Psyykenlääkkeet ovat erilaisten psykoterapeuttisten hoitokeinojen ohella tärkeä keino hoitaa erilaisia psykiatrisia sairaustiloja ja lievittää niiden oireita. Lääkehoito voi lyhentää sairausjaksoja. Lääkitys voi myös estää toistuvia sairaustiloja, kuten masennus- ja maniajaksoja, paniikkikohtauksia ja akuutteja psykoosijaksoja. Psyykenlääkkeiden avulla voidaan myös merkittävästi lievittää toimintakykyä lamaavia tai kohtuutonta kärsimystä aiheuttavia oireita, kuten pelkoja, ahdistuneisuutta ja unettomuutta. Lääkehoito on erityisen tärkeää ja usein välttämätöntä psykoosien ja vakavien mielialahäiriöiden hoidossa.

Psykiatristen häiriöiden ja sairauksien biologinen perusta on suurelta osin tuntematon. Monet sairaudet ovat päällekkäisiä ja toisistaan vaikeasti erotettavissa. Ne voivat myös ilmetä samanaikaisesti. Psykiatrinen lääkehoito ei täten ole käytännössä koskaan yksinkertaista.

Vaikka psykiatrinen lääkitys perustuukin huolellisesti tehtyihin lääkehoitotutkimuksiin, yksittäiset henkilöt reagoivat eri tavoin eri lääkkeisiin. Käytännössä sekä hoidon teho että lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset ovat hyvin yksilökohtaisia. Tämän vuoksi psykiatrinen lääkehoito on usein varsin kokeilevaa. Lääkäri yhdessä potilaan kanssa etsii parhaiten ja vähimmillä haittavaikutuksilla toimivaa lääkettä tai lääkeyhdistelmää.

Psyyken lääkehoidon toteuttaminen on vaikeaa myös siksi, että esimerkiksi masennus, kiihtyminen, pelot ja ahdistuneisuus johtuvat usein joko tilannekohtaisista tai henkilöhistoriaan liittyvistä tekijöistä. Pelkkä lääkehoito ei korjaa oireita aiheuttavia traumaattisia muistoja tai ristiriitoja, vaikka lääkkeet lievittäisivätkin oireita.

Lääkehoidon ohella käytettäviä biologisia hoitoja ovat valohoito, sähköhoito, aivojen transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) ja vaikeissa pakko-oireisissa häiriöissä joskus myös aivokirurginen stereotaktinen hoito.