ei ole kutinaa, kirvelyä tai muita subjektiivisia oireita.

Valkopälvessä on joskus myös kynsimuutoksia. Niistä yleisimmät ovat pitkittäiset harjanteet kynsilevyssä, pienet kuopat ja ns. puolikuun (lunula) häviäminen kynnen juuresta. Kynsimuutoksissa ei ole subjektiivisia oireita.

Taudin toteaminen

Valkopälvidiagnoosiin ei tarvita koepalaa tai muita kokeita. Se selviää useimmiten yhdellä vilkaisulla. Erotusdiagnostisia vaikeuksia tuottaa joskus leukoderma, harvoin valkojäkälä (ks. «Valkojäkälä»2).

Leukoderma tarkoittaa muuta ihoa vaaleampia läiskiä, joiden reuna ei ole niin tarkka kuin vitiligossa eivätkä läiskät ole vitivalkoisia kuten valkopälvessä. Leukodermaläiskien syy on atooppinen ekseema (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»3) tai muu ihottuma, joka estää ihottumakohtaa ruskettumasta auringossa tai valohoidossa normaalisti, ja josta pigmentti kuluu pois tavallista nopeammin. Leukodermaläiskät ruskettuvat seuraavana kesänä normaalisti, mikäli ihottumaa ei silloin enää ole.

Hypomelanoosiksi sanotaan tilaa, jossa psoriaasin, punajäkälän tai muun kroonisen ihottuman parannuttua iho jää pysyvästi vaaleaksi tai valkoiseksi. Täysin pigmentitöntä muotoa sanotaan sekundaariseksi vitiligoksi.

Piebaldismi on puolestaan harvinainen synnynnäinen, vallitsevasti periytyvä ominaisuus, jossa on pigmentittömiä ihoalueita. Tunnetuin piebaldismin oire on valkoinen hiuskiehkura, jonka tyyppipaikka on päälaella lähellä hiusrajaa (engl. white forelock).

Halo-luomessa pigmentti häviää pigmenttiluomen ympäriltä (ks. «Luomet ja ihon pigmenttimuutokset»4), mutta pigmentti palaa takaisin, kun luomi on hävinnyt pois.

Itsehoito

Omin neuvoin pigmenttiä ei valkopälviläiskiin saa takaisin. Henkilön omat keinot rajoittuvat palamisen estämiseen vaatetuksen ja auringonsuojavoiteiden avulla. Keinorusketus tasoittaa ihon väriä eikä ole haitallista toistetustikaan käytettynä.

Milloin hoitoon?

Kun valkopälvi on kosmeettisesti häiritsevällä alueella esimerkiksi silmien tai suun ympärillä, vahvat tai erittäin vahvat kortisonivoiteet voivat auttaa, samoin paikallistulehdussalpaajavoiteet. Myös UVB- ja PUVA-hoitoja on käytetty. Viime vuosina on alettu käyttää myös laserhoitoja, mutta siinä olisi käytävä kahdesti viikossa ainakin puolen vuoden ajan. Harvoin vitiligo häviää kuitenkaan millään hoidolla kokonaan. Hoitotulos vaihtelee jonkin verran ihotyyppien mukaan. Keltaisessa ja mustassa populaatiossa hoitotulokset ovat yleensä paremmat kuin valkoihoisella.

Ehkäisy

Ei tunneta keinoa, millä valkopälvien syntyä tai laajentumista voitaisiin ehkäistä.

Käytettyjä lähteitä

Roncone K. Vitiligo. eMedicine «https://emedicine.medscape.com/article/1068962-overview»1.

Anbar T, Hay RA, Abdel-Rahman AT ym. Clinical study of nail changes in vitiligo. J Cosmet Dermatol 2013;12(1):67-72. «PMID: 23438144»PubMed