Etusivu » Karbamoylfosfaattisyntetaasin puutos (Orphanet)

Karbamoylfosfaattisyntetaasin puutos (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
28.1.2021
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Vakava ureasyklin metaboliasairaus, joka tyypillisesti alkaa parin päivän päästä syntymästä vaikealla hyperammonemialla ja johtaa uneliaisuuteen, oksentamiseen, hypotermiaan, kouristuskohtauksiin, tajuttomuuteen ja jopa kuolemaan. Mikäli oireet alkavat vasta vastasyntyneisyyskauden jälkeen, hyperammonemian oireet ovat yleensä lievempiä. Taudin vastasyntyneenä alkavaa muotoa sairastavat syntyvät yleensä terveinä, mutta vain joidenkin päivien jälkeen kehittyy uneliaisuutta ja ruokahaluttomuutta. Vaikea hyperammonemia jatkuu ja seuraa oksentelua, hypotermiaa, hypotoniaa, kouristuskohtauksia ja tajuttomuutta, ja tila voi johtaa kuolemaan.

Vastasyntyneisyyskauden jälkeen oireet voivat alkaa milloin vain. Riskitekijöitä oireilulle ovat kataboliset stressitekijät, kuten liian pitkät ruokailuvälit (paastoaminen) ja muiden sairauksien aiheuttama elimistön stressi. Oireisiin ja löydöksiin kuuluvat hyperammonemia, ärtyneisyys, uneliaisuus, päänsärky, kouristuskohtaukset, sekavuus, runsasproteiinisten ruokien välttäminen, aksiaalinen hypotonia ja kognition lasku.

Tauti periytyy autosomissa peittyvästi ja aiheutuu CPS1-geenin (2p) mutaatiosta, joka koodaa karbamyyli-fosfataasisyntetaasi 1:tä (CPS1). Se säätelee ureasyklin ensimmäistä vaihetta, jossa ammonia muutetaan karbamyyli-fosfataasiksi. Entsyymi toimii maksasolujen ja suoliston limakalvon epiteelisolujen mitokondriossa. Geenimutaatio johtaa ureasyklin keskeytymiseen, jolloin ylimääräistä typpeä ei muuteta ureaksi munuaisten eritettäväksi, vaan elimistöön kehittyy hyperammonemia.

Diagnoosi pohjautuu kliinisiin löydöksiin ja laboratoriotestien tuloksiin. Biokemiallisiin löydöksiin kuuluu vaikea hyperammonemia, plasman hyvin matalat sitrulliinin ja arginiinin pitoisuudet sekä korkea glutamiinipitoisuus, transaminaasien nousu ja virtsan matalat tai normaalit oroottihappopitoisuudet. Geenitestaus vahvistaa diagnoosin. Sikiödiagnostiikka on mahdollista perheissä, joiden molempien vanhempien tautia aiheuttava mutaatio tunnetaan.

Hyperammoninen tajuttomuus on hoidettava välittömästi ja katabolia on käännettävä glukoosi- ja lipidi-infuusioilla. Erityisen hyvin on huolehdittava neurologisten ongelmien riskin madaltamisesta (EEG-valvonta ja kouristusten hoito). Pitkäaikaiseen hoitoon kuuluu elinikäinen proteiinin saannin rajoitus, elintärkeiden aminohappojen ja tarvittaessa sitrulliinin ja arginiinin korvaaminen ravinnelisillä, ammoniakinsitojalääkkeet sekä ravitsemuksen tukeminen katabolisen stressitilan välttämiseksi. Maksansiirto voi tulla kyseeseen vakavassa vastasyntyneen tautimuodossa. Sillä voidaan korjata metabolian poikkeavuuksia, mutta ei neurologisia komplikaatioita. Valproaattilääkitystä pitäisi välttää.

Ennuste riippuu taudin vaikeusasteesta, mutta on huono vastasyntyneen tautimuodossa. Varhaisella diagnosoinnilla ja optimaalisella, viiveettä aloitetulla hoidolla ennuste paranee. Hyperammoniset tajuttomuuskohtaukset liittyvät pitkällä aikavälillä huonoon neurologiseen ennusteeseen. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/526 000-1 300 000 elävänä syntynyttä kohtaan.

Orphanet ORPHA147 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=461»1