Psykoottisissa tiloissa todellisuudentaju on ainakin osittain heikentynyt. Psykoottinen henkilö arvioi ja tulkitsee ulkoista todellisuutta selvästi muista poikkeavalla tavalla. Hänen havainto-, päättely- ja ajattelutoimintansa eivät toimi kaikilta osin normaalisti. Erilaiset aistiharhat, kuten kuulo- ja näköharhat, vääristyneet tulkinnat toisten ihmisten eleiden merkityksestä ja oudot tai pelottavat tunnekokemukset ovat tyypillisiä psykoottisia kokemuksia. Aistiharhat ja oudot kokemukset sekoittuvat menneisyyden muistoihin ja tuloksena voivat olla monenlaiset todellisuutta vääristävät harhauskomukset ja harhaluulot. Oireiden luonne ja voimakkuus vaihtelevat eri henkilöillä, eri tilanteissa ja sairauden eri vaiheissa. Muita psykoottisia oireita ovat ajatuksen ja puheen häiriöt, sekavuus ja hajanaisuus.

Aistiharhat, oudot tunnekokemukset ja niiden selityksiksi muodostuvat harhaluulot vääristävät todellisuutta ja aiheuttavat ongelmia ihmissuhteissa, joskus aggressiivisuutta tai impulsiivista käytöstä. Oudot ja pelottavat kokemukset voivat johtaa siihen, että henkilön kyky ilmaista tunteitaan heikkenee, hän vetäytyy ihmissuhteista tai eristäytyy omaan sisäiseen maailmaansa. Psykoottisista tiloista kärsivillä on myös muita oireita, kuten pelkoja, ahdistusta, masennusta ja unettomuutta. Psykoottiset tilat voivat olla joko lyhytaikaisia tai pitkäaikaisen tai toistuvan psykiatrisen sairauden vaiheita.

Skitsofrenia on pitkäaikaisista psykoottisista sairauksista tavallisin. Psykoottisia vaiheita tai oireita voi kuitenkin esiintyä myös vakavissa masennustiloissa, manioissa, vanhusten dementioissa, päihteidenkäytön ja vaikeiden somaattisten sairauksien yhteydessä. Myös erilaisissa vaikeiden traumaattisten kokemusten seurauksina syntyneissä häiriöissä voi esiintyä tiloja, jotka muistuttavat psykoottisia kokemuksia. Traumaperäisten kokemusten hoidossa oireiden traumaterapeuttinen ymmärtäminen on hoidon etenemisen ja onnistumisen kannalta tärkeää.

Psykoottiset tilat luokitellaan oireiden mukaan eri tyyppeihin. Toisistaan voidaan erotella epäluuloiset psykoosit, hajanaiset ja kiihtyneet psykoosit ja masennusoireiset psykoosit. Epäluuloisille psykooseille on ominaista epäluuloisuus ja vainoharhaisuus, vihamielisyys ja erilaiset suuruudenkuvitelmat. Hajanaisille ja kiihtyneille psykooseille puolestaan on tyypillistä hajanainen ajatuksen kulku, sekava ja epälooginen puhe, ajan- ja paikantajun häiriöt sekä tunnetilojen hallinnan vaikeus.

Psykoottisten sairauksien ja häiriöiden hoito koostuu erilaisista psykoterapeuttisista hoidoista, sosiaalisesta kuntoutuksesta ja lääkehoidosta. Erilaisia psykoosilääkkeitä on Suomessa käytössä lähes kaksikymmentä. Psykoosilääkkeet jaetaan perinteisiin ja uudempiin ns. toisen polven psykoosilääkkeisiin.

Skitsofrenia

Skitsofrenia on psykoottisista häiriöistä yleisin ja sitä sairastaa noin prosentti aikuisväestöstä. Se on usein pitkäaikainen sairaus, jossa esiintyy psykoottisia oireita vuosienkin ajan joko jatkuvasti tai jaksoittain.

Skitsofrenian kulku ja oireet vaihtelevat. Oireet voivat olla joko psykoottisia, hajanaisia tai negatiivisia. Psykoottisia oireita ovat kuulo- ja näköharhat, harhaluulot ja erilaiset merkityselämykset. Psykoottisten merkityselämysten yhteydessä henkilö kokee perusteetta, että ihmisten eleet tai televisiossa puhuvat viittaavat juuri häneen. Koska näitä oireita ei yleensä esiinny psyykkisesti terveillä, niitä kutsutaan positiivisiksi oireiksi. Hajanaisia oireita puolestaan ovat hajanainen puhe ja käytös sekä outo tapa ilmaista tunteitaan. Negatiivisia tai normaalien toimintojen puutosoireita ovat muun muassa kyvyttömyys tuntea mielihyvää (anhedonia), tunneilmaisun latistuminen, haluttomuus ja tahdottomuus.

Skitsofrenian diagnoosin kriteerit ovat vuosien kuluessa vaihdelleet. Nykyisin skitsofrenian diagnosointi edellyttää kuusi kuukautta kestävän sairausjakson, jonka aikana ilmenee vähintään kuukauden ajan yhtäjaksoisesti kahta skitsofrenian määritelmän mukaista akuutin psykoosin oiretta. Näitä ovat harhaluulot, merkityselämykset, aistiharhat, hajanainen puhe, tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen ja tahdottomuus. Yksikin tyypillinen oire riittää, jos harhaluulot ovat eriskummallisia tai aistiharhat ovat henkilön käyttäytymistä tai ajatuksia jatkuvasti kommentoivia tai keskenään keskustelevia ääniä. Kun hoito onnistuu, oirejakso voi olla kuukauttakin lyhyempi. Diagnoosin kannalta on olennaista, että sairaus häiritsee merkittävästi henkilön sosiaalista tai ammatillista toimintaa.

Skitsofrenian syytä ei tarkoin tunneta ja todennäköisesti on kyse ryhmästä eri syistä johtuvia häiriöitä. Tämän takia sairastumisen syyt, sairaudenkuva ja hoitojen vaikutus vaihtelevat eri potilailla. Nykykäsityksen mukaan skitsofrenia on aivosairaus siinä mielessä, että suurella osalla skitsofreniaa sairastavista ja sille alttiista henkilöistä keskushermoston tiettyjen osien hienorakenne ja reaktio- ja toimintatapa eroavat normaaleista. Tämän seurauksena henkilön on esimerkiksi usein vaikea pitää mielessään samanaikaisesti monia asioita, minkä vuoksi hän ahdistuu tai lukkiutuu stressaavissa tilanteissa.

Monet skitsofreniaa sairastavat eivät siedä monia samanaikaisia ärsykkeitä ja ahdistuvat helposti liiallisista tai voimakkaista ärsykkeistä. Lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn vaikeuksien vuoksi ilmenee usein hankaluuksia opinnoissa ja kyvyssä tehdä nopeita päätöksiä. Tästä huolimatta skitsofreniaa sairastavat voivat olla hyvin lahjakkaita ja luovia. Skitsofreniaa sairastavat ovat useimmiten empaattisia ja lämpimiä ihmisiä, vain pieni vähemmistö heistä on sairautensa vuoksi impulsiivisia tai väkivaltaisia.

Erilaiset ja toistaiseksi tuntemattomat perinnölliset tekijät ovat usein tärkeitä tekijöitä skitsofrenian kehittymisessä. Lisäksi ainakin osassa skitsofrenioista sikiökautiset, synnytyksen aikaiset ja varhaiskehityksen aikana sairastetut tulehdukset ja muut aivojen kehitykseen vaikuttaneet tapahtumat lisäävät sairausalttiutta.

Vaikka skitsofrenia on useimpien kohdalla luonteeltaan osin aivojen toimintaan liittyvä häiriötila, myös traumaattiset ja stressaavat vuorovaikutussuhteet vaikuttavat sairauden mahdolliseen kehittymiseen tai sairauden kulkuun. Skitsofreniaan alttiit ovat keskushermostonsa erilaisen reaktiotavan vuoksi tavallista herkempiä reagoimaan traumaattisiin tapahtumiin, stressaaviin tilanteisiin tai ristiriitaiseen puheeseen.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin psykoosia käsittelevä artikkeli Psykoosi (mielisairaus).