Jos lääke unohtuu

Unohtunut lääkeannos otetaan mahdollisimman pian. Jos aikaa on kulunut melkein seuraavan annoksen ottamishetkeen saakka, voi unohtuneen annoksen jättää kokonaan väliin ja ottaa seuraavan annoksen sille kuuluvaan aikaan. Kaksinkertaista annosta ei tällöin tule ottaa, koska se aiheuttaa vain tarpeettomia haittaoireita.

Lääkkeen unohtaminen tai lääkityksen keskeyttäminen muutamaksi päiväksi voi aiheuttaa erilaisia ja joskus hyvinkin kiusallisia lopetus- tai vieroitusoireita. Yhdenkin päivän tauko säännöllisessä lääkityksessä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, kireyttä, unettomuutta tai väsymystä. Jos käytetty lääke häviää elimistöstä hyvin hitaasti (esimerkiksi fluoksetiini, klonatsepaami ja diatsepaami), lopetusoireet ilmenevät vasta lääkkeen häviämisnopeudesta riippuen 1–3 viikkoa säännöllisen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen.

Epäsäännöllinen lääkitys tai säännöllisen lääkityksen keskeyttäminen voi pahentaa oireita ja lisätä sairausjakson uusiutumisen riskiä.

Unohtelusta kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa, jos se on toistuvaa. Joskus unohtelun taustalla on kiusallinen haittaoire, josta pääsee eroon annosta pienentämällä tai lääkettä vaihtamalla. Siirtyminen pitkävaikutteisen ruiskemuotoisen lääkkeen käyttöön voi olla paras keino välttää psykoosilääkkeen unohtamiseen liittyvät ongelmat.

Jos lääkettä otetaan liikaa

Oikealla annostuksella psyykenlääkkeet vaikuttavat elintoimintoihin tarkoituksenmukaisesti ja korkeintaan vain vähäisin haittavaikutuksin. Liian suurina annoksina ne voivat haitata herkkiä elintoimintoja tai joskus olla jopa hengenvaarallisia.

Tahaton lääkemyrkytys voi syntyä, jos lääkkeen käyttöohje on kuultu tai ymmärretty väärin, lääkkeet otetaan erehdyksessä väärästä purkista tai unohdetaan, että päivän lääkeannos on jo otettu ja otetaan uudestaan. Tahallisen lääkemyrkytyksen tarkoituksena voi olla lääkkeen päihdekäyttö tai itsemurhayritys. Joskus lääkemyrkytys voi johtua samanaikaisesti käytettyjen lääkkeiden vaikutuksista toinen toistensa pitoisuuksiin.

Virheellisen annostelun kestosta ja lääkkeen ominaisuuksista riippuu, aiheutuuko liian suuresta annoksesta myrkytysoireita vai ei. Alkoholi ja keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (unilääkkeet, psyykenlääkkeet, epilepsialääkkeet, antihistamiinit ja eräät kipulääkkeet) voimistavat toistensa vaikutuksia.

Psyykenlääkkeistä trisykliset masennuslääkkeet (amitriptyliini, doksepiini, nortriptyliini), rauhoittavat perinteiset psykoosilääkkeet ja niiden sukulaiset (klooripromatsiini, promatsiini, klooriprotikseeni, levomepromatsiini) ovat yliannoksina myrkyllisiä, etenkin jos niitä käytetään yhdessä alkoholin kanssa. Käytetystä hoitoannoksesta riippuen 5–10-kertainen vuorokausiannos voi joskus olla hengenvaarallinen.

Myrkyllisin mielialaa tasaava lääke on litium. Jo kaksinkertainen vuorokausiannos voi aiheuttaa lieviä myrkytysoireita.

Pikkulapset, huonomuistiset vanhukset, maksa- ja munuaissairauksista kärsivät, äkilliseen henkiseen tai sosiaaliseen kriisiin joutuneet henkilöt sekä masentuneet ovat tavallista alttiimpia tahattomalle lääkemyrkytykselle.

Lääkkeen käyttö tulee lopettaa ja ottaa yhteys lääkäriin, jos lääkettä on pitkään otettu liikaa tai jos siitä on aiheutunut selviä yliannostuksen oireita. Tavallisesti lievä yliannostus korjautuu muutamassa päivässä ja lääkitystä voidaan jatkaa oikealla annoksella. Epäselvässä tilanteessa kannattaa ottaa yhteyttä päivystävään lääkäriin tai sairaalaan.