Kaikki psyykenlääkkeet erittyvät ainakin jossain määrin äidinmaitoon. Eri lääkkeiden pitoisuus äidinmaidossa kuitenkin vaihtelee suuresti. Lapsen saaman lääkkeen määrä riippuu imetystiheydestä ja imetyksen ajankohdasta. Lääkkeen tai sen aktiivisten metaboliittien rasvaliukoisuus vaikuttaa sen erittymiseen äidinmaitoon. Useimpien psyykenlääkkeiden pitoisuus äidinmaidossa on joitakin poikkeuksia (esim. haloperidoli, klotsapiini) lukuun ottamatta varsin pieni ja selvästi alhaisempi kuin imettävän äidin plasmassa. Vastasyntyneen lapsen seerumin albumiinin määrä on pienempi ja aivojen veri-aivoeste heikommin kehittynyt, minkä vuoksi suhteellisen pienetkin lääkepitoisuudet voivat kuitenkin joskus aiheuttaa lapselle ärtyvyyttä tai muita oireita.

Lääkkeen pitoisuus lapsen verenkierrossa riippuu myös lapsen maksan kyvystä metaboloida lääke. Tämä on ensimmäisten elinviikkojen aikana vain noin 1/5–1/3 osa aikuisten maksan kapasiteetista. Seuraavien viikkojen aikana lapsen maksan kyky metaboloida lääkkeitä kasvaa nopeasti ja on aikuisen maksaa jonkin verran tehokkaampi jo 2–3 kuukauden iässä. Lääkkeitä käyttävän äidin tulee välttää ennenaikaisesti syntyneiden tai hyperbilirubinemiasta kärsivien vastasyntyneiden imetystä, koska näiden lasten maksan kyky metaboloida joitakin lääkkeitä on pienempi. Vastasyntyneen munuaisten kyky erittää äidinmaidosta saamansa litium on aikuisen munuaisia heikompi, mikä altistaa lasta litiumin toksisuudelle.

Imettävän ja psyykenlääkkeitä käyttävän äidin lapsen vointia tulee sen vuoksi aina seurata. Imettävän äidin lapsen mahdollinen itkuisuus tai muut oireet eivät kuitenkaan välttämättä johdu äidinmaidosta saadusta lääkkeestä. Myös äidin ahdistuneisuuden tai masentuneisuuden tiedetään heijastuvan lapsen käytökseen.

Imetyksellä ja äidinmaidolla on kuitenkin monia myönteisiä vaikutuksia vastasyntyneen terveyteen ja äiti-lapsisuhteen kehittymiseen. Tämän vuoksi nykysuositukset eivät suhtaudu psyykenlääkkeitä käyttävän äidin imetykseen ehdottoman kielteisesti, mikäli imettävän äidin käyttämällä lääkkeellä ei ole eläintutkimuksissa tai ihmisillä osoitettu olevan kielteisiä vaikutuksia lapsen terveyteen tai kehitykseen.

Psykoosilääkkeiden käyttö imetyksen aikana

Psykoosilääkkeet salpaavat D2-reseptoreita, minkä vuoksi prolaktiinin pitoisuus suurenee ja äidinmaidon eritys voi lisääntyä.

Psykoosilääkkeet erittyvät äidinmaitoon, mutta niiden pitoisuus äidinmaidossa on pääsääntöisesti varsin pieni. Haloperidolin pitoisuus on äidinmaidossa kuitenkin noin kaksi kolmasosaa lääkkeen pitoisuudesta äidin plasmassa, mutta sitä käyttävä äiti voi imettää lastaan. Klooripromatsiinia lukuun ottamatta perinteisiä psykoosilääkkeitä käyttäneiden imettävien äitien lapsen kehityksessä ei ole tehdyissä seurantatutkimuksissa todettu lääkkeiden käytön aiheuttamia häiriöitä. Perinteisiä psykoosilääkkeitä käyttävä äiti voi siis halutessaan imettää lastaan, jos lääkkeen annos ei ole tavallista suurempi. Perfenatsiinin pitoisuudet äidinmaidossa ovat suhteellisen pieniä verrattuna lääkkeen pitoisuuteen äidin plasmassa, jonka vuoksi se on käyttökelpoinen psykoosilääke imetyksen aikana.

Toisen polven psykoosilääkkeistä aripipratsolia, ketiapiinia, olantsapiinia ja risperidonia pidetään kertyneen tiedon valossa turvallisina lääkkeinä imetyksen kannalta. Sen sijaan asenapiinin, iloperidonin, lurasidonin ja tsiprasidonin käyttöä imetyksen aikana ei suositella niukan tiedon vuoksi. Jos psykoosilääkkeitä käyttävä äiti imettää lastaan, lapsen tilaa tulee tiiviisti seurata.

Klotsapiinin rasvaliukoisuuden vuoksi sen pitoisuus äidinmaidossa voi olla jopa suurempi kuin äidin plasmassa. Klotsapiinin pitoisuudet äidinmaidossa voivat tämän vuoksi olla niin suuria, että imetystä on syytä välttää. Klotsapiinia käyttävän äidin lapsi voi altistua agranulosytoosin kehitykselle.

Masennuslääkkeiden käyttö imetyksen aikana

Jos äiti on aikaisempien synnytysten jälkeen kärsinyt vakavasta masennustilasta, lääkehoidon aloittaminen heti synnytyksen jälkeen voi estää synnytyksen jälkeisen masennustilan uusiutumisen. Synnytyksen jälkeisen vakavan depression hoito edellyttää yleensä masennuslääkityksen aloittamista. Interpersoonalisen psykoterapian on lääkehoidon ohella osoitettu lyhentävän masennustilaa. Äidin saama tuki lapsen hoidossa on aina keskeinen osa synnytyksen jälkeisen depression hoitoa.

Masennuslääkkeiden käyttöä imetyksen aikana ei ole vasta-aiheista, jos äiti haluaa imettää ja käyttää imetyksen kannalta turvallisina pidettyjä lääkkeitä. Lääkevaihtoehtoina ovat ensi sijassa joko trisykliset masennuslääkkeet tai SSRI-masennuslääkkeet. Muiden masennuslääkkeiden käyttöön liittyvistä mahdollisista haittavaikutuksista ei ole riittävää tietoa.

SSRI-lääkkeet erittyvät äidinmaitoon, mutta niiden pitoisuus on hyvin pieni ja selvästi pienempi kuin pitoisuus äidin plasmassa. Nykytiedon valossa paras vaihtoehto SSRI-lääkkeistä on suhteellisen lyhyen puoliintumisajan omaava sertraliini. Sen pitoisuus maidossa on vähän pienempi kuin äidin plasmassa; lapsen maidon kautta saama lääkemäärä on noin 2 % äidin painoon suhteutetusta annoksesta. Sertraliinia käyttävän äidin lapsi saa äidinmaidosta siten vain vähäisen määrän lääkettä (< 0,05 mg/kg/vrk). Kirjallisuudessa on julkaistu useita tapauksia, joissa äiti käytti imetyksen aikana sertraliinia ilman mitään havaittavia vaikutuksia lapseen. Fluoksetiini imeytyy jonkin verran paremmin äidinmaitoon, ja sillä on pitkä puoliintumisaika. Tämän vuoksi lapsen äidinmaidosta saaman lääkkeen mahdollisten haittavaikutusten häviäminen kestäisi muita SSRI-lääkkeitä pitempään. Kirjallisuudessa on kuvattu kaksi tapausta, joissa äidinmaitoa saaneen lapsen koliikkialttiuden tai ärtyisyyden arveltiin liittyneen äidin käyttämään fluoksetiiniin.

Venlafaksiinin, duloksetiinin, reboksetiinin, mirtatsapiinin, tratsodonin ja moklobemidin turvallisuudesta imetyksen aikana ei ole riittävästi tietoa suositusten antamiseksi.

Trisyklisistä masennuslääkkeistä amitriptyliini ja nortriptyliini ovat imetyksen kannalta turvallisimpina pidettyjä vaihtoehtoja. Doksepiiniin pitoisuus äidinmaidossa on muita trisyklisiä masennuslääkkeitä suhteellisesti jonkin verran korkeampi. Doksepiinin imetyksen aikaisesta käytöstä on kuvattu kaksi tapausselostusta, joissa lapsi on saanut vakavia oireita. Vaikka altistuminen maidon kautta jää suhteellisen vähäiseksi, on pohdittu sitä, että lääke ja sen aktiivinen metaboliitti saattavat kertyä imeväiseen. Lääkettä pidetään osin vasta-aiheisena imetyksen kannalta.

Mäkikuismauutetta käyttävän ja imettävän äidin lapsilla on avoimissa tutkimuksissa todettu jonkin verran useammin väsymystä, velttoutta tai koliikkeja. Nämä oireet ovat kuitenkin olleet lieviä eikä syy-seuraussuhdetta yrttivalmisteen käyttöön ole varmuudella osoitettu.

Manialääkkeiden käyttö imetyksen aikana

Litium erittyy äidinmaitoon, ja sen pitoisuus äidinmaidossa on 30–50 % lääkkeen pitoisuudesta äidin plasmassa. Koska vastasyntyneen munuaiset ovat toiminnallisesti epäkypsiä, ei imetystä suositella litiumin käytön aikana lapselle kehittyvän litiumtoksisuuden (mm. syanoosi, lihasvelttous, hypotermia, T-aallon muutoksia EKG:ssä) vaaran vuoksi. Jos äiti kuitenkin ehdottomasti haluaa imettää lastaan, äidin litiumin annos kannattaa pitää mahdollisimman alhaisella hoidollisella tasolla. Lapsen vointia tulee tällöin seurata tarkasti mahdollisten toksisten oireiden ilmenemisen vuoksi sekä mitata litiumin pitoisuutta lapsella ja seurata munuaisen ja kilpirauhasen toimintaa.

Valproaatti erittyy vain vähäisessä määrin äidinmaitoon. Karbamatsepiini erittyy äidinmaitoon jonkin verran valproaattia enemmän. Molempien käyttöä imetyksen aikana pidetään kuitenkin suhteellisen turvallisena. On esitetty, että sekä valproaatin että karbamatsepiinin käytöön liittyisi imetyksen aikana maksatoksisuuden riski. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ole kuvattu, joten riski on teoreettinen. Yhden tapausselostuksen mukaan valproaattia äidinmaidossa saava lapsi saattaa myös altistua trombosytopenian tai anemian kehittymiselle.

Lamotrigiinin pitoisuus äidinmaidossa on suhteellisen korkea. Imettävän äidin lapsen lamotrigiinipitoisuus plasmassa on 20–40 % lääkkeen pitoisuudesta äidin plasmassa. Vaikka lamotrigiiniä käyttävän ja imettävän äidin lapsilla ei haittoja ole kuvattu, lapsilla todetut korkeat pitoisuudet ovat herättäneet huolen mahdollisista lapselle kehittyvistä vaarallisista ihoreaktioista (Stevens–Johnsonin oireyhtymä). Näitä ilmenee ehkä suhteessa 1:10 000 lamotrigiiniä käyttävistä aikuisista. Tällaisia vaarallisia ihoreaktioita ei kuitenkaan ole ainakaan vielä raportoitu äidinmaidosta lamotrigiiniä saavilla lapsilla. Yleisesti ottaen lamotrigiiniä käyttävien ja imettävien äitien lapsilla ei ole todettu mitään kliinisesti merkittäviä oireita tai ongelmia. Ihoreaktioiden mahdollisuuden vuoksi lapsen vointia tulee seurata tarkoin ja lopettaa imettäminen välittömästi, jos lapsella ilmenee ihottumaa.

Bentsodiatsepiinien ja nukahduslääkkeiden käyttö imetyksen aikana

Eriasteiset ahdistusoireet ovat äidillä hyvinkin tavallisia synnytyksen jälkeen, minkä vuoksi lääkäri voi joutua harkitsemaan anksiolyyttien määräämistä.

Bentsodiatsepiinit erittyvät äidinmaitoon, mutta niiden pitoisuus äidinmaidossa on varsin alhainen. Bentsodiatsepiinien käyttöä säännöllisesti etenkään suuremmilla annoksilla ei kuitenkaan suositella imetyksen aikana, koska niitä säännöllisesti käyttävän ja imettävän äidin lapsi saattaa joskus kärsiä väsyneisyydestä, lihasvelttoudesta ja painon laskusta. Pienten bentsodiatsepiiniannosten (esim. oksatsepaami < 15–30 mg/vrk) ei julkaistujen tapausselostusten valossa ole voitu osoittaa vaikuttavan kielteisesti äidinmaitoa saavaan lapseen. Jos äiti joutuu voimakkaan ahdistuneisuutensa tai unettomuutensa vuoksi käyttämään bentsodiatsepiineja, lääkkeenä kannattaa käyttää lyhyemmän puoliintumisajan omaavia oksatsepaamia tai tematsepaamia. Annostuksessa tulee pyrkiä pienimpään tehokkaaseen annokseen ja samalla seurata lapsen vointia.

Tsolpideemin ja tsopiklonin säännöllistä käyttöä ei suositella imetyksen aikana. Bentsodiatsepiinien tapaan ne voivat lisätä äidinmaitoa saavan lapsen väsymystä.

Buspironin käyttöä imetyksen aikana pidetään turvallisena, joskin käytettävissä ei ole tutkittua tietoa. Sen farmakokineettiset ominaisuudet (lyhyt puoliintumisaika, voimakas sitoutuminen plasman proteiineihin) viittaavat kuitenkin siihen, että vakavia haittoja ei ole odotettavissa.

Lastaan imettävän äidin melatoniinin käytöllä ei ole osoitettu olevan haittavaikutuksia lapseen, minkä vuoksi se on käyttökelpoinen lääke ainakin äidin lievemmän tai tilapäisen unettomuuden hoidossa.