Jos lääke ei auta, käytetyn lääkkeen annosta voidaan joskus jonkin verran suurentaa tai kokeilla toista lääkettä joko alkuperäisen lääkkeen lisänä tai itsenäisesti.

Lääkehoidon huono teho voi johtua myös siitä, ettei lääkettä käytetä oikein tai että sairaus on diagnosoitu väärin. Ensimmäiseksi tarkistetaan, käytetäänkö lääkettä ohjeiden mukaan. Henkilö on voinut ymmärtää ohjeet puutteellisesti tai väärin. Hän saattaa olla huolissaan lääkkeen mahdollisista haittavaikutuksista ja ottaa siksi lääkettä ohjetta vähemmän. Hän voi myös pelätä lääkkeen aiheuttamaa riippuvuutta eikä siksi käytä sitä säännöllisesti. Myös diagnoosin tarkistaminen on tärkeää. Psykiatrinen diagnostiikka ei ole helppoa, ja siksi diagnoosit ovat lääkehoidon kannalta joskus vääriä. Väärän diagnoosin perusteella valittu lääke ei tehoa. Myös muu lääkitys on syytä tarkistaa, sillä esimerkiksi antibiootit ja sienilääkkeet voivat muuttaa psyykenlääkkeen pitoisuutta plasmassa.

Etenkin vakavammissa ja jatkuvasta lääkehoidosta hyötyvissä psykiatrisissa sairauksissa lääkkeen epäsäännöllinen käyttö voi heikentää lääkkeen tehoa tai kykyä estää uusiutuvia sairausjaksoja.

On myös hyvä muistaa, että psyykenlääkkeet eivät auta kaikissa tilanteissa. Kaikki masentuneet eivät saa apua lääkityksestä eikä lääkehoito suinkaan ole tehokkain hoito monissa ahdistuneisuushäiriöissä tai kriisitilanteissa. Usein paras hoitotulos saavutetaan myös yhdistämällä lääkehoito sopivaan tukeen tai terapiaan. Joskus paras hoitokeino on tilanteeseen sopiva psyko- tai perheterapia ilman lääkettä.