Etusivu » Valkosormisuus (Raynaud’n ilmiö)

Valkosormisuus (Raynaud’n ilmiö)

Lääkärikirja Duodecim
28.4.2017
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Valkosormisuudessa yksi tai useampi sormi tai varvas muuttuu kylmässä vitivalkeaksi, kun verisuonet supistuvat epätavallisen voimakkaasti (ks. kuva «Valkosormisuus»1). Kohtaus kestää minuutteja tai kymmeniä minuutteja. Lapsilla ja nuorilla valkosormisuus on tavallisesti kiusallinen, mutta muuten vaaraton ilmiö, jonka syytä ei tunneta. Sitä sanotaan primaariseksi Raynaud’n ilmiöksi. Sitä on nuorilla naisilla jopa joka viidennellä. Keski-ikäisillä, yleensä yli 30-vuotiailla, oire voi olla merkki jostakin yleissairaudesta, muun muassa systeemisestä sidekudossairaudesta. Sitä sanotaan sekundaariseksi Raynaud’n ilmiöksi.

Oireet

Valkosormisuus alkaa usein lapsena. Se on yleisintä tytöillä ja nuorilla naisilla. Siihen on usein sukutaipumus, mutta altistavaa geeniä ei toistaiseksi tunneta. Oireen laukaiseva lämpötila vaihtelee suuresti. Useimmilla kynnys on 5–10 lämpöasteen tienoilla, mutta kostealla ilmalla ja uidessa oireraja voi olla niinkin korkea kuin 15–20 °C. Stressi madaltaa oirekynnystä, ja se voi laukaista valkosormisuuden yksinäänkin. Sormien tai varpaiden jäähtymiseen liittyy puutumista, pistelyä ja kömpelyyttä, lämpenemiseen voimakasta kipua. Kun iho alkaa lämmetä, se muuttuu ensin sinerväksi, sitten punoittavaksi. Valkea vaihe voi olla lyhyt ja kestää vain muutaman minuutin.

Taudin toteaminen

Valkosormisuuden saa yleensä esiin pitämällä kättä tai jalkaa kylmässä vedessä tai jäähdyttämällä ihoa jääpalalla. Lapsilla ei muita tutkimuksia yleensä tarvita. Keski-iässä valkosormisuuden takana voi olla sidekudostauti, kuten systeeminen skleroosi tai punahukka, valtimonkovettumistauti, rannekanavaoireyhtymän aiheuttama hermopinne, jotkin lääkkeet (esimerkiksi beetasalpaajat), verisairaus tai esimerkiksi työperäinen altistuminen toistuvalle tärinälle. Niiden toteamiseksi tai poissulkemiseksi tarvitaan verikokeita ja muita tutkimuksia, kuten kynsinauhojen hiussuonten videokapillaroskopiaa.

Itsehoito

Nuorena alkanutta valkosormisuutta hoidetaan lämpimällä vaatetuksella ja välttämällä tilanteita, joissa iho pääsee jäähtymään. Tupakointia ei tule aloittaa. Valkosormisuus lievenee iän myötä ja joissakin tapauksissa häviää kokonaan.

Milloin hoitoon

Aikuisena alkanut valkosormisuus on syy hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Arviolta kolmasosalta oireeseen löytyy selvä syy tai ainakin verisuonten supistusherkkyyttä lisäävä tekijä. Valkosormisuutta voidaan lievittää suun kautta ja voiteena käytettävillä reseptilääkkeillä, muun muassa kalsiumkanavan salpaajilla (nifedipiini-tabletit tai sormiin voideltava nifedipiini- tai diltiatseemivoide).

Ehkäisy

Oireita ehkäistään lämpimällä vaatetuksella, tarvittaessa ylimääräisillä sukilla ja alushansikkailla. Kenkien tulisi olla paksupohjaiset ja tilavat ja sukkien kuivat. Käsineiden ja jalkineiden sisään laitettavista pienistä lämpöpakkauksista voi olla hyötyä. Tupakointi huonontaa ääreisverenkiertoa ja sitä tulee välttää.

Käytettyjä lähteitä

Petterson T. Raynaud’n ilmiö. Duodecim 2005;121(22):2411–9 «http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo95336.pdf»1.

Peltomaa R, Pettersson T, Tuompo R, Luosujärvi R. Systeeminen skleroosi. Duodecim 2013;129(9):1981–91 «/xmedia/duo/duo11240.pdf»2.

Sauni R, Uitti J, Sainio M, ym. Käsiin kohdistuvan tärinän terveyshaitat. Suomen Lääkärilehti 2011;66(36):2579-2583.