Kalanmaksa- ja pellavaöljy sisältävät runsaasti välttämättömiä omega-3-monityydyttämättömiä rasvahappoja alfa-linoleenihappoa, eikosanopentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA), jotka ovat keskeisiä solukalvojen fosfolipidikerroksen rakenneosia. Näiden välttämättömien monityydyttämättömien rasvahappojen puutoksen on väitetty lisäävän alttiutta masennustiloihin ja olevan eräs etiologinen tärkeä tekijä erityisesti depressioissa. Lisäksi omega-3-rasvahappojen on esitetty olevan osatekijä myös skitsofrenian, tarkkaavaisuushäiriön ja impulsiivisen käytöksen taustalla. Omega-3-rasvahapoista köyhän ravinnon arvellaan myös lisäävän verisuonten kalkkeutumista.

Depressiosta kärsivien potilaiden punasolujen kalvojen on eräässä tutkimuksessa havaittu sisältävän normaalia vähemmän omega-3-monityydyttämättömiä rasvahappoja ja erityisesti dokosaheksaeenihappoa. Omega-3-rasvahappojen on esitetty myös vaikuttavan litiumin tavoin hermosignaalien kulkuun solukalvoissa.

Eikosapentaeenihapon (EPA) lisääminen (1,0–4,4 g/vrk) kaksivaiheisesta mielialahäiriöstä kärsivien potilaiden ruokavalioon on raportoitu lievittävän heidän depressiivisiä oireitaan. Vastaavasti omega-3-rasvahappojen (9,6 g/vrk) käyttö on vähentänyt kontrolloidussa hoitotutkimuksessa nopeasyklisestä bipolaarihäiriöstä kärsivien potilaiden sairausjaksojen tiheyttä. Luontaistuotekauppojen kapseleiden omega-3-rasvahappojen pitoisuus vaihtelee varsin paljon alkaen 200–300 mg kapselia kohden. Omega-3-rasvahappojen säännöllinen käyttö saattaa myös viivästyttää tai estää skitsofreniaan alttiiden nuorten ensipsykoosien ilmenemistä.

Suuremmissa annoksissa omega-3-rasvahappojen tavallisimmat haittavaikutukset ovat erilaiset vatsavaivat ja kalantuoksuinen hengitys. Suurissa annoksissa omega-3-rasvahapot voivat myös hidastaa verenhyytymistä ja lisätä siten antikoagulanttien vaikutuksia. Omega-3-rasvahapoilla ei tiedetä olevan kliinisesti merkittäviä interaktioita psyykenlääkkeiden kanssa.