Kouluaamujen on toivottu alkavan nykyistä myöhemmin. Aluksi, on syytä kysyä miksi. Syyksi on useimmiten esitetty se, että oppilaat ovat aamun ensimmäisen tunnin tai ensimmäisten tuntien aikana väsyneitä. On tavattu ajatella, että väsymys haittaa oppimista tai että oppitunnin pito väsyneiden oppilaiden kanssa on turhauttavaa.

Ajatuskulku on tavallisesti jatkunut siten, että jos kouluaamut alkaisivat myöhemmin, niin oppilaat saisivat nukkua aamulla pitempään ja olisivat siten virkeämpiä aamun ensimmäisellä tunnilla. Tästä seuraisi se, että oppilaat oppisivat paremmin tunnilla opetetut asiat ja että myös oppitunnin pito virkeämpien oppilaiden kanssa sujuisi paremmin. Näin aamun tunnit koulussa olisivat mielekkäämpiä niin oppilaille kuin opettajille.

Jos kouluaamujen myöhentämisellä halutaan helpottaa oppilaiden väsymystä ensimmäisten tuntien aikana, niin on syytä kysyä, mistä väsymys aamulla johtuu. Syitä on varmasti useita, mutta tavallisesti on kysymys terveen lapsen väsymyksestä. Silloin vastaus väsymykseen löytyy helposti. Terveen lapsen väsymys johtuu liian lyhyestä yöunesta. Tämä pätee myös aikuisiin. Eikö tällöin ole järkevämpää korjata väsymyksen syy, eli nukkua riittävän pitkä yöuni, kuin myöhentää kouluaamun alkua.

Siis, jotta kouluaamujen väsymystä voitaisiin helpottaa, koululaisten tulisi nukkua pitemmät yöunet. Tällöin voitaisiin välttää väsyneen oppilaan karikatyyri, jollainen on Charles Monroe Schulzin (1922–2000) Tenavissa Jaska Jokusen kaverina seikkaileva Piparminttu-Pipsa. Hän kyllä menestyy urheilussa baseball-joukkueen syöttäjänä, mutta hänen todistuksensa keskiarvo on Suomen arvosteluasteikolla mitaten 5 ja hän usein torkahtaa oppitunnilla. Hetken pilkittyään valveen ja unen rajamailla ja lyötyään päänsä pulpettiin hän havahtuu hokemaan:

Olen hereillä! Olen hereillä!