Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäytön asiallinen lopettaminen edellyttää hoitavalta lääkäriltä myötäelävää tukea ja rohkaisua. Riittävän tuen puuttuessa monet aloittavat lääkityksen uudelleen. Lääkettä käyttäneen tunteiden ja oireiden mitätöinti vaikeuttaa lääkehoidon lopettamista. Tarpeettomaksi muodostuneen lääkityksen lopettaminen edellyttää usein pitkää hoitosuhdetta (taulukko Bentsodiatsepiinivieroituksen yleisperiaatteet).

Annoksen pienentäminen

Bentsodiatsepiinien tai unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö lopetetaan aina asteittain. Lääkityksen lopettaminen asteittain lieventää vieroitusoireita ja tekee niistä helpommin hallittavia. Suuriannoksisen ja lyhyt- tai keskipitkävaikutteisen bentsodiatsepiinin säännöllisen käytön äkillinen lopettaminen voi altistaa erittäin kiusallisille ja jopa seurauksiltaan hengenvaarallisille vieroitusoireille.

Pitkään käytetyn bentsodiatsepiinin suuri annos pienennetään ensin muutamassa päivässä tai parin viikon aikana puoleen alkuperäisestä annoksesta. Tämän jälkeen lääkeannosta pienennetään hitaammin, esimerkiksi 25 prosenttia 3–5 vuorokauden välein. Lääkeannoksen pienentäminen keskeytetään 2–4 viikon ajaksi, jos henkilön ahdistuneisuus tai vieroitusoireet voimistuvat huomattavasti.

Kun annoksen pienentäminen keskeytetään muutamaksi viikoksi, saadaan selville johtuvatko voimistuneet oireet lääkeriippuvuudesta vai varsinaisesta ahdistuneisuushäiriöstä. Tauko rauhoittaa tilanteen ja antaa henkilölle aikaa sopeutua pienempään lääkeannokseen. Vieroitusoireet lievittyvät seuranta-aikana vähitellen, kun taas ahdistuneisuushäiriön oireet joko säilyvät tai voimistuvat. Lääkityksen lopettaminen yleensä keskeytetään, jos oireet johtuvat ahdistuneisuushäiriöstä.

Etenkin alpratsolaamin ja loratsepaamin pitkäaikaiskäytön lopettaminen voi edellyttää vielä selvästi hitaampaa annoksen pienentämistä.

Paniikkikohtauksista kärsivien bentsodiatsepiinilääkityksen lopettamista helpottaa vieroitusvaiheessa aloitettava masennuslääkitys, joka estää tihentyviä paniikkikohtauksia (esim. fluoksetiini 10–20 mg/vrk).

Lopetus- ja vieroitusoireet

Vieroitusoireita esiintyy lääkkeen käytön lopettamisen yhteydessä 30–70 prosentilla bentsodiatsepiineja käyttäneistä. Pitkäaikainen bentsodiatsepiinien käytön lopettaminen aiheuttaa vaikeita vieroitusoireita 5–20 prosentille käyttäjistä.

Tavallisimmat vieroitusoireet ovat ärtyneisyys, levottomuus, unettomuus, ahdistuneisuus, vapina, huimaus, päänsärky, väsymys, uneliaisuus, hikoilu, korvien soiminen, ääni- ja valoherkkyys ja lihasnykäykset. Oireet ovat yleensä lieviä ja menevät ohi muutamassa päivässä tai viikossa. Bentsodiatsepiinien käytön äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa myös epileptisiä kouristuksia.

Oireet voivat kuitenkin olla myös erittäin kiusallisia. Tällöin voi esiintyä voimakasta masentuneisuutta, äänielämyksiä tai aistiharhoja, lihasten pakkoliikkeitä, sekavuutta, epäluuloisia ajatuksia tai paniikkikohtauksia. Jotkin vieroitusoireet voivat joillakin yksittäisillä henkilöillä kestää jopa kuukausia.

Riippuvuuden esioireita voi esiintyä myös lyhyen bentsodiatsepiinin käytön yhteydessä. Ultralyhytvaikutteiset nukahtamislääkkeet voivat aiheuttaa päiväahdistuneisuutta ja unettomuutta. Vieroitusoireita voi esiintyä myös lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien käytön aikana lääkeannosten välillä. Tähän liittyy usein ärtyneisyyttä tai aggressiivisuutta. Triatsolaamia, midatsolaamia, alpratsolaamia tai loratsepaamia ei tämän takia suositella helposti ärtyvien tai impulsiivisten henkilöiden hoitoon.

Vieroitusoireiden alkaminen, kesto ja voimakkuus vaihtelevat käytetyn lääkkeen mukaan. Oireet ovat voimakkaimmillaan heti ensimmäisten vuorokausien aikana, jos käytetyn lääkkeen puoliintumisaika on lyhyt tai keskipitkä. Esimerkiksi diatsepaami ja klonatsepaami puoliintuvat hitaammin, jolloin vieroitusoireiden voimakkain vaihe tulee vastaavasti vasta 4–5 vuorokautta lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen.

Vieroitusoireet ovat voimakkaimmillaan enintään muutaman vuorokauden, mutta ne voivat lievempinä kestää 2–6 viikkoa. Yksittäisillä henkilöillä oireet voivat kestää lievinä pidempään.

Vieroitusoireita voi lievittää rauhoittavien masennuslääkkeiden, beetasalpaajien, klonidiinin, valproiinihapon (valproaatin) tai karbamatsepiinin avulla. Unilääkkeiden pitkäaikaisen käytön lopettaminen voi aiheuttaa unettomuutta, jonka helpottamiseksi voi kokeilla rauhoittavia masennuslääkkeitä (esim. doksepiini) tai antihistamiineja. Lievittävää lääkitystä olennaisempaa on annoksen riittävän hidas pienentäminen ja lääkärin kiinteä tuki. Karbamatsepiinin tai valproaatin käyttö 2–4 viikon ajan on perusteltua, jos henkilöllä on kouristusalttiutta.

Lääkeaddiktion hoito

Valtaosallaa potilaista bentsodiatsepiinien käytön aiheuttama lääkeriippuvuus on luonteeltaan fyysistä ja ilmenee ainoastaan lopettamisen yhteydessä esiintyvinä ja varsin nopeasti lievittyvinä vieroitusoireina. Jotkut potilaat ajautuvat kuitenkin käyttämään bentsodiatsepiineja pakonomaisen addiktiivisesti ja usein varsin suurinakin annoksina. Tällöin potilas kokee pelkän lääkkeen oton rauhoittavana eleenä ja ottaa usein seuraavan tabletin jo ennen kuin edellisen tabletin vaikutus on kunnolla edes alkanut. Vaikka tällainen bentsodiatsepiinien tai unilääkkeiden käyttö ei ole varsinaisesti humalahakuista, vapautuminen psyykkisesti addiktiivisesta lääkkeen käytöstä on usein erittäin vaikeaa ja edellyttää hyvin kontrolloitua lääkkeiden käyttöä ja lääkkeen annoksen alentamista hyvässä hoitosuhteessa. Masennus- tai psykoosilääkkeitä ei voi käyttää tällä tavalla addiktiivisesti rauhoittavina lääkkeinä, koska niiden vähänkin suurempiin annoksiin liittyy erilaisia kiusallisia haittavaikutuksia.

Addiktiosta vapautumisen onnistumisen edellytyksenä voi olla tiivis yhteistyö lääkärin ja apteekin välillä. Tällöin addiktiivisesta lääkkeen käytöstä kärsivän henkilön lääkeostot keskitetään yhteisen kirjallisen sopimuksen mukaisesti paikkakunnan yhteen apteekkiin.

Taulukko 1. Bentsodiatsepiinivieroituksen yleisperiaatteet
1 Lääkevieroituksen tarpeen toteaminen
2 Lääkettä otetaan sovittu annos tasaisin väliajoin psyykkisiin tai fyysisiin tuntemuksiin.
3 Vieroitusvaihe
  1. Yksilöllinen suunnitelma
  2. Tarpeettomien lääkkeiden, kuten särkylääkkeiden käyttö lopetetaan.
  3. Stimulanttien käyttöä (kahvi, tupakka) vähennetään, ei tarvitse lopettaa.
  4. Annosta pienennetään hitaasti (esim. diatsepaamia voidaan vähentää 2,5–5 mg viikon välein). Vointia seurataan huolellisesti.
  5. Pienennettyä annosta ei enää suurenneta, mutta vieroituksen nopeutta voidaan tarpeen mukaan hidastaa.
  6. Jos käytössä on useita bentsodiatsepiineja, jätetään ensin pois elimistöstä nopeimmin poistuvat.
  7. Seurataan alkoholinkäyttöä ja ehkäistään retkahduksia.
4 Jälkihoito
  1. Vähintään puolen vuoden seurantajakso ja neuvontaa
  2. Psykoterapian tai muun lääkehoidon tarpeen arviointi