Tilannekohtaisen ahdistuneisuuden lääkehoito

Tilannekohtaisen ja elämän kriiseihin liittyvän ohimenevän ahdistuneisuuden hoidossa nopeasti imeytyvät bentsodiatsepiinit ovat paras vaihtoehto, koska ne auttavat nopeasti (taulukko Tilannekohtaisen ahdistuneisuuden lääkehoito). Bentsodiatsepiinit eivät eroa toisistaan teholtaan, kun käytetään toisiaan vastaavia annoksia.

Diatsepaamin etuna on nopea imeytyminen ja vaikutuksen alkaminen nopeasti. Tarvittaessa käytettynä alpratsolaamin annos on 0,25–1,0 mg, diatsepaamin 2–10 mg, klooridiatsepoksidin 10–25 mg, loratsepaamin 0,5–1 mg ja oksatsepaamin 7,5–30 mg.

Elämänkriisiin liittyvän lyhytaikaisen ahdistuneisuuden hoidossa alpratsolaamin annos on 0,5–2 mg/vrk, diatsepaamin 5–20 mg/vrk (annos voidaan diatsepaamin pitkän puoliintumisajan vuoksi ottaa kokonaan iltaisin tai jaettuna 2–3 annokseen vuorokaudessa), klooridiatsepoksidin 20–75 mg/vrk, loratsepaamin 1–3 mg/vrk ja oksatsepaamin annos 15–60 mg/vrk jaettuina 2–3 annokseen vuorokaudessa.

Kaikki bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita nukahtamislääkkeitä, minkä vuoksi lääkehoitoon ei yleensä tarvitse yhdistää muuta nukahtamislääkettä.

Elämänkriiseihin liittyvässä lääkehoidossa pyritään joko vain tarvittaessa otettavaan tai korkeintaan 3–4 viikon pituiseen säännölliseen lääkitykseen. Kriisin lauettua säännöllinen bentsodiatsepiinilääkitys lopetetaan.

Kohde- ja tilannepelkojen lääkehoito

Kohde- ja tilannekohteisiin pelkoihin tehoavat yleensä parhaiten erilaiset altistusohjelmat, jotka perustuvat käyttäytymisterapeuttisiin harjoituksiin (esim. taulukko Sairauden hallinta: ahdistuneisuus ja pelot). Yksityiskohtaisia itsehoito-ohjeita löytyy kirjallisuudesta.

Tiettyihin kohteisiin tai tilanteisiin liittyviä pelkoja voidaan lievittää 1–2 tuntia ennen tilannetta otetulla diatsepaamilla (2–5 mg) tai beetasalpaajalla (esimerkiksi 10–40 mg propranololia). Diatsepaami lievittää jännityspelkoa nopeasti ja tehokkaasti. Beetasalpaajat puolestaan vähentävät jännityksen aiheuttamia näkyviä oireita (vapina, punastuminen, sydämentykytys ja hikoilu), jolloin muut eivät huomaa esiintymisjännitystä ja esiintymiseen liittyvä pelko pienenee.

Sosiaalisen fobian lääkehoito

Sosiaalinen fobia voi hoitamattomana uhata henkilön työkykyä tai köyhdyttää sosiaalista elämää. Sosiaalisen fobian ensisijaisena hoitona ovat erilaiset psykoterapeuttiset keinot.

Masennuksen hoitoon alun perin kehitetyt SSRI- ja SNRI- lääkkeet voivat monella potilaalla lievittää huomattavastikin sosiaalisen fobian oireita (taulukko Sosiaalisen fobian lääkehoito). Joka toisen sosiaalisesta fobiasta kärsivän oireet lievittyvät näiden lääkkeiden avulla 2–4 kuukaudessa.

SSRI- ja SNRI- lääkkeiden aloitus- ja hoitoannokset sosiaalisen fobian hoidossa ovat samanlaiset kuin masennustilojen hoidossa (essitalopraami 5–20 mg/vrk, fluoksetiini 20–40 mg/vrk, fluvoksamiini 100–300 mg/vrk, paroksetiini 10–50 mg/vrk, sertraliini 50–200 mg/vrk, sitalopraami 20–50 mg/vrk ja duloksetiini 30-60 mg/vrk, venlafaksiini 75–300 mg/vrk).

SSRI- ja SNRI-lääkkeiden lisäksi moklobemidi lievittää sosiaalisen fobian oireita. Moklobemidin etuna SSRI- ja SNRI-lääkkeisiin on se, että sen käytön yhteydessä ei yleensä ilmene seksuaalisia toimintahäiriöitä. Jos moklobemidia kokeillaan SSRI- tai SNRI-lääkkeitä käyttäneillä henkilöillä, moklobemidin käyttö voidaan serotoniininoireyhtymän riskin takia aloittaa vasta kaksi viikkoa SSRI-lääkkeiden (tai 4–6 viikkoa fluoksetiinin) käytön lopettamisen jälkeen. Moklobemidin hoitoannos on 300–600 mg jaettuna 1–2 annokseen vuorokaudessa.

Muutkin masennuslääkkeet saattavat olla tehokkaita sosiaalisen fobian hoidossa, mutta niiden käytöstä ei ole tutkimuksellista näyttöä.

Bentsodiatsepiinit voivat myös lievittää sosiaalista fobiaa. Ne on hyvä pitää mielessä erityisesti vaikeaoireisen sosiaalisen fobian hoidossa, jos masennuslääkkeet eivät auta tai niitä ei voi haittavaikutusten takia käyttää. Paras tapa käyttää bentsodiatsepiineja on tilannekohtainen ja tarvittaessa tapahtuva käyttö, jolloin voi välttää säännölliseen käytön seurauksena usein syntyvä lääkeriippuvuus. Sopiva bentsodiatsepiiniannos 1–2 tuntia ennen oireita aiheuttavaa sosiaalista tilannetta lievittää sosiaalista fobiaa.

Taulukko 1. Tilannekohtaisen ahdistuneisuuden lääkehoito
Lääke Annos
Bentsodiatsepiinit
Diatsepaami 2–10 mg
Alpratsolaami 0,25–1,0 mg
Klooridiatsepoksidi 10–25 mg
Loratsepaami 0,5–2,5 mg
Oksatsepaami 7,5–30 mg
Beetasalpaajat
Propranololi 10–40 mg
Taulukko 2. Sosiaalisen fobian lääkehoito
Lääke Annos
Essitalopraami 10–20 mg/vrk
Fluoksetiini 20–40 mg/vrk
Fluvoksamiini 100–300 mg/vrk
Paroksetiini 10–50 mg/vrk
Sertraliini 50–200 mg/vrk
Sitalopraami 20–50 mg/vrk
Venlafaksiini 75–300 mg/vrk
Moklobemidi 150–300 mg × 2/vrk
Duloksetiini 30–120 mg/vrk

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli Sosiaalisten tilanteiden pelko.