Etusivu » Valkosormisuus (Raynaud’n ilmiö)

Valkosormisuus (Raynaud’n ilmiö)

Lääkärikirja Duodecim
10.6.2020
sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri Heikki Julkunen

Keskeistä

  • Raynaud’n ilmiössä yksi tai useampi sormi tai varvas muuttuu kylmässä valkoiseksi, kun verisuonet supistuvat epätavallisen voimakkaasti. Myöhemmin iho muuttuu sinertäväksi ja lopulta punoittavaksi. Aina ei välttämättä esiinny kaikkia kolmea värivaihetta.
  • Ilmiö voi esiintyä itsenäisenä ilman selittävää syytä, tai se voi liittyä johonkin muuhun sairauteen. Se saattaa olla ensimmäinen oire alkavasta reumaattisesta sidekudostaudista.
  • Diagnoosi on usein selvä tyypillisten oireiden perusteella. Muiden sairauksien poissulkemiseksi tehdään laboratorio- ja muita tutkimuksia.
  • Oireen ilmaantumista voi ennaltaehkäistä lämpimällä vaatetuksella ja välttämällä kylmäaltistusta. Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää.
  • Lääkehoidossa ensisijaisia ovat verisuonia laajentavat lääkkeet. Jos taustalla on muu sairaus, se hoidetaan asianmukaisesti.

Raynaud’n (lausutaan ”Reinoon”) ilmiö (myös oireyhtymä tai tauti) tarkoittaa tilannetta, jossa pienten verisuonten supistumisherkkyyden takia sormet ja usein myös varpaat muuttuvat kylmässä ensin valkoisiksi ja myöhemmin sinertäviksi ja punoittaviksi (ks. kuva «Valkosormisuus»1).

Ilmiö voi olla primaarinen tai sekundaarinen. Primaarinen muoto on lievä, hyvänlaatuinen ja itsenäinen oireyhtymä, jonka esiintyvyys nuorilla naisilla on jopa 10–20 %. Sen syntymekanismeja ei tarkkaan tunneta, mutta taustalla voi olla hiusverisuonten toiminnan poikkeava säätely. Sekundaarisessa Raynaud’n ilmiössä valkosormisuusoireet liittyvät muihin sairauksiin.

Oireet

Valkosormisuusoireessa yksi tai useampi sormi tai varvas muuttuu kylmässä vitivalkeaksi, kun verisuonet supistuvat epätavallisen voimakkaasti. Kohtaus kestää minuutteja tai korkeintaan kymmeniä minuutteja, ja sen voi laukaista paitsi kylmä ilma myös kylmän esineen koskettaminen, tuuli tai stressitekijät.

Oireen laukaiseva lämpötila vaihtelee suuresti. Useimmilla kynnys on 5–10 lämpöasteen tienoilla, mutta kostealla ilmalla ja uidessa oireet voivat tulla esiin jo 15–20 asteen lämpötilassa. Stressi madaltaa oirekynnystä, ja se voi laukaista valkosormisuuden yksinäänkin.

Sormien tai varpaiden jäähtymiseen liittyy puutumista, pistelyä ja kömpelyyttä ja lämpenemiseen taas kovaa kipua. Kun iho alkaa lämmetä, se muuttuu ensin sinerväksi ja lopulta punoittavaksi. Raynaud’n ilmiö on kolmivaiheinen (valkoinen, sininen, punainen) kuitenkin vain osalla potilaista.

Toteaminen

Valkosormisuus voidaan diagnosoida yleensä potilaan kertomuksen perusteella. Kätevä tapa, jota monet käyttävät, on ottaa kännykkäkameralla kuvia valkoisista sormista ja näyttää niitä lääkärin vastaanotolla. Jos potilas on nuori eikä hänellä ole muita oireita, ei lisätutkimuksia useimmiten tarvita. Kyse on tuolloin hyvänlaatuisesta primaarisesta Raynaud’n ilmiöstä, joka voi lieventyä iän myötä ja joissakin tapauksissa hävitä kokonaan.

Sekundaarista eli muuhun sairauteen liittyvää Raynaud’n ilmiötä voidaan epäillä, jos valkosormisuus ilmaantuu yli 30 vuoden iässä ja siihen liittyy muitakin oireita, esim. sormenpäiden haavaumia ja muitakin ihomuutoksia. Taustalla voi olla reumaattinen sidekudostauti, kuten systeeminen skleroosi, sekamuotoinen sidekudostauti tai yleistynyt punahukka (SLE). Joskus harvoin sekundaarisen Raynaud’n ilmiön syynä on valtimonkovettumistauti, rannekanavaoireyhtymän aiheuttama hermopinne, jotkin lääkkeet (esimerkiksi beetasalpaajat), verisairaus tai esimerkiksi työperäinen altistuminen toistuvalle tärinälle. Näiden sairauksien toteamiseksi tai poissulkemiseksi voidaan tarvita erikoislääkärin arviota.

Raynaud’n ilmiö voi olla ensimmäinen oire alkavasta reumaattisesta sidekudostaudista. Jos tällaista epäillään, määritetään potilaalta peruslaboratoriokokeita (lasko, verenkuva) sekä reumatekijä ja tumavasta-aineet. Mikäli nämä laboratoriokokeet ovat normaalit eikä potilaalla ole muita oireita, on todennäköisyys reumaattisen sidekudostaudin kehittymiseen vähäinen.

Jos todetaan poikkeavia laboratorioarvoja tai jos valkosormisuusoire on vaikea, usein toistuva ja hitaasti palautuva tai sormenpäissä on haavaumia, ovat tarkemmat tutkimukset tarpeellisia. Erikoislääkärin arviossa useimmiten reumatologian poliklinikalla selvitetään potilaan mahdolliset muut oireet ajatellen alkavaa reumaattista sairautta ja tehdään täydentäviä vasta-ainetutkimuksia. Videokapillaroskopialla voidaan tutkia sormien kynsinauhojen hiusverisuonten rakennetta. Poikkeavat löydökset viittaavat mahdolliseen myöhemmin kehittyvään reumaattiseen sairauteen.

Itsehoito

Valkosormisuusoiretta voi itse hoitaa lämpimillä käsineillä ja yleensä lämpimällä vaatetuksella ja välttämällä tilanteita, joissa iho ja vartalo pääsevät jäähtymään. Käsineiden ja jalkineiden sisään laitettavista lämpöpakkauksista voi vaikeiden oireiden hoidossa olla hyötyä. Työssä tulisi huomioida kylmäaltistuksen (pakastealtaat, voimakas ilmastointi) ja tärinätyön välttäminen.

Tupakointi supistaa verisuonia, ja sen lopettaminen on tärkeää.

Hoito

Ensisijaisia lääkkeitä ovat verisuonia laajentavat kalsiumkanavan salpaajat. Tavallisin on nifedipiini, jota voi käyttää päivittäin tai vain niinä päivinä, jolloin altistuu kylmälle. Nitrolaastari ja iholle levitettävä nitrovoide vaikuttavat myös verisuonia laajentavasti. Valkosormisuusoireessa, johon liittyy ihohaavaumia ja vaikeita verenkiertohäiriöitä voidaan erikoissairaanhoidossa käyttää iloprosti-infuusioita tai bosentaania.

Sekundaarisessa Raynaud’n ilmiössä on tärkeää hoitaa myös taustalla olevaa muuta sairautta.

Käytettyjä lähteitä

Petterson T. Raynaud’n ilmiö. Duodecim 2005;121(22):2411–9 «http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo95336.pdf»1.

Peltomaa R, Pettersson T, Tuompo R, Luosujärvi R. Systeeminen skleroosi. Duodecim 2013;129(9):1981–91 «/xmedia/duo/duo11240.pdf»2.

Luosujärvi R. Raynaud’n ilmiö. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 2.4.2020.