Minnesotan koulukokeilu ei ole suoraan sovellettavissa Suomeen. Syynä tähän on se, että kouluaamut alkavat Yhdysvalloissa huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa ja kokeilussa myöhennettiin ennen kello 8:aa alkaneita kouluaamuja. Meillä koulut eivät ala ennen kello 8:aa aamulla. Meillä on myös lähikouluja, joten koulumatkaan ei useinkaan tarvita yhtä paljon aikaa kuin Yhdysvalloissa.

Mahalaskun pettymystä on Yhdysvalloissa kansallisen unisäätiön toimesta selitetty nimeämällä kahdeksan estettä kokeilun onnistumiselle. Ensimmäisenä esteenä kokeilun leviämiselle laajempaan käyttöön ovat koulubussit. Koulubussit ovat joukkoliikenteen hajanaisuuden takia olleet se tukijalka, jonka varassa vanhemmat ovat voineet lähettää lapsensa huoletta kouluun. Koska koulubussien tulee, tietenkin, toimia tehokkaasti ja edullisesti, mikä tahansa muutos aikatauluihin on koettu hankalaksi.

Toisena esteenä on koulun jälkeen tapahtuva harrastustoiminta. Koska kouluaamujen myöhentämisen takia koulupäivät myös loppuvat myöhemmin, koululaisille jää vähemmän aikaa, etenkin vuorokauden valoisaan aikaan, urheiluharjoituksille ja otteluita varten. Valmentajat voivat olla kilpailua ja menestystä korostavassa ilmapiirissä haluttomia tinkimään omista tavoitteistaan. Tietenkin olisi miellyttävää kuulla edes yhden valmentajan toteavan kesken harjoitusten:

Nuorten täytyy saada nukkua tarpeeksi. Lopetetaan siis taas tänään aikaisin ja jätetään viimeiset treenit tekemättä. Kiitos teille, menkää turvallisesti kotiin, ja nukkukaa hyvin!

Yläluokkien koulupäivien muutos heijastuu myös muiden koulujen aikatauluihin. Koulubussit eivät ehdi kuljettaa oppilaita samaan aikaan aamulla sekä yläluokille että alaluokille, sillä luokat on erotettu toimimaan erillään ja matkat rakennusten välillä saattavat olla pitkiä ja tiet ruuhkaisia. Jos aamuja myöhennetään yläluokilla, niin alaluokilla kouluaamut pitää aloittaa aikaisemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että alaluokilla opiskelevat joutuvat odottamaan koulubussia aamun pimeydessä ja viettämään aikaa yksin kotona koulun jälkeen.

Yhdysvalloissa on tähän asti koulupäiviä suunniteltaessa toimittu pienempien koululaisten ehdoilla, ja murrosikäisten oikeuksia korostava linja ei näytä tässä asiassa saavan muutoksen mahdollistavaa kannatusta. Alaluokilla koululaiset tarvitsevat vielä pitemmät yöunet kuin yläluokilla, joten alaluokilla nykyistä aikaisemmin alkavat kouluaamut tulisivat selvästi haittaamaan yöunta. Tosin alaluokilla vanhemmat voisivat vielä käskeä ja myös saada koululaisensa ajoissa nukkumaan helpommin kuin yläluokilla. Siten nykyistä aikaisemmin alkavan kouluaamun haitta ei kuitenkaan ehkä toteutuisi aivan täydessä mitassaan.

Kouluaamujen myöhentäminen muuttaa koulun aikataulun ohella yhteisönsä kaikkia aikatauluja. Huoli on herännyt siitä, että oppilaat eivät ehdi koulupäivän jälkeen käydä kirjastoissa tai käyttää muitakaan kunnallisia palveluita. Kaikki oppilaat eivät eri syistä halua myöhentää koulupäiviään. Huolta on herättänyt myös se, että opettajille jää koulupäivän jälkeen vähemmän aikaa perheen kanssa vietettäväksi. Kaikki opettajat eivät eri syistä halua myöhentää koulupäiviään. Monet vanhemmat kokevat stressaavana minkä tahansa vaatimuksen, pienenkin, muuttaa perheelle valmiiksi laadittua minuuttiaikataulua. Kaikki vanhemmat eivät halua eri syistä myöhentää lastensa koulupäiviä.

Tutkimuksia, joissa olisi myöhennetty kouluaamuja ja selvitetty tämän muutoksen vaikutus, on Minnesotan koulukokeilun lisäksi vain muutama. Mikään niistä ei ole suoraan sovellettavissa Suomeen. Kaksi niistä on tehty Yhdysvalloissa yksityisissä sisäoppilaitoksissa, joissa yläluokkien oppilaat noudattavat 6-päiväistä kouluviikkoa ja nukkuvat oppilasvalvojineen makuusaleissa. Jotta koulupäivät eivät olisi pidentyneet, niitä tiivistettiin, ja nämä kokeilut kestivät kumpikin yhden lukukauden. Yksi tutkimus on Israelista, yhden julkisen koulun kahdesta luokasta, jossa yhden viikon ajan toisen luokan kouluaamut alkoivat kello 8.30 sitä vastoin, että ne toisella luokalla alkoivat edelleen kello 7.30. Oppilaat kuljetettiin tähän kouluun koulubussilla. Yksi tutkimus tehtiin kahtena keväänä Sveitsissä kuuden koulun ammattikouluun valmistavilta yläluokilla, joiden oppilaista kaksi kolmasosaa oli immigranttiperheistä. Viisi koulua aloitti aamunsa tavalliseen aikaan kello 7.40, yksi koulu myöhensi koulupäivänsä aloituksen kello 8.00:aan.

Kiinassa on tehty iso, kuuden koulun tutkimus, jossa shanghailaiset 4.–5. luokan oppilaat noudattivat joko perinteistä koulupäivää kello 7.30–15.30 tai myöhennettyä koulupäivää (kello 8.00–16.00 tai kello 8.30–16.30). Tuloksena oli, että kahden vuoden kuluttua myöhennetyn koulupäivän oppilaat nukkuivat noin 10 minuuttia pitemmät yöunet. Iso kiinalainen tutkimus tehtiin myös kahden hongkongilaisen koulun luokilla 7–11. Toinen koulu myöhensi aamunsa kello 7.45:stä kello 8.00:aan ja toinen jäi aloittamaan ne edelleen kello 7.55. Kokeilukoulussa lounasaikaa lyhennettiin, jotta koulupäivät loppuivat aiempaan tapaan kello 15.40. Vertailukoulussa koulupäivät loppuivat kello 15.55. Viiden kuukauden jälkeen todettiin, että oppilaat heräsivät vertailukouluun keskimäärin kello 6.41 ja kokeilukouluun 6 minuuttia myöhemmin. Molempien koulujen oppilaat nukkuivat viikonloppuisin yli kaksi tuntia pitempiä yöunia kuin arkisin.

Lähinnä Suomen olosuhteita vastannee tutkimus, joka tehtiin 14 000 asukkaan Glens Fallsissa, New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Julkisen koulun luokilla 9–12 myöhennettiin kouluaamuja kello 7.45:stä kello 8.30:een. Tämä lähikoulu sijaitsi kävelyetäisyydellä kotoa, eikä oppilaita kyyditty sinne koulubusseilla. Aluksi kouluaamukokeilu kannusti oppilaat nukkumaan noin 20 minuuttia pitemmät yöunet, koska he kävivät edelleen totuttuun aikaan nukkumaan, mutta vähitellen heidän yöunensa lyhenivät entiselleen oppilaiden käytyä aiempaa myöhemmin nukkumaan. Vuoden kuluttua kokeilun aloittamisesta oppilaiden yöuni oli keskimäärin kolme minuuttia lyhyempi kuin ennen kokeilua. Kokeilu ei johtanut parempiin kouluarvosanoihin. Myönteistä kuitenkin oli se, että koulusta myöhästymiset ja kurinpitotoimet vähenivät kokeilun aikana, mikä myötäilee Minnesotan koulukokeilun tuloksia.

Useimmat tutkimukset kouluaamuista ovat tehty ilman interventiota siten, että tutkijat ovat vertailleet aamunsa aikaisemmin aloittavien koulujen oppilaita koulupäivänsä myöhemmin aloittaviin. Näistä selvityksistä on selkeästi nähty koululaisten olevan väsyneempiä niissä kouluissa, joissa koulupäivä alkaa aikaisemmin aamulla. Niiden vastapainona kuitenkin on havainto, jonka mukaan suoriutuminen koulussa voi heikentyä, kun koulupäivät alkavat tavanomaista myöhemmin. Nuorten alkoholin käyttö näyttäisi tällöin lisääntyvän, kun vapaa-ajan viettoa on ollut mahdollista siirtää myöhempään.

Vastapainona on myös havaintoja, että lyhyempi yöuni ei haittaa koululaisten suoriutumista. Australiassa odotusten vastaisesti yläluokkien oppilailla yöunen pituus ei vaikuttanut vireystilaan eikä väsymys selittänyt kouluarvosanoja. Sen sijaan huonoa koulumenestystä selittivät masennusoireet. Väsyneillä masennusoireita oli enemmän, ja masentuneilla kouluarvosanat olivat huonompia. Samaa osoittaa myös Yhdysvalloissa tehty pitkittäistutkimus, jossa odotusten vastaisesti lyhyt, alle 9 tunnin yöuni ei ennakoinut huonompia kouluarvosanoja eikä masennusoireita yläluokan oppilailla. Sen sijaan myöhäinen nukkumaanmenoaika, kello 23.15 jälkeen, ennakoi lukuvuoden aikana huonompaa koulumenestystä. Tämän lisäksi myöhäiset nukkumaanmenoajat sekä lukuvuoden että kesäloman aikana, kello 1.30 jälkeen, ennakoivat masennusoireita.