Lapsuudessa tai murrosiässä alkanut tarkkaavuushäiriö jatkuu usein aikuisuuteen asti. Tällöin se näkyy keskittymisvaikeuksina ja lisää alttiutta masennukseen ja käytöshäiriöihin.

Tarkkaavuushäiriöistä kärsivien aikuisten hoidossa kannattaa usein kokeilla metyylifenidaattia. Metyylifenidaatin aloitusannos on aikuisillakin 10–20 mg aamuisin ja tarvittava hoitoannos yksilöllisesti 20–80 mg/vrk. Metyylifenidaattia voidaan myös käyttää tarpeen mukaan tai lyhyissä jaksoissa, jos keskittymiskyvyn ongelmat ilmenevät ainoastaan erityistä tarkkaavaisuutta vaativissa ja stressaavissa tilanteissa. Metyylifenidaatin lisäksi tarkkaavaisuushäiriön hoidossa voidaan käyttää toista psykostimulanttia, dekstroamfetamiinia (5–40 mg/vrk).

Metyylifenidaatin ja dekstroamfetamiinin käytön yhteydessä joskus ilmeneviä haittavaikutuksia ovat unettomuus, päänsärky, huimaus, levottomuus, ahdistuneisuus, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, vatsa- ja lihaskivut, pulssin tai verenpaineen nousu ja hypomania. Metyylifenidaattia ja dekstroamfetamiinia voidaan käyttää myös huumeena. Metyylifenidaatin hitaasti imeytyviä tablettimuotoja ei kuitenkaan juurikaan käytetä päihteenä. Sydänsairaiden tai sydämen rytmihäiriöistä, nykimishäiriöistä, viherkaihista tai psykoottisista oireista kärsivien ei tule käyttää metyylifenidaattia.

Kolmas Suomessa käytössä oleva lääke tarkkaavuushäiriön hoitoon on kokonaan toisen vaikutusmekanismin omaava atomoksetiini. Sen hoitoteho edellyttää lääkkeen säännöllistä käyttöä. Atomoksetiniin aloitusannos aikuisilla on 40 mg/vrk, hoitoannos 40–80 mg/vrk. Atomoksetiinin tavallisia haittavaikutuksia ovat unettomuus, pahoinvointi, vatsavaivat, verenpaineen kohoaminen, huimaus ja virtsavaivat.

Uusin lääke tarkkaavuushäiriön hoidossa on alun perin verenpaineen hoitoon kehitetty lääke guanfasiini, jonka annos on 1 mg kerran vuorokaudessa. Sen tavallisimmat haittavaikutukset ovat vatsavaivat, uneliaisuus ja väsymys.

Aikuisten tarkkaavuushäiriön oireet voivat joskus lievittyä myös narkolepsian hoitoon käytetyn modanafiilin tai joidenkin masennuslääkkeiden avulla. Masennuslääkkeistä suositellaan tällöin noradrenergisen vaikutuksen omaavia masennuslääkkeitä eli trisyklisiä masennuslääkkeitä, SNRI-lääkkeitä ja reboksetiinia.