Etusivu » Lapsilähtöinen kasvatus ja curling-vanhemmuus

Lapsilähtöinen kasvatus ja curling-vanhemmuus

Kotineuvola
10.5.2019
Elina Hermanson

Lapsilähtöinen kasvatus lähtee siitä, että lapsi tarvitsee rakastavaa huolenpitoa, valvontaa ja turvallisia rajoja. Lapsi tulee nähdä yksilöllisenä persoonana, jonka tarpeet ja mielipiteet otetaan huomioon ja jota ei koskaan hylätä tunnetasolla. Lapsen käyttäytymistä ohjataan kiittämällä häntä toivotusta käytöksestä. Lapsen olisi hyvä saada paljon onnistumisen kokemuksia ja kiitosta.

On tutkimustuloksia, joiden mukaan lapsilähtöinen kasvatus muun muassa edistää lapsen sopeutumista yhteiskuntaan, tukee itsetuntoa ja edistää suoriutumista myöhemmin koulussa. Tärkeitä asioita ovat luottamus, lämpimyys, rajojen asettaminen ja kiinnostus lapsen toimintoihin. Lapsilähtöisyys ei siis tarkoita, ettei lasta samalla tietoisesti kasvatettaisi.

Lapsilähtöisen kasvatuksen vastakohta on, että kasvatus lähtee aikuisen tarpeista ja mielialoista. Lapsen näkökulmaa ei huomioida, ollaan epäoikeudenmukaisia, mielivaltaisia ja välinpitämättömiä. Ei liene yllättävää, että tällaista kasvatustapaa pidetään vahingollisena. Haitallisia kasvatustyylejä ovat myös liian salliva tai autoritaarinen tyyli.

Lapsilähtöisyyttä ei pidä sekoittaa curling-vanhemmuuteen. Tanskalaisen psykologin Bent Hougaardin luoma käsite curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät samalla tälle karhunpalveluksen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.

Curling-vanhempien tarkoitus on toki hyvä. Vanhempi on kenties joutunut kokemaan vaikeuksia omassa lapsuudessaan, ja hän haluaa varjella lastaan, ettei tämä joutuisi kokemaan mitään vastaavaa. Takaraivolla voi olla kokemus, että jäi yksin, kun koulutoverit kiusasivat tai omat vanhemmat laiminlöivät. Ehkä kukaan ei tuntunut arvostavan. Ehkä joutui kokemaan liian voimakasta kipua tai häpeää. Lapselleen haluaa parempaa.

Curling-vanhemmat suhtautuvat lapsen olemassaoloon omistautuneesti ja he käyttävät paljon aikaa lapsen elämää järjestäen. Vanhempi saattaa olla myös kykenemätön näkemään epätäydellisyyttä omassa lapsessaan. Olisi hyvä, jos vanhempi kykenisi erittelemään omia motiivejaan lapsen kasvatuksessa. Miten paljon omissa tunteissa on pelkoa tai häpeää? Onko itse jäänyt lapsena vaille tai joutunut kokemaan jotain sellaista, josta olisi ihan asiallista olla vihainen? Pystyykö näkemään erot menneen ja nykymaailman välillä? Pystyykö hyväksymään sen, ettei oma lapsi ole täysin toiveiden kaltainen?

Oppiakseen yhteisön jäseneksi lapsi tarvitsee muun muassa tapa-, normi- ja moraalikasvatusta. Lapsi ei voi tietää, mitä hän ei vielä tiedä tai osaa. Koti ei saa olla viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Vanhempia tarvitaan yhä kieltämään, sillä kieltämiseen sisältyy rajan osoittaminen. Lapsi ei voi tietää, minkälainen reaalimaailma on.