Etusivu » Kivespussin ihottumat

Kivespussin ihottumat

Lääkärikirja Duodecim
13.10.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Tali-ihottuma eli seborrooinen ekseema

Tali-ihottuma on yleinen (ks. «Tali-ihottuma»1); se voi alkaa jo esimurrosiässä ja jatkua koko iän. Ihottuma voi olla väliin täysin oireeton. Kivespussissa ihottuma aiheuttaa kutinaa ja epätarkkarajaista, punoittavaa, lievästi hilseilevää ihottumaa. Kutina voi pitkittyä kutina-raapimiskierteen vuoksi ja kivespussiin voi kehittyä neurodermatiitti. Potilaalla on tali-ihottumaa usein myös muilla tyypillisillä alueilla kuten päänahassa, kulmakaarissa, nenänpielissä, parran alueella ja terskassa. Koska kyseessä on ihon ominaisuus, on hoidon tavoite vähentää kutinaa ja ihottumaa. Tärkein hoito on päivittäinen pesu vedellä ja saippualla. Mietoa antiseptista hydrokortisonivoidetta voi käyttää tarvittaessa 1–2 viikon kuureina. Lääkäri voi tarvittaessa määrätä kuurin vahvempaa kortisonivoidetta.

Atooppinen ihottuma eli atooppinen ekseema

Atooppinen ihottuma (ks. «Atooppinen ihottuma aikuisilla»2) kivespussissa oireilee kuten tali-ihottumakin; se kutisee. Hoitona käytetään päivittäisen pesun jälkeen perusvoidetta ja tarvittaessa 1–2 viikon kuureina hydrokortisonivoidetta. Raapimisen aiheuttamaa ihottuman pitkittymistä tulee yrittää välttää. Lääkärin keinoja ovat vahvemmat kortisonivoiteet ja kalsineuriinin estäjävoiteet.

Neurodermatiitti

Iho voi kutista useasta syystä. Hankaaminen ja raapiminen lisäävät kutinaa ja seurauksena voi olla pitkittynyt, usein vuosia tai vuosikymmeniä kestävä kutina-raapimiskierre. Iho paksunee hankauskohdassa, se tummuu ajan mittaan; on syntynyt neurodermatiittiläiskä (ks. «Neurodermatiitti (raapimisen aiheuttama ihon paksuuntuma)»3). Kivespussi on yksi neurodermatiitin tyyppipaikoista. Hoitona käytetään (lääkärin määräämänä) vahvaa tai erityisen vahvaa kortisonivoidetta kuureina. Raapimista tulee välttää – perusvoide, kylmägeeli, alkoholihuuhde, hankaamaton vaatetus ovat keinoja voittaa kutinatuntemus.

Psoriaasi

Kivespussi ei ole psoriaasin tyyppipaikka (ks. «Psoriaasi»4), eikä psoriaasi esiinny pelkästään kivespussissa. Diagnoosiin päästään yleensä muiden ihottumaläiskien avulla. Hoitona käytetään tavallisesti (lääkärin määräämänä) keskivahvaa kortisonivoidetta kuureina.

Punajäkälä

Punajäkälä (ks. «Punajäkälä»5) oireilee kivespussissa yksittäisinä tai osittain toisiinsa sulautuvina rykelminä sinipunervia, matalia 3–10 mm läpimittaisia näppylöitä (kuva «Kivespussin punajäkälä»1). Ne voivat kutista. Punajäkälää on usein samanaikaisesti myös terskassa ja suun limakalvolla, ja ihottumaa voi olla myös muilla punajäkälän tyyppipaikoilla kuten ranteissa ja nilkoissa. Syy on tuntematon. Tauti häviää itsestään usein muutamien vuosien kuluessa. Sitä hoidetaan miedoilla kortisonivoiteilla, lääkärin määrämänä keskivahvoilla kortisonivoiteilla, tarvittaessa takrolimuusi- ja pimekrolimuusivoiteilla.

Syyhy

Syyhy (ks. «Syyhy (scabies)»6) aiheuttaa usein voimakasta kutinaa nivusalueella ja kivespussissa. Kivespussissa, peniksen varressa ja häpykarvoituksessa ja voidaan todeta taudille tyypillisiä nystyröitä (kuva «Syyhyn penispapulat»2). Itse syyhypunkin löytää kuitenkin parhaiten sormista, kämmenistä ja ranteiden sisäsivuilta. Jos syyhypunkkia ei pysty osoittamaan, ei syyhyhoitoakaan kannata aloittaa. Hoito tapahtuu permetriinivoiteella. Jälkikutinaan käytetään mietoja tai keskivahvoja kortisonivoiteita.

Angiokeratoomat

Angiokeratoomat (ks. «Angiokeratoomat (ihon tummat verisuonipatit)»7) ovat hyvänlaatuisia, 1–4 mm läpimittaisia, mustia tai punamustia verisuonikasvannaisia (kuva «Kivespussin angiokeratoomat»3). Kivespussissa angiokeratoomia tavataan varsin yleisesti keski-iän jälkeen. Yli 70-vuotiaista miehistä niitä on 10–20 %:lla. Niitä ei tarvitse hoitaa.

Kalkkiontelot

Kivespussin kalkkiontelot ovat suhteellisen yleisiä. Niiden syntytapaa ei tunneta tarkkaan, mutta ainakin osa niistä kehittyy sarveisonteloihin eli epidermaalikystiin ("ateroomiin") (ks. «Sarveisontelo (epidermaalikysta, ”aterooma”)»8). Aluksi kalkkiontelot muistuttavat suuresti sarveisonteloita, ja osa ilmeisesti onkin niitä. Vähitellen ne muuttuvat koviksi ja alkavat näkyä vaaleina ihon läpi (kuva «Kalkkiutuneita ihomuutoksia kivespussissa»4). Niiden läpimitta on yleensä 5–15 mm. Yksittäisten onteloiden päällä olevan ihoon voi ilmestyä hiussuoniverkosto. Kalkkiontelot ovat kivuttomia ja vaarattomia, mutta näkyvällä paikalla tai kivespussissa runsaana esiintyessään ne muodostavat kosmeettisen haitan. Niitä ei tarvitse hoitaa, mutta kosmeettisista syistä niitä voidaan poistaa leikkaamalla.

Milloin hoitoon?

Kivespussin ihottumat ovat aihe hakeutua hoitoon (lähiviikkoina), jos niihin liittyy hankala kutina, jos diagnoosi on epäselvä tai itsehoito ei ole tuonut apua.