Etusivu » Lapsen lihavuus

Lapsen lihavuus

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Lapsi lihoo samalla tavalla kuin aikuinenkin: energiaa syödään enemmän kuin kulutetaan. Imeväisikäinen on harvoin lihava, vaikka olisikin olemukseltaan pyöreä. Varsinainen lihominen alkaa usein leikki-iässä. Lihava lapsi on usein lihava myös aikuisena. Se on terveysriski, sillä se lisää muun muassa metabolisen oireyhtymän vaaraa. Aikuisiällä kuvaan tulevat muutkin pulmat, esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten vaivat.

Lasten ylipainoa ja lihavuutta on neuvolassa perinteisesti arvioitu määrittämällä lapsen pituuspaino. Sillä tarkoitetaan painoa suhteessa samaa sukupuolta olevien samanpituisten lasten keskipainoon. Alle kouluikäistä lasta pidetään ylipainoisena, kun hänen painonsa on 10–20 prosenttiyksikköä yli pituuden mukaisen keskipainon, ja lihavana, jos pituuspaino on enemmän kuin 20 prosenttia yli pituuden mukaisen keskipainon. Kouluikäisten paino vaihtelee enemmän, ja lapsi määritellään lihavaksi, kun hänen pituuspainonsa on yli 40 prosenttia.

Aikuisten painoa seurataan nykyisin paljon ns. painoindeksillä (BMI). Se lasketaan jakamalla paino (kiloissa) pituuden neliöllä (metreissä). Koska lapsen kehon mittasuhteet ovat erilaiset kuin aikuisen, lapsilla ja aikuisilla ei voida suoraan käyttää samoja BMI-rajoja. Uudistetuissa kasvuseulassa puhutaankin ns. aikuista vastaavasta painoindeksistä (ISO-BMI). Internetissä on laskuri, jolla ISO-BMI:n voi itsekin määrittää lapsen iän, pituuden ja painon perusteella (ks. Lääkärikirja Duodecimin artikkeli «Lasten painoindeksi (ISO-BMI)»1). Laskuri kertoo myös, onko lapsi todennäköisesti normaali-, yli- tai alipainoinen.

Lapsen lihavuutta aiheuttavat sairaudet ovat äärimmäisen harvinaisia. Lääkäri voi määrätä laboratoriokokeita, joilla suljetaan pois kilpirauhasen vajaatoiminta. Syövän tai reuman yhteydessä käytettävä kortikoidilääkitys voi lihottaa. Lyhytsormisuus, lyhytkasvuisuus ja kehityksen viivästyminen viittaavat oireyhtymään, johon voi myös liittyä lihavuutta.

Ylipainoon kannattaa puuttua, jottei lapsesta tulisi lihava. Normaalipainosta huolehtiminen on paljon helpompaa kuin ruokailutottumusten muuttaminen niin, että lapsi laihtuu. Tosin varsin harvoin ollaan tilanteessa, että lapsen todella pitäisi pudottaa painoaan: yleensä riittää, että painon lisääntyminen hidastuu tai pysähtyy. Pituuden lisäys korjaa ylipainon aikanaan itsekseen. Lapsen kuullen ei pidä puhua laihduttamisesta, koska se saattaa lisätä vaaraa sairastua isompana syömishäiriöihin.

Tärkein konsti estää lapsen lihomista on huolehtia riittävästä liikunnasta ja säännöllisistä aterioinnista, koska se vähentää lihottavaa napostelua. (ks. luku "Lapsen ruokailu leikki-iässä, «Lapsen ruokailu leikki-iässä»2). Ruoka syödään pöydän ääressä ja mieluiten yhdessä muiden perheenjäsenten kanssa – iloisesti, hyvällä mielellä. Lapsen ruokahalu vaihtelee, eikä lasta pidä pakottaa syömään. Tarjolla olevat ruoka-aineet valitaan terveellisesti, muistetaan vihannekset ja vältetään kovin rasvaisia ruokia. Ruokaa ei käytetä palkintona. Kannattaa muistaa, että sosiaalinen paine ja mallioppiminen vaikuttavat makumieltymyksiin. Lapsi pitää pizzaa, ranskalaisia perunoita ja hampurilaisia erityisen hyvinä ehkäpä siitä syystä, että mielikuvat näistä ruoista yhdistyvät poikkeuksellisen mukaviin ruokailutilanteisiin.

Lasten lihavuudesta on tehty Käypä hoito -suositus. Sen potilasversio löytyy esimerkiksi Terveyskirjastosta: ks. «Lihavuus (lapset ja nuoret)»3.