Kouluaamut voitaisiin aloittaa myöhemmin ja ne voisivat päättyä samaan aikaan kuin ennen, jos koulupäiviä tiivistetään. Tämä tarkoittaa lyhempiä välitunteja ja lyhempää ruokatuntia. Oppilailla olisi silloin vähemmän aikaa leikkiä ja levätä oppituntien välillä. Aivot kuitenkin tarvitsevat paitsi harjoitusta, myös lepoa uusien asioiden omaksumiseksi. Myös opettajien aivot tarvitsevat lepoa koulupäivän aikana. Siten tämä vaihtoehto ei liene oppilaiden eikä opettajien suosiossa.

Vaihtoehtona silloin, jos koulupäiviä ei tiivistetä mutta kouluaamuja myöhennetään, on tietenkin myös se, että lukukausia pidennetään, jotta oppivelvollisuuden mitta täyttyisi. Kouluvuoden aikana on suoritettava sovittu tuntimäärä. Tämä merkitsee suoraan sitä, että kesäloma lyhenee. Oppilaille ja opettajille tämä ei ole houkutteleva vaihtoehto, vaikka joillekin vanhemmille se sitä voisi ollakin hoitojärjestelyiden helpottamiseksi pitkän kesäloman aikana.

Palataan tarkastelussa siis takaisin vaihtoehtoon, jossa koulupäivät loppuisivat vastaavasti myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että vapaa-aikaa olisi nykyistä vähemmän, sillä jotta yöuni pitenisi ja väsymys helpottaisi, nukkumaanmenoajan pitää pysyä samana.

Koulun jälkeen vapaa-ajalla jokaisella on omat harrastuksensa ja muut asiat, jotka haluaa tehdä. Jos koulupäivä loppuu myöhemmin, samat asiat täytyy tehdä nopeammin, sillä nukkumaan on ehdittävä samaan aikaan kuin tähänkin asti. Tästä seuraa kiire koulupäivän jälkeen. Epäilen, että koululaiset ja heidän vanhempansa haluaisivat kiireen kiihtyvän ruuhkavuosien jo nykyisinkin hektisestä elämänmenosta.

Vaihtoehtona tälle tietenkin on se, että vapaa-ajalta karsitaan menoja pois, jotta illalla ehtii samaan aikaan nukkumaan kuin tähänkin asti. Tämä tarkoittaa sitä, että liikuntaharrastusten ynnä muiden harrastusten järjestäjät joutuisivat supistamaan kouluikäisille tarjoamiaan palveluita ja menettäisivät tulojaan. Tuloja olisi toki mahdollista kerätä lapsiperheiden sijasta muilta asiakasryhmiltä.

Tämä saattaisi kuitenkin olla myös myönteinen muutos. Nykyisin ongelmana koululaisten yöunen kannalta ovat liian myöhään päättyvät harjoitusvuorot harrastuksissa, joissa on rasittavaa liikuntaa. Elimistölle täytyy antaa riittävästi aikaa palautua rasittavasta liikunnasta, ja nykyisellä aikataulutuksella se ei aina onnistu. Nykyiset jääkiekon ja jalkapallon tai muun sellaisen urheilun harjoitusten pito pitäisi kääntää päälaelleen, eli mitä nuoremmista on kyse, sitä aikaisemmin heidän harjoitustensa tulisi alkaa. Sääntönä pitäisi siten olla, että lapset ja nuoret ensin, sitten vasta aikuiset. Aikuiset ehtivät harjoitella illan viimeisillä vuoroilla.

Todennäköisesti kuitenkin kävisi niin, että palvelujen tarjoajat myöhentäisivät tarjoamiaan palveluja alkamaan myöhemmin, jotta perheet ehtisivät tulla paikalle ja käyttää niitä ja kuluttaa niihin rahaa samalla tavalla kuin ennenkin. Palveluiden kysyntä, tarjonta ja rahavirrat pysyisivät ennallaan, eikä mikään muuttuisi. Näin yhteiskunnan ajankäyttö hilautuisi vähitellen yhä iltapainotteisemmaksi eli samalla myös yhä epäfysiologisemmaksi ihmisen sisäisen kellon toiminnan kannalta. Tästä todennäköisesti seuraisi lisää ongelmia, sillä ei päiväeläintä voi muuttaa yöeläimeksi ilman kielteisiä seurauksia. Tiedämme jo kolmivuorotyön perusteella, mitä ongelmia sisäisen kellon rytmihäiriöistä aiheutuu.