Yleistä

Vesitystauti johtuu aivolisäkkeen takalohkon tuottaman vesihormonin puutteesta tai sen vaikutuksen vajavuudesta munuaisissa. Sairauden lääketieteellisessä nimessä kreikan kielen sana diabetes tarkoittaa 'läpivuotoa' eli runsasta virtsaneritystä. Taudin nimityksen alkuosa johtaa helposti sekaannukseen sokeriaineenvaihduntaan liittyvän erittäin yleisen diabetes mellituksen kanssa. Molemmissa taudeissa esiintyy hoitamattomana suuria virtsamääriä, mutta muuten ne ovat aivan eri tiloja. Sekaannusten välttämiseksi vesitystaudin nimitystä kansainvälisessä tautiluokituksessa onkin esitetty muutettavaksi. Vesitystauti on harvinainen ja sen vuoksi yleensä heikosti tunnettu.

Vesihormonin vaikutukset

Vesihormoni (ADH, antidiureettinen hormoni, vasopressiini) erittyy verenkiertoon aivolisäkkeen takalohkosta. Hormonin vaikutuskohta ovat munuaiset, joissa se säätelee veden eritystä virtsaan. Vesihormonin vaikutuksesta munuaisen ”vesihana” kiertyy kiinni päin eli virtsa väkevöityy.

Normaalioloissa veren suolapitoisuus (natriumpitoisuus) säätelee vesihormonin erittymistä. Jos suolaa on liikaa suhteessa vesimäärään, vesihormonia erittyy tavallista enemmän ja munuaisten ”vesihana” päästää vettä läpi niukemmin elimistön pyrkiessä säästämään vettä. Elimistöön jäävä vesi on nestetasapainon ylläpitämisen kannalta tärkeä suojamekanismi. Veren suolapitoisuuden lisäksi muutkin tekijät (lääkkeet, tietyt sairaudet, pahoinvointi, verenpaineen lasku) voivat vaikuttaa vesihormonin eritykseen.

Vesihormonin puutteessa ”vesihana” vuotaa jatkuvasti johtaen suuriin virtsamääriin. Virtsaa voi muodostua vesihormonin puutteessa jopa yli kymmenen litraa vuorokaudessa.

Vesitystaudin syyt

Vesihormonin puute voi johtua aivolisäkkeen seudun kasvaimesta, kalloon kohdistuneesta vammasta tai isosta aivoleikkauksesta, mutta useimmiten se syntyy ilman havaittavaa syytä.

Vesitystauti voi joskus johtua myös munuaisten häiriöstä, jolloin vesihormoni ei pysty vaikuttamaan munuaisen soluihin normaalisti. Häiriö voi olla perinnöllinen tai liittyä munuaissairauksiin. Jotkin lääkkeet, erityisesti litium, voivat häiritä vesihormonin vaikutusta munuaisissa, jolloin virtsamäärät lisääntyvät.

Vesitystaudin oireet

Vesihormonin täydellisessä puutteessa potilasta vaivaa jatkuva janon tunne. Sen vuoksi on pakko juoda usein ja paljon, ettei elimistö kuivuisi liikaa. Samalla virtsamäärät ovat huomattavasti tavallista suuremmat, jopa yli kymmenen litraa päivässä. Osittaisessa vesihormonin vajeessa oireet ovat samankaltaiset, mutta lievemmät.

Vesitystaudin toteaminen

Aina ei ole helppoa erottaa, onko suurien virtsamäärien takana vesihormonin puute vai muusta syystä johtuva liikajuominen, joka myös johtaa suuriin virtsamääriin. Siksi tehdään erikoislääkärien suunnittelemia laboratoriokokeita. Täydellisen puutoksen toteaminen on yleensä varsin selväpiirteistä: yöllisen nestepaaston jälkeisissä kokeissa todetaan korkea veren väkevyys ja suolapitoisuus, mutta laimea virtsa. Usein diagnostiikan tukena tarvitaan kuitenkin vesipaastoa, jonka aikana mitataan virtsamääriä ja samalla virtsan ja veren suolapitoisuuksia. Kohdennetulla aivolisäkkeen magneettitutkimuksella selvitetään taudin aiheuttajaa.

Vesitystaudin hoito

Vesihormonin puute hoidetaan vesihormonivalmisteella (Minirin®) joko nenäsumutteena tai kielenalustablettina. Lääkkeen vaikutusaika on noin 12 tuntia. Annostelu on yksilöllinen: lievässä muodossa riittää annostelu yöksi ja täydellisessä puutoksessa yleensä kaksi kertaa vuorokaudessa. Lääke vähentää tehokkaasti virtsamääriä, ja samalla janon tunne väistyy. Hoidon vaikutusta arvioidaan seuraamalla kehon painoa, virtsamääriä ja veren suolapitoisuuksia, joiden perusteella lääkkeen annosta säädetään.

Munuaisperäisessä vesitystaudissa synteettinen vesihormoni ei tehoa. Hoitona käytetään nesteenpoistolääkkeitä (tiatsideja), jotka tässä tapauksessa paradoksaalisesti vähentävät virtsaneritystä. Niitä käytettäessä rajoitetaan samalla suolan käyttöä. Hoidolla virtsamäärät vähenevät enintään puoleen.

Lisää tietoa vesitystaudista

Suomen Endokrinologiyhdistyksen artikkeli Diabetes insipidus eli vesitystauti (ruotsiksi: ).

Kirjallisuutta

  1. Niskanen L. Runsasvirtsaisuus (polyuria). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 9.1.2022
  2. Sane T. Aivolisäkkeen takalohko ja vesiaineenvaihdunta. Kirjassa: Välimäki, Sane, Dunkel, toim. Endokrinologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2009, s.144–173.