Suru, alakuloisuus tai uupumus ovat jokaiselle tuttuja ohimeneviä tunteita. Varsinainen masennus on kuitenkin eri asia. Masennustiloissa eli depressioissa ilmenee mielialan muutoksen ohella erilaisia elimellisiä oireita.
Masennustilojen syntyyn vaikuttavat monet tekijät: perinnölliset ja biologiset tekijät, itsetunto ja sisäinen turvallisuudentunne, traumaattiset tunnekokemukset ja elämäntilanteeseen liittyvät ongelmat. Näiden masennusalttiuteen vaikuttavien tekijöiden merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti.
Masennustilan oireita ovat väsymys, ärtyneisyys, keskittymiskyvyttömyys, muistivaikeudet, motorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys, seksuaalinen haluttomuus ja kyvyttömyys nauttia elämästä, ahdistuneisuus ja unettomuus. Vakavammissa masennustiloissa masentuneella voi olla toiveita kuolemasta tai itsemurha-ajatuksia. Masennustilat ovat usein viikkoja ja kuukausia yhtäjaksoisesti kestäviä sekä toistuvia. Masennuksen diagnoosi edellyttää, että henkilöllä on ollut riittävä määrä edellä lueteltuja oireita suuren osan päivää vähintään kahden viikon ajan.
Masennustiloihin liittyy usein alkoholin liikakäyttöä. Nuorilla masennukseen liittyy joskus epäsosiaalista käytöstä, ikääntyneillä puolestaan kognitiivisia häiriöitä ja näennäisdementiaa. Masennustilasta kärsivä ei välttämättä pidä itseään masentuneena, eivätkä oireet aina tuo läheiselle tai lääkärillekään mieleen ensisijaisesti masennustilaa.
Masennustilat ovat psyykkisesti tuskallisia ja kuluttavia kokemuksia niin masentuneelle kuin hänen läheisilleen. Masennustila voi heikentää henkilön työkykyä merkittävästi, minkä takia se on sairauslomien ja ennenaikaisesti eläkkeelle jäämisen keskeinen ja yleistyvä syy. Vakaviin, pitempään kestäviin masennustiloihin liittyy selvästi kohonnut itsemurhavaara.
Masennuslääkkeet auttavat valtaosaa etenkin vakavista ja pitkäkestoisista masennustiloista kärsiviä. Eri henkilöt hyötyvät lääkkeistä eri tavoin, osa ei hyödy lääkkeiden käytöstä lainkaan.
Masennustila
Masennustilasta on kyse, jos henkilön mieliala on ollut yhtäjaksoisesti masentunut vähintään kahden viikon ajan ja hänellä esiintyy vähintään viisi masennustiloille tyypillistä oiretta. Masennustilat voivat vakavuusasteeltaan vaihdella lievästä hyvin vakavaan. Vakavat masennustilat jaetaan oireiden perusteella eri alamuotoihin. Tyypityksestä voi olla hyötyä masennuslääkkeen valinnassa.
Tavanomaisesta masennuksesta voidaan oireiden perusteella erottaa melankoliset, psykoottiset ja epätyypilliset masennustilat sekä talvimasennus. Lääkevalinnan kannalta on tärkeä selvittää, onko masennustila kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso.
Melankolialle eli klassiselle masennustilalle on tyypillistä syvä masentuneisuus ja reagoimattomuus ärsykkeille, voimakkaat avuttomuuden, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet, aikainen herääminen aamuyöstä, oireiden esiintyminen aamulla, laihtuminen ja psykomotorinen hidastuminen. Psykoottisessa masennustilassa esiintyy puolestaan selviä psykoottisia oireita, kuten syyttäviä kuuloharhoja tai masennuksen sävyttämiä harhaluuloja. Epätyypillinen masennustila eroaa selvästi muista masennustiloista. Sille on tyypillistä väsymys, liikaunisuus, liikasyöminen ja painon nousu, psykomotorinen levottomuus, ahdistuneisuus tai ärtyneisyys, mielialan reagoivuus ärsykkeisiin, kontaktien ja ärsykkeiden jano sekä yliherkkyys hylätyksi tulemisen kokemuksille.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso
Jos masentuneella on aikaisemmin esiintynyt maanisia tai hypomaanisia jaksoja, kyseessä on kaksisuuntaisen eli maanis-depressiivisen mielialahäiriön masennusjakso. Maanis-depressiivisyyden esiintyminen sairastuneen lähisuvussa viittaa siihen, että myös henkilöllä itsellään voi olla siihen alttius. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiojaksojen lääkehoito poikkeaa muiden masennustilojen lääkityksestä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoja hoidetaan ensi sijassa mielialaa tasaavilla lääkkeillä, eikä suinkaan masennuslääkkeillä. Joillakin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä potilailla masennuslääkkeet ja niistä etenkin trisykliset masennuslääkkeet tai noradrenergisen vaikutuksen omaavat SNRI-lääkkeet ilman samanaikaista mielialaa tasaavaa lääkettä voivat laukaista maniajakson.
Talvimasennus
Muista masennustiloista poikkeaa myös talvimasennus, joka ilmenee pimeinä talvikuukausina ja jonka hoidossa kirkasvalohoito on yhtä tehokas kuin masennuslääke. Talvimasennustiloille tyypillisiä oireita ovat talvikuukausina ilmenevä väsymys ja energiattomuus, erityisesti hiilihydraattien liikasyönti ja painonnousu, ahdistuneisuus ja sosiaalinen eristäytyneisyys.
| Käsite | Merkitys |
|---|---|
| Masennus | Yleiskäsite, jolla asiayhteydestä tai voimakkuudesta riippuen tarkoitetaan ohimenevää masentunutta mielialaa, masennustilaa tai erilaisten sairaustilojen tai psykologisten häiriöiden oiretta. |
| Masennusoire | Masennus psykiatrisen sairaustilan oireena Masennus voi olla oire monissa vakavissa tai lievissä psykiatrisissa sairaustiloissa tai häiriöissä. |
| Oireyhtymä | Psykiatriassa sairaustilojen tai häiriöiden luokittelu perustuu oireryppäisiin eli
useisiin samanaikaisiin oireisiin. Psykiatrinen diagnostiikka on siten kuvailevaa
eli deskriptiivistä. Mikään yksittäinen oire ole sellaisenaan osoitus sairaudesta ilman tietylle oireyhtymälle ominaisia muita oireita, ja usein, mutta ei aina, diagnoosiin vaaditaan myös toimintakyvyn heikkeneminen. |
| Mielialahäiriöt | Psykiatrisia sairaustiloja tai oireyhtymiä, joiden keskeisenä oireena on mielialan muutos. |
| Masennustila | Masennustila eli masennusoireyhtymä on mielialahäiriöihin kuuluva psykiatrinen sairaustila
tai oireyhtymä, jossa masennus ja siihen liittyvät oireet ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti
vähintään kahden viikon ajan. Masennustilat voidaan erotella oirekuvan perusteella eri alatyyppeihin. |
| Depressio | Masennustila Käsitettä käytetään masennustilan synonyyminä. Usein depressiota käytetään kuitenkin masennus-yleiskäsitteen synonyyminä. |
| Masentuneisuus | Henkilölle ominainen alttius pitkäaikaiseen mielialan alavireisyyteen |
| Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia) | Psykiatrinen sairaustila tai oireyhtymä, jolle on ominaista vähintään kaksi vuotta jatkuva masennustilaa lievempi masennusoireisto. |
| Kaksisuuntainen mielialahäiriö | Mielialahäiriö, jossa esiintyy masennustilojen ohella hypomania- tai maniajaksoja. |
| Kaamosmasennus | Pimeinä talvikuukausina ilmenevä masennustila |
Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin masennustiloja käsittelevä artikkeli Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila.
