Lääke valitaan oireiden, diagnoosin sekä lääkkeen ominaisuuksien perusteella. Myös henkilön aikaisemmat lääkekokemukset vaikuttavat lääkkeen ja sen annoksen valintaan.

Hyvä lääkärin ja potilaan välinen suhde vähentää lääkkeen aloittamiseen liittyviä ongelmia. Potilas tarvitsee luotettavaa ja kattavaa tietoa omasta lääkityksestään ja sairaudestaan (taulukko Kysymyksiä hoitavalle lääkärille). Hän sietää esimerkiksi lääkityksen aloittamiseen liittyviä oireita paremmin, jos tietää niiden yleensä olevan ohimeneviä.

Monien psyykenlääkkeiden käyttö aloitetaan aloitusannoksella, joka on varsinaista hoitoannosta pienempi. Annosta suurennetaan asteittain, kunnes lääkkeen vaikutus on riittäväksi arvioidulla tasolla. Vanhuksilla annosta suurennetaan tavallista hitaammin. Joidenkin lääkkeiden käyttö voidaan aloittaa kuitenkin suoraan suunnitellulla hoitoannoksella.

Useiden psyykenlääkkeiden hoitovaikutus ilmenee vähitellen vasta 2–6 viikon aikana. Tämän takia niiden annosta ei kannata muuttaa, jos oireet eivät vielä viikossa ole lievittyneet. Oireiden lievittyminen kahden ensimmäisen hoitoviikon aikana ennustaa usein kuitenkin hyvää lopullista hoitotulosta.

Potilaalle on tärkeää, että hän voi itse vaikuttaa lääkkeen aloittamiseen ja säädellä siihen liittyviä oireita. Tämä on mahdollista, jos lääkäri opastaa sairastunutta hidastamaan tai nopeuttamaan lääkeannoksen suurentamista oireiden mukaan. Hyvässä hoitosuhteessa tämä nopeuttaa ja helpottaa oikeaan hoitoannokseen pääsemistä.

Monet psyykenlääkkeiden haittavaikutukset ilmenevät heti lääkityksen ensipäivien aikana, päinvastoin kuin hoitovaikutukset. Tällaisia haittavaikutuksia ovat esimerkiksi pystyasennossa esiintyvä epätavallisen matala verenpaine, pahoinvointi, vatsavaivat, suun kuivuminen ja päänsärky. Useimmiten nämä oireet lievittyvät muutamassa päivässä tai viikossa, kun elimistö sopeutuu lääkkeen käyttöön. Lääkeannos on liian korkea tai lääke ei ole sopiva, jos oireet ovat hyvin voimakkaita eivätkä lievity siedettäviksi muutamassa päivässä.

Elimistön sopeutuminen vaimentaa lääkeannoksen suurentamisen vaikutuksia. Tästä huolimatta annoksen suurentaminen voi voimistaa tai tuoda uudelleen esiin haittavaikutuksia. Annoksen suurentamisella on sitä voimakkaampi vaikutus, mitä enemmän annos suurenee suhteessa aiempaan annokseen. Esimerkiksi klotsapiinin annoksen suurentaminen annoksesta 500 mg/vrk annokseen 600 mg/vrk (20 prosentin lisäys) aiheuttaa olennaisesti vähemmän haittavaikutuksia kuin suurentaminen annoksesta 25 mg/vrk annokseen 100 mg/vrk (400 prosentin lisäys). Tämän takia lääkeannosta suurennetaan yleensä varovaisemmin lääkityksen alussa kuin myöhemmässä vaiheessa, kun elimistö on jo tottunut lääkitykseen.

Oikean annoksen löytäminen

Lääkityksen aloittaminen liian suurella annoksella tai annoksen suurentaminen liian nopeasti voivat aiheuttaa tarpeettomia haittavaikutuksia erityisesti hoidon alussa. Samalla ne voivat huonontaa hoitomyönteisyyttä. Esimerkiksi paniikkihäiriöstä kärsivällä paniikkikohtaukset ja motorinen levottomuus voivat lisääntyä, jos masennuslääkkeen alkuannos on liian suuri tai sitä suurennetaan liian nopeasti.

Myös liian pieni aloitusannos tai annoksen suurentaminen liian hitaasti voivat aiheuttaa ongelmia. Liian pieni annos hidastaa oireiden lievittymistä ja viivästyttää toipumista. Tällöin lääke tuntuu tehottomalta.

Taulukko 1. Kysymyksiä hoitavalle lääkärille
Mikä on diagnoosi?
Mitä diagnoosi tarkoittaa?
Miksi henkilö tarvitsee lääkehoitoa?
Miten eri lääkkeet auttavat?
Miten tietää, että lääke vaikuttaa myönteisesti?
Mitä haittavaikutuksia lääkkeellä voi olla ja miten ne ilmenevät?
Mitä tulee tehdä, jos lääke aiheuttaa haittavaikutuksia?
Mitä tulee tehdä, jos unohtaa ottaa lääkkeen?
Vaikuttaako lääkkeen tehoon se, mihin vuorokauden aikaan ottaa lääkkeen?
Kuinka kauan lääkkeen käyttöä on tarkoitus jatkaa?
Miten lääke vaikuttaa autolla ajoon ja työhön?
Voiko lääkkeen kanssa käyttää alkoholia?
Miten muut lääkkeet vaikuttavat lääkkeen vaikutuksiin?