Hoitomyöntyvyys

Sairastuneet käyttävät yleensä heille määrättyä lääkettä ohjeen mukaan. Tätä kutsutaan usein lääkehoitomyöntyvyydeksi. Varsin suuri osa lääkkeitä käyttävistä kuitenkin keskeyttää lääkityksen vastoin ohjeita tai ottaa lääkkeensä epäsäännöllisesti. Tämä on tavallista yleisempää etenkin vaikeammista sairauksista kärsivillä potilailla. Haluttomuus käyttää lääkettä voi luonnollisesti johtua myös lääkkeen tehottomuudesta tai kiusallisista haittavaikutuksista.

Henkilö noudattaa lääkehoidosta saamiaan ohjeita luonnollisesti paremmin, kun hän on itse vakuuttunut lääkehoidon tarpeellisuudesta ja tietoinen sen perusteista. Tämä ei ole käytännössä suinkaan itsestään selvää. Moni ihminen suhtautuu myös sinänsä kielteisesti psyykenlääkkeiden käyttöön haluten tulla toimeen ilman lääkkeitä. Jotkut skitsofreniasta tai maniasta kärsivät eivät ole omasta mielestään sairaita eivätkä sen vuoksi halua käyttää lääkkeitä. Epäluuloista kärsivät eivät puolestaan helposti luota lääkäriin.

Hyvä hoitosuhde lääkärin ja mielenterveyden häiriöistä kärsivän välillä lisää sairastuneen luottamusta hoitoon ja siten myös lääkärin suosittelemaan lääkehoitoon. Lääkärin kyky suhtautua myötätuntoisesti potilaan ongelmiin on hoidon onnistumisen kannalta aina tärkeää.

Ennakkoluulot

Psykiatriset häiriöt ja sairaudet koetaan usein fyysisiä sairauksia häpeällisempinä. Nämä ennakkoluulot vaikeuttavat hoitoon hakeutumista ja sen jatkamista. Mielenterveyden häiriöistä voi olla usein vaikea puhua ystäville tai työtovereille.

Myös psyykenlääkkeiden käyttöön liittyy ennakkoluuloja ja jäykkää asenteellisuutta. Lääkehoito ei onnistu koskaan parhaalla tavalla, elleivät hoitava lääkäri, psykoterapeutti tai sairastunut ja hänen läheisensä vapaudu psykiatrisiin sairauksiin ja niiden lääkehoitoon liittyvistä kielteisistä asenteista.

Tahdosta riippumaton hoito

Jos mielenterveyshäiriöisen todellisuudentaju on kadonnut ja hän on vaarallinen itselleen tai ympäristölleen, hänet voidaan joskus toimittaa sairaalahoitoon vastoin omaa tahtoaan. Tahdonvastaisen sairaalahoidon katsotaan tällöin olevan ainoa käytettävissä oleva keino turvata sairastuneen oma ja ympäristön turvallisuus. Tahdonvastaisen hoidon juridisena edellytyksenä on henkilön psykoottisuus eli todellisuudentajun menetys. Pelkkä itsemurhavaara tai väkivaltaisuus ei siten juridisesti oikeuta toimittamiseen tahdonvastaiseen hoitoon.

Sairastuneen toimittaminen hoitoon vastoin hänen omaa tahtoaan saattaa heikentää potilaan luottamusta lääkäriin ja vaikuttaa myöhempään hoitohalukkuuteen. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että häntä kohdellaan kunnioittavasti tahdonvastaisen sairaalaan toimittamisen ja hoidon aikana. Kaikkia sellaisia menettelytapoja on vältettävä, jotka sairastunut voi kokea nöyryyttävinä ja omaa koskemattomuuttaan loukkaavina. Toivuttuaan akuutista sairaustilasta henkilö on usein kiitollinen siitä, että hänet toimitettiin sairaalaan ajoissa – vaikkakin vastoin tahtoaan.