Etusivu » Verenpainetautiin liittyvä verkkokalvosairaus (hypertensiivinen retinopatia)

Verenpainetautiin liittyvä verkkokalvosairaus (hypertensiivinen retinopatia)

Lääkärikirja Duodecim
9.11.2018
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Yleisyys

Suomessa verenpainetautia sairastaa arviolta 500 000 ihmistä (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»1). Lievät silmänpohjan muutokset ovat verenpainetaudissa yleisiä, mutta vakavat, näköä merkittävästi heikentävät muutokset harvinaisia länsimaissa.

Syyt

Hitaasti kehittyvässä verenpainetaudissa silmän verkkokalvon (silmän valoa aistivan osan) valtimot kapenevat verisuonten seinämien paksuuntumisen vuoksi. Verisuonten paksuuntuminen johtuu ateroskleroosista eli valtimoiden rasvakovettumistaudista.

Valtimoiden kaventuminen johtaa verenkiertohäiriöihin verkkokalvolla. Tämän seurauksena voi esiintyä pieniä verenvuotoja sekä veren rasvojen tihkumista verkkokalvolle (ns. lipidieksudaatit).

Oireet ja löydökset

Verenpainetautiin liittyvässä verkkokalvosairaudessa oireena voi olla näön heikkeneminen. Se voi aiheutua verkkokalvon ja näköhermon verenkiertohäiriöistä. Verenpainetauti voi aiheuttaa näköhermon turvotusta ja tarkan näön alueen (makula) turvotusta, ja myös nämä voivat osaltaan aiheuttaa näön heikkenemistä.

Lievästi koholla oleva verenpaine ei yleensä aiheuta näköhäiriöitä. Pitkään koholla ollut hoitamaton verenpaine tai äkillisesti hyvin korkeaksi noussut verenpaine (ns. hypertensiivinen kriisi) aiheuttaa useammin näön heikkenemistä.

Valtimoiden kaventuminen verkkokalvoilla on usein ensimmäinen löydös verenpainetautiin liittyvässä verkkokalvosairaudessa. Myös laskimoissa voi olla muutoksia, erityisesti valtimoiden ja laskimoiden risteyskohdissa.

Taudin toteaminen

Tauti todetaan silmänpohjatutkimuksen avulla, tai tilaa arvioidaan silmänpohjakuvausten perusteella. Silmänpohjien tutkimus tehdään biomikroskoopin tai oftalmoskoopin avulla. Silmänpohjakuvauksen avulla nähdään silmänpohjan keskeinen osa mutta ei verkkokalvon reuna-alueita niin pitkälle kuin silmälääkärin suorittaman biomikroskooppitutkimuksen avulla.

Erotusdiagnostiikka

Ikääntymiseen liittyvät verisuonimuutokset voivat muistuttaa verenpainetautiin liittyvää verkkokalvosairautta.

Diabeettinen verkkokalvosairaus esiintyy joskus samanlaisin oirein kuin verenpainetautiin liittyvä verkkokalvosairaus.

Näköhermon nystyn turvotus (ns. papillaturvotus) voi olla oirekuvaltaan samanlainen kuin vaikea-asteinen verenpainetautiin liittyvä näköhermon sairaus.

Tutkimukset

Silmän tutkimuksissa tarkistetaan paras, tarvittaessa silmälaseilla korjattu näöntarkkuus. Biomikrosooppitutkimuksessa tutkitaan verkkokalvon muutokset ja varmistetaan diagnoosi. Silmänpohjan valokuvaus suoritetaan seurantaa ja verisuonten paksuuden mittausta varten.

Laboratoriotutkimuksina mitataan paastoverensokeri ja ns. sokerihemoglobiini (HbA1c) diabeteksen poissulkemiseksi. Tarvittaessa harkitaan ns. sokerirasituskoetta, jos epäillään ns. metabolista oireyhtymää (ks. «Metabolinen oireyhtymä (MBO)»2).

Tutkimuksiin kuuluu luonnollisesti myös verenpaineen mittaus.

Itsehoito

Lievästi koholla olevan verenpainetaudin hoidossa ovat oleellisia verenpaineen seuranta, mahdolliset elintapamuutokset sekä säännölliset lääkärintarkastukset. Jos elintapamuutoksilla ei päästä verenpaineen tavoitearvoihin, suunnitellaan jatkohoito oman lääkärin kanssa tapauskohtaisesti.

Hoito

Kohonneen verenpaineen hoito on ensisijaista verenpainetautiin liittyvän verkkokalvosairauden hoidossa. Jos verenpaine on merkittävästi koholla (systolinen verenpaine vähintään 200 tai diastolinen paine vähintään 130 mmHg) on kyseessä ns. hypertensiivinen kriisi ja hätätilanne, etenkin jos silmänpohjissa on todettavissa muutoksia. Välitön verenpaineen hoidon aloitus on tällöin tärkeää.

Käytettyjä lähteitä

Summanen P. Hypertensiivinen verkkokalvosairaus. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018, s. 215–218.