Myös muita, ehkä itsestään selviä mutta juuri sen takia usein huomiotta jääneitä syitä murrosikäisten myöhäiseen nukkumaanmenoon ja lyhyiksi jääneisiin yöuniin on olemassa. Koulupäivän jälkeen nukutut päiväunet verottavat yöunta, samoin viikonlopun valvomiset sekoittavat nukkumaanmenoajat ja heräämisajat. Yölampun käyttö voi myöhentää unen tuloa, sillä valo pitää virkeänä, ja toisaalta pimennysverhojen käyttö voi myöhentää hereille havahtumista, kun aamu ei pääse sarastamaan makuuhuoneessa. Vanhempien haluttomuus määrätä lapsensa sosiaalisen lukujärjestyksen rajat voi olla haitaksi myös yöunelle. Pienemmillä lapsilla vanhempien läsnäolo ja empatia ovat unelle eduksi, isommilla lapsilla selkeät rajat ja sovitut pelisäännöt auttavat uneen. Koululaisten nukkumaanmenoon onkin hyvä kiinnittää huomiota, sillä lukuvuoden aikana myöhään nukkumaan käyvät ovat vaarassa jäädä koulussa monella tavoin muiden jalkoihin.

Yöunen pituuden sijaan koulutodistuksessa näkyvät siis yöunen kellonajat. Illanvirkut ovat muita väsyneempiä koulussa, kärsivät muita useammin masennusoireista ja saavat muita huonompia arvosanoja. Suomessa koululaisten terveyskyselyn perusteella ne nuoret, joilla on myöhäisimmät nukkumaanmenoajat, käyttävät muita enemmän alkoholia, tupakoivat muita useammin, harrastavat liikuntaa joko hyvin paljon tai ei lainkaan, surffaavat internetissä saaden siitä muita useammin univaikeuksia ja jättävät muita useammin aamiaisensa syömättä. Näiden ohella suoriutumista ja vointia kuvaavat vastaukset osoittavat myöhään nukkumaan menevien tilanteen muita huonommaksi.

Mitä myöhemmin lapset ja nuoret käyvät nukkumaan, sitä enemmän heillä on erilaisia vaikeuksia. Jos nukkumaanmenoaika myöhentyy vielä sen takia, että kouluaamujen alku myöhentyy, niin todennäköisesti vaikeudet lisääntyvät. Vaikeudet todennäköisesti lisääntyvät niillä, joilla vaikeuksia jo on, mutta todennäköisesti myös yhä useammalle alkaa ilmaantua vaikeuksia.

Koulupäivien myöhentämisestä ja suoriutumisen kannalta ihanteellisista kellonajoista on maailmalta saatu ristiriitaisia tuloksia. On selvää, on että kouluarvosanat eivät parane kouluaamuja myöhentämällä. Jos kouluaamun myöhentäminen ei siis olekaan kuin antiikin näytelmien Deus ex machina -käänne tämän tarinan juonessa eikä anna parempia kouluarvosanoja, niin mitkä seikat sitten määräävät koulumenestyksen? Nämä seikat ovat niitä tosiasioita, jotka kaikki tietävät mutta joissa ei ole mitään uutta eikä sinänsä kiinnostavaa. Läksyt täytyy tehdä, kokeisiin pitää harjoitella ja valmistautua ajoissa, oppitunneilla on oltava aktiivinen ja kyettävä yhteistyöhön. Ratkaisut, jotka suosivat näitä oppimiselle keskeisiä menestystekijöitä, ovat avain hyviin arvosanoihin.

Aika ajoin esille yhteiskunnallisessa keskustelussa nousee myös maassamme esille toive siitä, että koulupäivät alkaisivat myöhemmin. Helsingissä tehtiin lokakuussa vuonna 2011 aloite kouluaamujen myöhentämisestä eli kouluunmenoajan kohtuullistamisesta yläluokilla. Aloitteen vaatimuksena oli, että yläluokilla ja lukiossa kouluaamut alkaisivat aikaisintaan kello 9. Aloitteen perustelut olivat terveyteen liittyviä näkökohtia.

Kaupungin terveyslautakunta oli aloitteelle suopea, mutta huomautti, että riittävän yöunen turvaamiseksi muut keinot, kuten ruutuajan rajoittaminen, ovat vähintään yhtä tehokas keino kuin kouluaamujen myöhentäminen. Kaupungin opetuslautakunta puolestaan totesi aloitteesta lakonisesti, että työjärjestykset tehdään kouluissa, eikä ole tarkoituksenmukaista ohjeistaa keskitetysti päivien alkamisaikoja. Huhtikuussa vuonna 2012 aloite katsottiin käsitellyksi loppuun eli siis hylättiin.

Suomen perusopetuslain mukaan lukuvuodessa on 190 työpäivää, minimituntimäärä yläluokkalaisilla on 30 tuntia viikossa ja koulupäivässä saa olla enintään 7 oppituntia. Koulujen rehtorit saavat rytmittää koulunsa työn niin, että se on tarkoituksenmukaista sekä oppimisen että mielekkään työskentelyn kannalta. Keskusjohtoista ohjeistusta koulupäivien kellonajoista ei enää nykyisin pidetä tarpeellisena, vaan koulun noudattama lukujärjestys on kellonaikojen osalta jokaisen koulun rehtorin päätettävissä. Koululaisten, heidän vanhempiensa ja opettajiensa tulisi tietenkin olla yhdessä tyytyväisiä lukujärjestyksen kellonaikoihin. Tällainen asia sopisi hyvin puitavaksi koulun ja kodin välisissä tilaisuuksissa.