Osa manioista esiintyy ensi kerran vasta vanhemmalla iällä, jolloin myös oireet voivat olla epätyypillisiä. Elimellisperäiset maniat ovat iäkkäillä tavallista yleisempiä.

Iäkkäiden potilaiden manian hoidossa käytetään samoja periaatteita kuin nuorempien potilaiden hoidossa. Vaihtoehtoina ovat litium, valproaatti ja toisen polven psykoosilääke. Vanhukset ovat tavallista herkempiä litiumin erilaisille haittavaikutuksille, mikä usein heikentää hoitomyöntyvyyttä. Heille riittävät usein tavallista pienemmät litiumpitoisuudet plasmassa (0,3–0,6 mmol/l), jolloin myös haittavaikutukset vähenevät.

Toisen polven psykoosilääkkeet ovat yleistymässä myös vanhusten manian hoidossa.