Masennustilat ovat vanhuksilla yleisiä. Masentuneisuuden taustalla on usein psykososiaalisia tekijöitä, yksinäisyyttä, kipeitä muistoja, kuolemanpelkoa ja muita sairauksia. Näitä hoidetaan psykoterapeuttisilla keinoilla. Usein myös masennuslääkkeistä voi olla apua.

Iäkkäiden masennustilat jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, onko henkilöllä ollut masennusjaksoja ennen 60 vuoden ikää vai onko ensimmäinen masennusjakso tullut vasta yli 60-vuotiaana. Yli 60 vuoden iässä ensimmäistä kertaa esiintyvät masennustilat johtuvat usein muista sairauksista. Näihin liittyy usein kognitiivisia muutoksia, aivojen surkastumista ja aivojen valkoisen aineen muutoksia. Tyypillisiä oireita ovat heräily aamuyöllä, kiihtyneisyys ja harhaluulot. Vanhemmalla iällä puhjenneeseen masennukseen liittyy suuri itsemurhavaara.

Lääkkeen valinta

Vanhusten masennuslääke valitaan lähes samoilla periaatteilla kuin nuorempien. Lääkkeiden siedettävyys ja yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa ovat tärkeitä. Hoidon teho näkyy iäkkäämmillä usein tavallista hitaammin (6–12 viikon aikana).

SSRI-lääkkeet (fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini, sertraliini, sitalopraami, essitalopraami) ja SNRI-lääkkeet (duloksetiini, milnasipraani, venlafaksiini) ovat hyvän siedettävyytensä vuoksi ensisijaisia vanhusten masennuksen hoidossa, erityisesti jos lääkkeen hinta ei ole este eikä henkilö tarvitse rauhoittavaa masennuslääkettä. SSRI- ja SNRI-lääkkeistä essitalopraami, duloksetiini ja venlafaksiini ovat patenttisuojan omaavina lääkkeinä muita masennuslääkkeitä selvästi kalliimpia. Jos vanhus käyttää muita lääkkeitä, essitalopraami, sitalopraami ja sertraliini ovat käyttökelpoisimmat SSRI-lääkkeet, koska ne eivät juurikaan vaikuta potilaan käyttämien muiden lääkkeiden pitoisuuteen plasmassa. Vortioksetiini (5 mg/vrk) saattaa osoittautua hyväksi lääkkeeksi iäkkäiden potilaiden masennustilojen hoidossa, koska se saattaa parantaa potilaiden kognitiivisia toimintoja.

SSRI-lääkkeiden aloitusannos on vanhuksilla tavallista pienempi (esimerkiksi fluoksetiini ja sitalopraami 10 mg/vrk). Fluoksetiinia voidaan pitkän puoliintumisaikansa vuoksi käyttää vanhuksilla myös tavallista harvemmin. Riittävä hoitovaikutus voidaan saada antamalla 20 mg fluoksetiinia kerran viikossa.

Myös moklobemidi sopii ikääntyneiden masennustilojen hoitoon hyvän siedettävyytensä vuoksi. Moklobemidihoitoa ei saa aloittaa heti SSRI-lääkkeen tai muiden serotoninergisten lääkkeiden käytön loputtua, koska niiden yhteisvaikutuksena voi syntyä vaarallinen serotoniinioireyhtymä.

Jos masennustilan hoidossa tarvitaan ahdistusta tai unettomuutta lievittävää lääkettä, käyttökelpoisia vaihtoehtoja ovat tratsodoni, mianseriini, mirtatsapiini, ja trisykliset masennuslääkkeet. Tratsodonin, mianseriinin ja mirtatsapiinin etuina trisyklisiin masennuslääkkeisiin nähden ovat niiden vähäiset antikolinergiset haittavaikutukset (suun kuivuminen, ummetus, virtsaamisvaikeudet).

Trisyklisten masennuslääkkeiden ongelmana on niiden antikolinergisyys ja alttius aiheuttaa epätavallisen matalaa verenpainetta. Trisyklisiä masennuslääkkeitä ei tule käyttää niillä, joilla on sydämessä johtumishäiriöitä tai alttius matalaan verenpaineeseen.