Etusivu » Pituuden, painon ja pään kasvun seuranta lastenneuvolassa

Pituuden, painon ja pään kasvun seuranta lastenneuvolassa

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Lapsen kasvua ei seurata lastenneuvolassa siksi, että saataisiin kaikki lapset "noudattamaan normeja", vaan siksi, että kasvu kertoo hyvin paljon lapsen terveydentilasta. Kuten edellä yritin kertoa, monet seikat vaikuttavat kasvuun – se riippuu ravinnon saannista, elimistön terveydestä, normaalista hormonitoiminnasta, peritystä kasvutavasta ja myös lapsen saamasta rakkaudesta. On muutamia sairauksia, jotka eivät anna alkuvaiheessa mitään muuta merkkiä itsestään kuin sen, että kasvu hidastuu. Esimerkki tällaisesta on kilpirauhasen vajaatoiminta. Myös keliakia ja muut suolistosairaudet sekä luuston ja ruston kehityshäiriöt voivat ilmetä ainoastaan pituuskasvun hidastumisena tai hitautena. Kasvu voi olla myös sairaalloisesti nopeutunutta, joskin tämä on huomattavasti harvinaisempaa kuin kasvun hidastuminen.

Samanikäisten lasten kokoerot ovat suhteellisesti suurempia kuin aikuisilla, koska kaksi monesta geenistä koostuvaa perittyä vaihtelutekijää vaikuttavaa merkittävästi lapsuudenaikaiseen kasvuun: kasvunvara ja kasvurytmi. Kasvunvaralla tarkoitetaan, että lapsella on geneettisesti määräytynyt aikuispituus, joka toteutuu, jos olosuhteet ovat suotuisat. Kasvurytmi merkitsee vastaavalla tavalla geneettisesti määräytynyttä kasvun kestoa. Tärkein terveen kasvun tuntomerkki ei siis ole tietty pituus tai paino tietyssä iässä, vaan se, että kasvu tapahtuu johdonmukaisesti. Siitä syystä kasvua seurataan piirtämällä saaduista mittaustuloksista käyrää.

Suomalaiset kasvukäyrät perustuvat tietoihin suomalaisten, terveiden lasten keskimääräisestä kasvusta. Käyrästöistä on matemaattisesti laskettu niin sanotut seulontakriteerit. Kun lapsen kasvu rikkoo seulontakriteerejä, täytyy lääkärin paneutua tilanteeseen, jottei sairauksien diagnostiikka viivästyisi ja jotta lapsi saisi tarvitsemansa avun mahdollisimman nopeasti. Joitakin vammaisryhmiä, esimerkiksi Down-lapsia varten, on luotu omat kasvukäyrästöt, sillä on selvää, ettei näiden lasten kasvu noudata keskimääräisen suomalaislapsen käyriä.

Uudet suomalaiset kasvukäyrät valmistuivat vuosina 2010–2011. Ne perustuvat 70 000 suomalaislapsen aineistoon. Vuonna 2012 ne eivät vielä ole kaikkialla käytössä, ja liikkeellä on kahdenlaisia kasvukäyrästöjä. Koska lapset kasvavat nykyisin aiempaa nopeammin, voi vanhoja käyriä käytettäessä käydä niin, etteivät seularajat mene rikki, vaikka uusien käyrien mukaan ne tekisivätkin hälytyksen. Jos epäilee lapsen olevan poikkeavan lyhyt, hänen pituus- ja painotietonsa voi siirtymävaiheessa laittaa ilmaiseen näyteversioon, joka löytyy internetistä (www.kasvukayrat.fi).

Asiantuntijat ovat ohjeistaneet neuvolaa seuraamaan maahanmuuttajalasten kasvua samojen periaatteiden varassa kuin suomalaistenkin, vaikka tiedetään, että etnisesti erilaisilla lapsilla saattaa olla erilainen kasvuperimä. Ohjeen vuoksi moni ulkomaista alkuperää oleva lapsi päätyy erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Yksi syy siihen, miksi ulkomaalaistaustaiset lapset keskimääräistä useammin rikkovat kasvun seulasääntöjä on sekin, että psyykkinen deprivaatio heikentää kasvua – kuten ravinnon puutekin. Voimakas saavutuskasvu on tyypillistä ulkomailta adoptoiduille lapsille. Tytöillä kasvuspurtti saattaa stimuloida liian varhaisen puberteetin. Jos murrosikä alkaa liian nuorena, vaarana on turhan lyhyeksi jäävä loppupituus.

Kasvukäyriä käytettäessä puhutaan niin sanotusta suhteellisesta pituudesta ja ns. pituuspainosta eli suhteellisesta painosta. Suhteellisella pituudella ilmoitetaan poikkeama iän ja sukupuolen mukaisesta keskipituudesta niin sanottuna keskihajonta- eli SD-yksikköinä. Keskimittaisen suhteellinen pituus on 0 SD, keskimääräistä pitemmän positiivinen ja keskimääräistä lyhyemmän negatiivinen. Terveistä, normaaleista lapsista 95 prosenttia asettuu arvojen –2 SD:n ja +2 SD:n välille.

Pituusseulat arvioivat lapsen suhteellista pituutta, sen poikkeamista odotuspituudesta ja myös suhteellisen pituuden muutosta ajan kuluessa. Odotuspituus lasketaan vanhempien pituuksien perusteella, ja se ilmaistaan myös SD- yksiköinä. Sen voi laskea jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt.

Painoseuloissa arvioidaan sekä lapsen painoa suhteessa hänen pituuteensa että painon muutosta. Pituuspaino on uusi termi, jota lastenendokrinologit eli lasten hormoniasioihin perehtyneet lääkärit nykyisin suosivat. Vanha termi on suhteellinen paino, ja se ilmaistaan prosenttisena poikkeamana pituuden mukaisesta mediaanipainosta. Hitusen keskipainon alapuolella olevia lapsia on paljon, mutta esimerkiksi 20 prosenttia pienempi paino nollatasoon verrattuna on huomattavasti epätavallisempaa kuin 20 prosenttia nollatasoa suurempi paino. Uudet kasvustandardit on rakennettu tekemään hälytys, jos lapsi kuuluu alipainoisimpaan yhteen prosenttiin tai ylipainoisimpaan 5 prosenttiin. Ks. myös «Lapsen lihavuus»1, Lapsen lihavuus.

Aikuispituuden ennustaminen

Juuri kukaan ei noudata tiettyä kasvukäyrää niin tasaisesti, että yksinomaan sen perusteella kannattaisi arvailla aikuispituutta. Odotuspituus ei kerro lapsen pituutta aikuisena: se on vain väestön keskipituutta tarkempi arvio siitä, mihin lapsen kasvua pitäisi verrata. Aikuispituuden ennustamiseen on lukuisia menetelmiä, mutta kaikkia niitä varten tarvitaan tieto niin sanotusta luustoiästä. Se määritellään röntgenkuvan avulla. Alle kouluikäisille ei pitäisi lainkaan tehdä aikuispituusennusteita – koulu­iässäkin keskimääräiset ennustevirheet ovat ainakin kolmen senttimetrin luokkaa niin ylös- kun alaspäinkin. Tavallisimmin ennusteita tehdään erikoissairaanhoidossa, jos epäillään, että lapsesta tulee merkittävästi poikkeavan pituinen. Kurjaa on, että kasvuhäiriö tekee aikuispituuden ennustamisesta tavallistakin epätarkempaa.

Päänympäryksen kasvua seurataan, koska poikkeamat kertovat herkästi neurologisesta häiriöstä. Kallon saumat luutuvat kahdentoista vuoden ikään mennessä.

  • Vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 cm. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa (ensimmäisen kolmen kuukauden aikana 2 cm/kk, sen jälkeen hidastuvasti)
  • Ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin 10 cm.

Stephen B. Sulkes. Developmental and behavioral pediatrics. Kirjassa Behrman R E, Kliegman (toim). Nelson Essentials of pediatrics. 1998. Sivu 16.

Jos pään kasvun seulasäännön raja rikkoutuu, lapsella on oikeus erikoissairaanhoidon arvioon, koska on mahdollista, että poikkeava kasvu johtuu vaarallisesta sairaudesta. Toki moni poikkeavuus lopulta selittyy vaarattomilla, perinnöllisillä seikoilla.

Niin kauan kuin saumat ovat täysin erillään (6–20 kuukauden ikään), voi kiihtyvästi kasvava päänympärys olla ainoa merkki aivopaineen kohoamisesta. Aivopaine kohoaa, kun aivo-selkäydinnesteen normaali kierto syystä tai toisesta estyy. Niin sanotun hydrokefalian ilmaantuvuus on 0,2–2,5 tapausta 1 000 elävänä syntynyttä kohti. Hydrokefalia on syytä hoitaa kiireellisenä kirurgisesti, sillä muuten se voi johtaa pysyvään neurologiseen vammautumiseen ja jopa kuolemaan.

Pienipäisyys voi liittyä kallon saumojen ennenaikaiseen luutumiseen, mutta sen taustalla voi olla monenlaisia muitakin (perinnöllisiä, toksisia, endokrinologisia) syitä. Osa on hoidettavissa siten, että estetään neurologinen lisävammautuminen. Silloinkin kun varsinaista hoitoa ei ole, mahdollisimman aikainen taudin toteaminen antaa oikean diagnoosin, joka on tärkeä kuntoutustoimenpiteiden sekä perinnöllisyysneuvonnan suhteen. Pään saumojen ennenaikainen luutuminen edellyttää ajoissa tehtävää leikkausta, jotta aivojen kehitys etenee esteettä.