Lääkkeen valinta

Lääke valitaan sen mukaan, onko kyse tilapäisestä ahdistuneisuudesta vai varsinaisesta pitkään jatkuvasta ahdistuneisuushäiriöstä. Tilapäisen ahdistuneisuuden hoidossa ensisijaisia lääkkeitä ovat bentsodiatsepiinit, koska ne vaikuttavat nopeasti. Varsinaisten ahdistuneisuus- ja pelko-oireisten häiriöiden lääkehoitona on viisasta yleensä ensin kokeilla sopivaa masennuslääkettä tai buspironia. Osalla ahdistuneista päädytään kuitenkin käyttämään bentsodiatsepiineja myös pitempiaikaisessa hoidossa.

Ahdistus- ja pelko-oireet ovat yleisiä myös masennusten ja erilaisten psykoottisten tilojen yhteydessä. Tällöin ensisijaisena lääkehoitona on asianmukainen psykoosi- tai masennuslääke. Ahdistusta lievittävää lääkettä tarvitaan usein vain hoidon alkuvaiheessa tai tarvittaessa otettavana lisälääkkeenä, jos peruslääke ei riitä. Näin voidaan välttää lääkeriippuvuuden kehittyminen.

Oikean annoksen löytäminen

Bentsodiatsepiinien hoitoannokset eroavat milligrammoina mitattuna toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi yksi milligrammaa klonatsepaamia, loratsepaamia tai alpratsolaamia vastaa noin kymmentä milligrammaa diatsepaamia.

Riittävä ahdistusta lievittävä annos vaihtelee suuresti myös yksilötasolla. Tarvittava diatsepaamin annos on yleensä 5–30 mg/vrk. Yksittäisten, pitkäaikaisista ahdistusoireista kärsivien hoito saattaa edellyttää vielä suurempien annosten käyttöä (esim. diatsepaami 60 mg/vrk). Tämä on kuitenkin harvinaista. Bentsodiatsepiinejä käytetään suurina annoksina vain, jos muut hoidot eivät auta. Iäkkäillä henkilöillä lääkeannoksen tulee olla selvästi alhaisempi muistivaikeuksien ja kohonneen kaatumisriskin vuoksi.

Säännöllisesti päivittäin käytettynä pitkävaikutteisen bentsodiatsepiinin pitoisuus plasmassa kohoaa alkupäivien aikana ja saavuttaa pitoisuutensa tasapainon vasta 4–5 kertaa puoliintumisaikansa jälkeen. Esimerkiksi kun diatsepaamin puoliintumisaika elimistössä on kolmisen vuorokautta, lopullinen taso saavutetaan vasta kahden viikon säännöllisen käytön jälkeen.

Riittävää annosta arvioitaessa kiinnitetään huomiota henkilön ahdistuneisuuteen ja väsymykseen. Lääkkeen annos on liian suuri, jos se aiheuttaa vähänkään merkittävää aamu- tai päiväväsymystä. Tämän vuoksi lääkeannosta pienennetään aina, jos käytetty annos aiheuttaa väsymystä.

Lääkeannosta ei tarvitse yleensä suurentaa säännöllisessä käytössä. Jos käyttäjällä on tarve suurentaa lääkkeen annosta, alun perin määrätty annos ei välttämättä ole ollut riittävä. Joskus säännöllinen lääkitys voi myös aiheuttaa lääketoleranssin. Tällöin hoitovaikutuksen ylläpitäminen saattaa edellyttää annoksen suurentamista. Lääketoleranssin kehittyminen on usein kuitenkin merkki lääkeriippuvuuden kehittymisestä, jolloin tulee aina harkita myös lääkkeen käytön lopettamista tai lääkkeen käytön korvaamista muulla lääkkeellä.

Bentsodiatsepiinit eivät yleisesti ottaen sovi henkilöille, jotka käyttävät alkoholia addiktiivisesti tai humalahakuisesti. Vaarana on tällöin bentsodiatsepiinien päihdekäyttö. Joskus ahdistuslääkkeet ovat kuitenkin ainoa toimiva keino hoitaa alkoholistin vaikea-asteisia ahdistus- ja pelko-oireita. Tämä edellyttää aina säännöllistä ja riittävän tiheää hoitokontaktia samaan lääkäriin.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli Ahdistuneisuus.