Lasten ja nuorten psykiatrisen lääkehoidon hyödyllisyyttä tulee harkita heti hoidon alussa eikä vasta sitten, kun muut hoidot ovat epäonnistuneet. Jos lapsen tai nuoren häiriö on sellainen, että sitä voi olennaisesti helpottaa lääkityksellä, lääkityksen aloittamista tulee harkita jo hoidon alussa. Onnistunut lääkehoito voi auttaa muidenkin hoitomenetelmien onnistumista.

Lääkehoito toteutetaan kriittisenä hoitokokeiluna. Lääkehoidon kohteeksi asetetaan aina tietty oire tai selvästi määritelty ongelma, jota seurataan yksinkertaisilla arviointimenetelmillä. Arviointimenetelmien käyttö helpottaa lääkehoidon hyödyn arviointia. Lääkehoitoa ei kannata jatkaa, jos siitä ei ole ollut selvää hyötyä kohtuullisessa ajassa. Tämä on tärkeää, koska lapsi tai nuori ei voi aikuisen tavoin itse arvioida lääkkeen käytön hyötyä tai haittoja. Jatkuvan lääkehoidon hyötyä pitää seurata kokeilemalla lääkehoidon keskeyttämistä lapsen tai nuoren vointiin ja elämäntilanteeseen sopivin väliajoin.

Lapsen ja usein myös nuoren lääkehoidossa on tärkeää tehdä yhteistyötä vanhempien ja myös opettajien kanssa. Vanhempien asenteet lääkehoitoa kohtaan vaikuttavat sen onnistumiseen, koska he ovat usein ratkaisevassa asemassa lääkehoidon toteutuksessa ja lääkityksen tulosten arvioinnissa.

Lääkehoito on aina vain osa hoidon kokonaisuutta. Sen merkitys vaihtelee yksilöllisesti lapsen häiriön, taustan ja perhetilanteen mukaisesti.

Lääkkeet lapsen elimistössä

Lääkkeet käyttäytyvät lasten elimistössä eri tavoin kuin aikuisilla.

Elimistön suhteellinen rasvapitoisuus vaikuttaa lääkkeiden varastoitumiseen elimistössä ja niiden poistumiseen. Elimistön rasvapitoisuus suurenee ensimmäisen elinvuoden aikana ja sitten pienenee, kunnes murrosiässä elimistön suhteellinen rasvapitoisuus alkaa jälleen suurentua.

Lasten munuaiset toimivat jo noin vuoden iässä yhtä nopeasti kuin aikuisilla. Lapset juovat kuitenkin aikuisia enemmän, minkä vuoksi esimerkiksi litium poistuu lasten elimistöstä selvästi tavallista nopeammin.

Lääkkeiden hajoamiseen vaikuttaa myös maksan suhteellinen koko. Leikki-ikäisen lapsen maksan suhteellinen koko on 40–50 % suurempi ja 7–9-vuotiaan lapsen noin 30 % suurempi kuin aikuisella. Tämän takia lääkkeet hajoavat lapsilla suhteellisesti nopeammin kuin aikuisilla. Näin ollen lapset voivat tarvita painoonsa nähden selvästi suurempia lääkeannoksia kuin aikuiset.

Erityisesti klotsapiini ja olantsapiini voivat aiheuttaa huomattavaa painonnousua ja altistaa diabeteksen kehittymiselle. Jos paino nousee nopeasti lääkehoidon aloittamisen jälkeen 5–10 %, lääkkeen vaihtoa tulee harkita. Lääkkeen aiheuttamaa painon kohoamista voidaan monien potilaiden kohdalla vähentää vähäkalorisen dieetin ja säännöllisen liikunnan avulla.

Lääkkeiden aineenvaihdunta lapsilla on kuitenkin hyvin yksilöllistä, joten lääkkeen annos arvioidaan yksilöllisesti sen tehon ja haittavaikutusten mukaan. Esimerkiksi trisyklisiä masennuslääkkeitä käytettäessä lääkkeen pitoisuuden mittaus plasmassa voi auttaa oikean vuorokausiannoksen määrittämisessä. Taulukossa Lasten eri psyykkisten häiriöiden lääkehoito on kuvattu eri häiriöiden lääkehoitoa lapsilla.

Taulukko 1. Lasten eri psyykkisten häiriöiden lääkehoito
Häiriö Lääke Hoitoannos
Psyykenlääkkeiden käytöstä lasten ja nuorten kohdalla on niukasti kontrolloituja tutkimuksia. Suositukset perustuvat suurelta osin kliiniseen kokemukseen.
Psykoottinen häiriö Risperidoni 0,5–4 mg
Olantsapiini 2,5–10 mg
Ketiapiini 50–400 mg
Klotsapiini
Tsiprasidoni 40–160 mg/vrk
Vakava masennustila Fluoksetiini 10–20 mg/vrk
Muut masennuslääkkeet
Ahdistuneisuushäiriöt Bentsodiatsepiinit
Rauhoittavat antihistamiinit
SSRI-lääkkeet
Tarkkaavuushäiriöt Metyylifenidaatti 18–54 mg/vrk
Atomoksetiini 0,5–1,2 mg/kg/vrk
Dekstroamfetamiini 5–40 mg/vrk
Mania Litium Pitoisuus plasmassa 0,6–1,2 mmol/l
Valproaatti
Karbamatsepiini
Pakko-oireinen häiriö Fluoksetiini 20–60 mg/vrk
Muut SSRI-lääkkeet
Klomipramiini 2,5–3,5 mg/kg/vrk
Käytöshäiriöt Psykoosilääkkeet
SSRI-lääkkeet
Buspironi
Metyylifenidaatti
Mielialan tasaajat
Autismi Toisen polven psykoosilääkkeet
SSRI-lääkkeet
Touretten oireyhtymä Risperidoni 0,5–4 mg/vrk
Haloperidoli 0,5–5 mg/vrk