Etusivu » Kalarasva

Kalarasva

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Kalarasvat voi korvata eräistä kasviöljyistä, kuten rypsiöljystä, saatavalla alfalinoleenihapolla.

Ihminen tarvitsee ravinnosta sekä n-3- että n-6-rakenteisia monityydyttymättömiä rasvahappoja. Suurin osa kasviöljyjen monityydyttymättömistä rasvahapoista on n-6-sarjaa, tavallisimpana kaksi kaksoissidosta sisältävä linolihappo. N-3-rasvahappoja on sekä eräissä kasviöljyissä, kuten rypsi- ja soijaöljyssä, että kalarasvoissa. Kasviöljyjen n-3-rasvahappo on 18 hiiliatomia ja kolme kaksoissidosta käsittävä alfalinoleenihappo (ALA), jota on runsaimmin pellavaöljyssä ja äskettäin Suomessa markkinoille tulleessa ruistankion (Camelina) öljyssä. Kalan n-3-rasvahapot ovat pitkäketjuiset eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), joissa on 20 ja 22 hiiliatomia sekä 5 ja 6 kaksoissidosta.

Päähuomio n-3-rasvahapoissa kiinnittyi pitkän aikaa kalarasvoihin. Niitä sisältäviä kapseleita on markkinoitu ravintolisinä parinkymmenen vuoden ajan, ja suositeltujen runsaiden (useiden grammojen) annosten onkin todettu vähentävän verihiutaleiden liimautuvuutta, veren rasva-arvoja ja verenpainettakin. Toisaalta sellaisten annosten, joita on mahdollista saada syömällä kalaa, vaikutukset eivät ole olleet merkitseviä. Kalankäytön ja sepelvaltimotaudin riskin väliset yhteydet ovat väestötutkimuksissa olleet ristiriitaisia (ks. «Omega-3-rasvahapot»1).

Viime aikoina kiinnostus kasveista ja kasviöljyistä saatavaan alfalinoleenihappoon on voimakkaasti lisääntynyt. ALA:sta muodostuu elimistössä pitempiketjuisia rasvahappoja, kuten EPA:a, ja pieniä määriä myös DHA:ta. Yhdysvalloissa todettiin ravinnosta runsaasti ALA:a saaneilla pienentynyt sepelvaltimotaudin riski. Myös ALA:n saannin lisäämisen on todettu vähentävän kuolleisuutta sepelvaltimotautiin sairastuneilla.

ALA:n vaikutukset veren kolesterolipitoisuuteen ovat samalla tavoin edullisia kuin n-6-linolihapon. Kalaöljyjen vaikutus kohdistuu lähinnä veren rasvoihin eli triglyserideihin, joiden vaikutus sepelvaltimotaudin riskiin on vähemmän merkityksellinen kuin kolesterolin. Kalaöljyt eivät vähennä haitallisen LDL-kolesterolin määrää veressä, voivatpa suuret annokset jopa lisätä sitä.

Näyttää siltä, että aikuisilla kaikki n-3-rasvahappojen edulliset vaikutukset saadaan kasviöljyjen sisältämästä ALA:sta. Vain keskosilla ja vastasyntyneillä rasvahappojen aineenvaihdunta on sillä tavoin rajallista, että ravintoon on syytä sisällyttää pitkäketjuista DHA:ta. Kala-allergikoilla ei myöskään ole todettu kalarasvojen puutteesta johtuvia haittoja. Suomessa 80 % n-3-rasvahapoista on kasviperäistä ALA:a, mikä johtuu rypsiöljyn suhteellisen runsaasta käytöstä. Jos käytetään n-3-rasvahappoja sisältävää kasviöljyä, kuten rypsiöljyä, ei kalaa tarvitsekaan käyttää ensisijaisesti n-3-rasvahappojen takia, vaan pikemminkin D-vitamiinin tarpeen tyydyttämiseksi. On vain huomattava, että monet kasviöljyt, kuten oliiviöljy ja auringonkukkaöljy, eivät sisällä n-3-rasvahappoja.