Ikääntyminen muuttaa elimistöä ja aineenvaihduntaa. Ikääntyneillä on usein muita sairauksia, joiden lääkitys vaikuttaa psyykenlääkkeen valintaan.

Vanhusten lääkitys aloitetaan aina pienellä annoksella. Annosta suurennetaan tarpeen mukaan erityisen hitaasti. Monen lääkkeen yhteiskäyttöä tulee välttää. Hoidon vaikutusta ja mahdollisia haittavaikutuksia seurataan tiheästi.

Iäkkäät saattavat ottaa lääkkeitä epäsäännöllisesti ja hoito-ohjeiden vastaisesti. Tämä selittyy osin muistivaikeuksilla ja osin vanhuuteen liittyvällä masentuneisuudella. Lääkkeiden käytön tarpeellisuus, syyt ja haittavaikutukset on syytä selvittää sitä huolellisemmin, mitä iäkkäämmästä on kysymys. Lääkkeen annostelu pyritään pitämään mahdollisimman yksinkertaisena. Joskus lääkehoidon vastuu on kuitenkin tarpeen siirtää omaiselle tai kodinhoitajalle.