Etusivu » Infektiokierre ja toistuvat korvatulehdukset

Infektiokierre ja toistuvat korvatulehdukset

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Äidiltä perityt vasta-aineet suojelevat pientä vauvaa useimmilta infektiotaudeilta, mutta kun vasta-aineet ovat noin puolen vuoden iässä hävinneet, tauteja tulee runsaasti. Tilastojen mukaan parivuotias sairastaa viidestä kymmeneen infektiotautia vuodessa, ja kukin oireilujakso kestää tavallisesti toista viikkoa. Jotkut pääsevät vähemmällä, toisten kohdalla voidaan puhua suoranaisesta infektiokierteestä: tartunta seuraa toistaan vain muutaman päivän välein.

Tavallisten infektiotautien aiheuttajat ovat viruksia. Virustaudeille on tyypillistä, että oireita tulee monesta eri elimestä: nenänielun ja kurkunpään ärsytys aiheuttaa yskää, nenä-ärsytys nuhaa. Silmiä kirvelee, mahaankin saattaa sattua. Joka paikassa voi olla epämääräinen kurja olo. Pienille lapsille nousee herkästi korkea kuume. Usein nähdään, että eri perheenjäsenillä on vähän erilaisia oireita, vaikka on todennäköistä, että jokaisella on sama taudinaiheuttaja.

Ihmisten puolustuskyky vaihtelee. Perintötekijöillä on oma merkityksensä: joissakin perheissä sairastetaan paljon, toisissa vähemmän. Iän mukana immuunipuolustus vahvistuu, eivätkä aikuiset sairastu, vaikka lapset toisivat tarhasta taudinaiheuttajia. Maha–suolikanavassa viihtyvä virus voi saada aikuisen tuntemaan lievää mahakipua samaan aikaan, kun lapsi ripuloi ja oksentaa oksentamasta päästyään. Pojat sairastavat infektiotauteja tyttöjä useammin. Varsinaiset immuunijärjestelmän sairaudet ovat harvinaisia.

Lapsen vastustuskyky on todennäköisesti aivan normaali, jos

  • infektiotaudit alkavat vasta, kun lapsi on mennyt kodin ulko­puoliseen päivähoitoon,
  • infektiot rajoittuvat hengitysteihin,
  • yksittäisestä infektiosta toipuminen sujuu normaalisti,
  • kasvu ja kehitys ovat normaalit,
  • lääkäri ei löydä lapsesta poikkeavuutta tavallisella statustutkimuksella, ja lapsen keuhkokuva on normaali,
  • suvussa ei ole poikkeavaa infektioherkkyyttä.

Lapsella saattaa olla puolustuskyvyn häiriö, jos:

  • infektiot alkavat heti vastasyntyneenä,
  • lapsella on jatkuvaa ripulia,
  • lapsen kasvu ei etene odotetusti,
  • ihossa on paiseita tai sieni-ihottumaa,
  • lapsella on poikkeavan vaikeita infektioita (keuhko­kuumeita, verenmyrkytyksiä), joiden vuoksi hän joutuu toistuvasti sairaalahoitoon.

Infektiokierteeseen voidaan vaikuttaa. Keskeisimpiä asioita on huolehtia, ettei infektioherkkä lapsi altistu tupakansavulle. Tupakansavu ärsyttää limakalvoja ja heikentää niiden puolustuskykyä. Toinen, useassa tutkimuksessa infektiosairastavuuteen merkittävästi vaikuttavaksi seikaksi on paljastunut päivähoito. Mitä suuremmassa lapsiryhmässä lasta hoidetaan, sitä useammin hän sairastuu infektiotautiin. Sisarusten hoitaminen samassa päiväkotiryhmässä sitä vastoin vähentää sairastuvuutta.

Hygienian parantaminen päivähoidossa on osoittautunut tulokselliseksi. Päiväkoteihin on annettu ohjeeksi muun muassa, että yksi aikuinen jakaa ruoan, eikä hän samalla osallistu lasten hoitamiseen – lapset voivat kyllä osallistua tiskien keräämiseen. Ruokailuvälineet pidetään henkilökohtaisina, eikä lasten anneta syödä toistensa lautasilta. Hampaita ei pestä päiväkodissa. Lasta autetaan pesemään kätensä wc-käynnin jälkeen, ja avustaja pesee myös omat kätensä. Kädet pestään aina muun muassa vaipanvaihdon, nenän pyyhkimisen, wc-käynnin ja eritteiden siivoamisen jälkeen, ennen ruoan syöntiä ja kun lapsi on leikkinyt sairaaksi tulleen ja kotiin lähetetyn toisen lapsen kanssa. Pyyhkeenä käytetään kertakäyttöpaperia.

Usein on hyvä, että lasta hoitaa yksi lääkäri, joka saa kokonaiskäsityksen lapsen sairastelusta, annetuista hoidoista ja siitä, miten paraneminen on sujunut. Joskus oireita ylläpitää välikorvatulehdus, joskus allergia, toisinaan suurentunut kitarisa. Toisinaan syyksi paljastuu asunnon huono sisäilma tai vanhempien tupakointi. Jos lapsella on toistuvia alahengitystietulehduksia (keuhkokuumeita), taustalla saattaa olla niin sanottu gastroesofageaalinen refluksi, jolla tarkoitetaan mahan sisällön nousemista ruokatorveen.

Virustautien tavallisimpia komplikaatioita ovat korvatulehdukset. Taustalla on usein nuhaa eli nenänielun limakalvojen turvotusta ja liman­eritystä. Korvatorvi, tiehyt nenän ja korvan välillä, ahtautuu, ja bakteereille kehittyy otolliset olosuhteet lisääntyä ja aiheuttaa tulehdus.

Sairastettua korvatulehdusta seuraa usein uusi tulehdus. Tavallisimmin sen taustalla on uusi tuore flunssa ja sen mukanaan tuoma limaisuus. Epävirallisen määritelmän mukaan "korvakierteestä" puhutaan, kun lapsella on ollut neljä korvatulehdusta puolen vuoden aikana. Toistuvien korvatulehdusten syytä ei yksiselitteisesti tiedetä. Herkkyys korvatulehduksiin voi ainakin osin liittyä korvatorven toimintaan.

Korvatulehduksen jälkeen suositellaan lääkärin tekemää jälkitarkastusta, koska joskus tauti jättää jälkeensä niin sanotun liimakorvan. Se ei ole kivulias, mutta kuulon takia liimakorva kannattaa hoitaa. Välikorvaan kertyy liimamaista nestettä, joka huonontaa tärykalvon liikettä ja siten kuuloa. Liima­korvia löytyy myös sattumalta, sillä aina taustalta ei ole osoitettavissa edeltävää tulehdusta. Yli kolmevuotiaan lapsen liimakorvataudin ehkäisyssä saattaa auttaa apteekista saatava, korvakäytävien tuuletusta parantava nenäilmapallo.

Antibiootti parantaa vain bakteerin aiheuttamia tauteja. Lapsen äkillisen hengitystietulehduksen yhteydessä tulehtuneet poskiontelot paranevat nuhan väistyessä ja värekarvatoiminnan elpyessä ilman antibioottihoitoa. Paranemista auttaa se, että lapsella sivuonteloiden aukot ovat isoja, jolloin erite pääsee helpommin poistumaan kuin aikuisella. Jos oireet jatkuvat ja pahenevat, kun sairastumisesta on kulunut kymmenen–neljätoista päivää, antibioottihoitoa voidaan harkita.

Keuhkoputkitulehdus on vastoin yleistä käsitystä yleensä virustauti, eikä antibioottikuuri siis nopeuta sen paranemista. Ahtauttava keuhkoputkitulehdus: ks. «Allergiset sairaudet»1.

Hengitysteiden limakalvot tarvitsevat usein kaksi–kolme viikkoa parantuakseen tulehduksesta. On normaalia, että lasta yskittää vielä siinä vaiheessa. Pitkittyneestä yskästä kannattaa puhua, kun lapsi yskii kuudetta–seitsemättä viikkoa. Silloin lapsi kannattaa viedä lääkärin tutkittavaksi. Yskän aiheuttajaksi voi paljastua esimerkiksi poskiontelotulehdus tai astma, joskus hengitysteihin joutunut vierasesine.

Korvakierre ja toistuvat poskiontelotulehdukset, samoin kuin liimakorva, joka ei muutamassa kuukaudessa parane, antavat aiheen pyytää korva­lääkärin kannanottoa.