Kokeilua perusteltiin unitutkimuksen antamilla tuloksilla nuorten unentarpeesta ja univajeen kielteisistä vaikutuksista oppimiseen ja käyttäytymiseen. Hälytyskellot soivat, kun Yhdysvalloissa oli unilaboratoriossa havaittu, että koululaisten siirryttyä 9. luokalta 10. luokalle ja kouluaamujen aloituksen muututtua kello 8.25:stä kello 7.20:een koululaiset nukkuvat keskimäärin 19 minuuttia lyhemmät yöunet kouluviikon aikana. Toisena hälytysmerkkinä pidettiin sitä, että joka toinen tutkituista 25 koululaisesta nukahti jo 3 minuutissa, kun nukahtamista mitattiin unilaboratoriossa kello 8.30.

Minnesotan koulukokeilun tarkoituksena oli kouluaamuja myöhentämällä saada yläluokkalaiset nukkumaan enemmän. Lisäksi tarkoituksena oli tämän ansiosta kohentaa kouluarvosanoja, parantaa koululaisten käytöstä ja lisätä turvallisuutta niin kaupunkikouluissa kuin lähiökoulussa. Millaisia tuloksia Minnesotan koulukokeilu antoi? Koulukokeilu ei johtanut parempiin kouluarvosanoihin, mikä oli pettymys. Niiden sijaan lähiökoulun opettajat ja rehtorit huomasivat, että koulun käytävillä ja kahvilassa ilmapiiri oli rauhoittunut, ja koulukuraattorit kertoivat oppilaiden hakeutuvan harvemmin heidän luokseen koulussa tai kotona ilmenneiden riitojen takia.

Kaupunkikouluissa opettajat sitä vastoin eivät huomanneet oppilaidensa käytöksessä mitään muutosta. Kaupunkikouluista kuului myös valituksia siitä, että oppilaat osallistuivat vähemmän koulun jälkeisiin harrastuksiin ja että heidän käyntinsä ansiotyössä koulun jälkeen hankaloitui ja perheiden ansiot vähenivät tämän takia. Siten koulukokeilu myös kasvatti eriarvoisuutta asuinalueiden välillä.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Myönteistä oli se, että niin hyvätuloisten perheissä kuin muissakin vanhemmat kokivat tulleensa paremmin toimeen lastensa kanssa ja saaneensa aamuisin enemmän aikaa paitsi yhdessäololle, myös asiakeskustelulle.

Koulukokeilun ollessa Minnesotassa vielä käynnissä, huhtikuussa vuonna 1999, tehtiin Yhdysvaltojen kongressissa lakialoite (ZZZ's to A's Act), jossa kehotettiin kaikkia kouluja myöhentämään kouluaamunsa alkamaan aikaisintaan kello 8.30. Paisuneesta hyperbolasta, määrätietoisesta lobbauksesta, kaikesta asian saamasta julkisuudesta ja mediahuomiosta huolimatta Minnesotan koulukokeilu loppui mahalaskuun, sillä kokeilun päätteeksi kokeilukouluja käyneiden ja vertailukoulua käyneiden yöunet eivät eronneet toisistaan. Kokeilusta ei julkaistu lopullisia tuloksia, mutta valikoitujen osatulosten perusteella kouluaamujen myöhentäminen lisäsi kaupunkikoululaisten yöunta keskimäärin 6 minuuttia ja vanhan aikataulun noudattaminen lyhensi vertailukoulun oppilaiden yöunta keskimäärin 7 minuuttia.

Sivujuonteena tästä kolmivuotisesta kokeilusta kuitenkin selvisi, että yläluokkien opettajat pitivät parhaimpana aloittaa kouluaamu kello 6.30:n ja kello 10.00:n välillä. Opettajissa on siten aamuihmisiä ja iltaihmisiä sekä näiden kahden ääripään väliin jääviä. Opettajista löytyy, kuten aikuisväestöstä löytyy, sisäisen kellon koko kirjo. Valtaosa opettajista halusi aloittaa koulupäivän joko kello 8.00, kuten joka kolmas opettaja, tai kello 8.30, kuten joka viides opettaja.