Psyykenlääkkeitä käytetään usein pitkäaikaisesti, jolloin niiden käytöstä voi aiheutua huomattaviakin kuluja. Yleensä mitä uudempi lääke on, sitä enemmän se maksaa. Uusimmat ja kalleimmat lääkkeet eivät välttämättä myöskään ole erityiskorvattavia.

Pitkäaikaisen ja vakavan sairauden hoitoon käytettävä säännöllinen lääkitys saattaa oikeuttaa Kelan erityiskorvaukseen, joka on tavallista sairausvakuutuskorvausta suurempi. Erityiskorvauksen saaminen edellyttää potilaan tekemää korvaushakemusta, johon on liitettävä hoitavan lääkärin lausunto.

Erityiskorvaukset ovat sairauskohtaisia. Kaikki ahdistuneisuushäiriöissä ja unettomuuden hoidossa käytetyt lääkkeet ovat peruskorvattavia, eli niistä saa korvausta ostokertaisen omavastuuosuuden ylittävästä hinnan osasta 35 prosenttia. Myös valtaosa masennustilojen hoitoon käytetyistä masennuslääkkeistä on vain peruskorvattavia. Jos vakavaan masennustilaan liittyy psykoottisia oireita, masennustila voi oikeuttaa erityiskorvaukseen, jolloin maksettavaksi jää reseptiä kohden vain muutaman euron omavastuuosuus.

Psykoosien lääkehoito on puolestaan vain hiljan myyntiin tulleita lääkkeitä lukuun ottamatta hakemuksen perusteella 100-prosenttisesti erityiskorvattavaa. Erityiskorvausoikeuden saanut henkilö maksaa apteekissa lääkkeistään ainoastaan omavastuuosuuden, ja sairausvakuutus korvaa loput lääkkeen hinnasta. Poikkeuksena ovat siis vain sellaiset psykoosilääkkeet, jotka uutuutensa vuoksi eivät vielä ole erityiskorvattavia. Tietyistä lääkkeistä ei saa korvausta ollenkaan, koska niillä ei ole sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymää tukkuhintaa.

Lääkkeen vaihtaminen rinnakkaisvalmisteeseen

Joissakin tapauksissa lääkkeen voi vaihtaa apteekissa koostumukseltaan samanlaiseen, mutta halvempaan rinnakkaisvalmisteeseen. Tätä kutsutaan geneeriseksi substituutioksi. Läheskään kaikille lääkkeille ei kuitenkaan ole olemassa halvempaa vaihtoehtoa, ja vain joidenkin rinnakkaisvalmisteiden välillä on olennaisia hintaeroja.

Osa lääkkeistä on rajattu apteekin lääkevaihdon ulkopuolelle hoidollisista ja lääketieteellisistä syistä. Tällöin niitä ei voi vaihtaa halvempaan rinnakkaislääkkeeseen. Lääketabletin värin tai muodon vaihtuminen voi aiheuttaa sekaannusta tai turhia pelkoja. Joskus tablettien erilaiset lisäaineet voivat vaikuttaa lääkkeen imeytymiseen tai aiheuttaa allergisia reaktioita. Näiden seikkojen vuoksi lääkäri voi myös kieltää lääkkeen vaihdon, jos hän ei suosittele sitä hoidon onnistumisen tai sairauden takia.

Liian suuret lääkekustannukset?

Sairausvakuutus helpottaa taloudellisesti lääkkeiden hankkimista. Silti lääkelaskut saattavat olla suuria, varsinkin jos lääkkeitä on paljon.

Suurista lääkekustannuksista kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Lääkäri pystyy arvioimaan, voiko jostakin lääkkeestä luopua tai voiko lääkkeen vaihtaa edullisempaan tai vain sen annostusta pienentää. Elintavoilla voi joskus vähentää lääkehoidon tarvetta. Apua kannattaa kysyä Kelasta tai kunnan sosiaalitoimistosta, jos lääkekustannusten pienentäminen ei onnistu. Eläkkeensaajat ja pitkäaikaisesti sairaat lapset voivat saada hoitotukea, joka on tarkoitettu sairauden hoidosta aiheutuviin erityiskustannuksiin, kuten lääkkeisiin. Kela myöntää myös vammaistukea, joka on tarkoitettu lähinnä työikäisille. Näiden tukien saaminen edellyttää, että sairaus on vaikeuttanut jokapäiväistä elämää jo ainakin vuoden ajan. Myös sosiaalitoimistolta voi saada taloudellista apua.

Sairausvakuutuksessa on katto lääkekustannuksille. Kalenterivuoden aikana lääkekuluja ei siis itse tarvitse maksaa tiettyä määrää enempää. Tähän summaan lasketaan mukaan itse maksetut osat sellaisista lääkkeistä, joista on saanut korvausta. Kela ilmoittaa suoraan potilaalle, jos lääkekulut saavuttavat kattosäännön mukaisen rajan. Ostettujen lääkkeiden kuitteja tarvitaan, jos lääkekustannusten katto ylittyy.