Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät jättihelokin (lat. Oenothera biennis; engl. evening primrose) siemeniä erityisesti haavojen hoitoon. Helokinsiemenistä tehtyä öljyä käytetään nykyisin laajasti mm. atooppisten ihottumien, vaihdevuosivaivojen ja sydän- ja verisuonisairauksien estoon.

Helokkiöljyn on väitetty lievittävän lasten tarkkaavaisuushäiriön, dementian ja skitsofrenian oireita. Ajatus helokkiöljyn antipsykoottisista vaikutuksista perustuu teorioihin prostaglandiinien aineenvaihdunnanhäiriöistä skitsofreniassa. Elimistö tarvitsee gammalinoleenihappoa prostaglandiinien muodostukseen.

Helokinsiemenöljyn mahdollisten kliinisten vaikutusten arvellaan perustuvan sen sisältämiin monityydyttämättömiin välttämättömiin ja muihin kuin välttämättömiin rasvahappoihin cis-gamma-linoleeni-, cis-linoleeni-, oleiini-, palmitiini- ja steariinihappoon.

Helokkiöljyn väitettyjä kliinisiä vaikutuksia ei ole osoitettu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa. Helokkiöljyn suositeltu annos sisältää cis-gamma-linoleenihappoa 6–8 grammaa.

Helokkiöljy on hyvin siedetty, mutta sitä tulee käyttää varovaisuudella mania- ja kouristusalttiilla potilailla, koska öljyn käyttö on tapausselostusten valossa saattanut laukaista manian oireita tai epileptisiä kouristuksia. Helokkiöljyllä saattaa olla interaktioita psykoosilääkkeiden, kortikosteroidien, beetasalpaajien, veren hyytymistä estävien lääkkeiden ja tulehduskipulääkkeiden kanssa.