Nukkumisen laihdutusvaikutuksia testattiin Yhdysvalloissa kokeessa, johon osallistui 8–11-vuotiaita koululaisia. Heistä neljäsosa oli ylipainoisia. Kaikki nukkuivat 9,5 tunnin yöunia.

Koululaiset jaettiin vaihtovuoroisesti kahteen ryhmään. Aluksi toinen ryhmä nukkui 1,5 tuntia pitemmät yöunet viikon ajan ja toinen ryhmä 1,5 tuntia lyhyemmät yöunet viikon ajan. Välissä oli viikon tauko, minkä jälkeen vuoro vaihtui. Unta seurattiin lepo-liikeaktiivisuutta jatkuvasti mittaavalla kiihtyvyysanturilla ja syömistä kolmena päivänä viikossa ruokapäiväkirjalla. Lisäksi mitattiin verinäytteestä ruokahalua säätelevien hormonien, rasvasolujen vapauttaman leptiinin ja mahalaukun erittämän greliinin, plasmapitoisuudet kunkin vuoron päätteeksi.

Kun lapset nukkuivat pitemmät yöunet, he söivät päivittäin 134 kilokaloria vähemmän ja painoivat viikon päätteeksi 220 grammaa vähemmän kuin silloin, kun he nukkuivat lyhyemmät yöunet. Yöunen pituudella on siten merkitystä kouluikäisten lasten painon kehitykselle, ja tämä vaikutus on mitattavissa ja näkyy siis jopa viikossa.

Myös aikuisilla on riittävän pitkien yöunien nukkuminen estää painoa nousemasta. Tämä osoitettiin kokeessa, johon Yhdysvalloissa osallistui parikymppisiä aikuisia. Heistä jokainen ilmoitti tarvitsevansa yöunta vähintään 7 tuntia. Kokeessa heidän kuitenkin annettiin nukkua viitenä peräkkäisenä yönä vain 5 tuntia, sen jälkeen heidän tuli valvoa. Tämä runsaan parin tunnin mittainen univaje, joka toistui ilman mahdollisuutta kuitata univelkaa pois, voimisti sisäisen kellon jätätystä ja aiheutti nälän tunnetta iltapäivisin ja iltaisin. Pitääkseen nälän loitolla he söivät päivittäin 111 kilokaloria enemmän kuin normaalisti. Kahden päivän ja niiden välisen yön valvominen johtaa 134 ylimääräisen kilokalorin saantiin.

Nälkäisenä tulemme usein syöneeksi tiedostamattamme tavallista enemmän nimenomaan rasvaa ja hiilihydraatteja. Ruoassa yksi gramma rasvaa sisältää 9 kilokaloria, yksi gramma hiilihydraattia 4 kilokaloria, yksi gramma proteiinia 4 kilokaloria, yksi gramma alkoholia 7 kilokaloria. Kalori tarkoittaa kirjaimellisesti lämpöä ja kemiassa sitä energiamäärää, joka tarvitaan normaalissa ilmanpaineessa nostamaan yhden vesigramman lämpötilaa yhdellä kelvinasteella.

Vaikka edellä mainitun viiden päivän kokeen aikana tutkittaville järjestettiinkin ohjattua liikuntaa, heidän painonsa nousi silti viidessä päivässä keskimäärin 820 grammaa. Paluu univajeen jälkeen riittävän pitkiin yöuniin vähensi rasvan syöntiä, heikensi makeanhimoa ja laihdutti 30 grammaa viidessä päivässä. Uni hoikistaa vartaloamme, ja valve lihottaa, jos saatavilla on tauotta syötävää.

Terveen henkilön yöunessa vilkeunen jaksot kertyvät aamuyön tunteihin, ja univaje leikkaa juuri nämä jaksot pois. Siten on mahdollista, että tarvitsemme yöunessamme nimenomaan vilkeunta, jotta painomme pysyisi normaalina. Tosin vilkeunta on oltava sopusuhtaisesti. Jos vilkeunta on liian paljon, kuten vakavasti masentuneilla on, paino pyrkii laskemaan ja ihminen laihtuu. Syynä tähän lienee se, että vilkeuni vapauttaa varastoitua rasvaa ja polttaa rasvahappoja energiaksi sauvajyväsissä, joita on runsaasti etenkin ruskean rasvakudoksen soluissa. Jos vilkeunta on liian vähän, paino pyrkii nousemaan ja ihminen lihoo.

Myös kauneusunet ovat totta. Tämä todistettiin Tukholmassa suoritetussa tutkimuksessa, jossa naiset ja miehet, iältään 18–61-vuotiaita, arvioivat niin naisten kuin miesten kasvokuvia. Valokuvat oli otettu 18–31-vuotiaista henkilöistä sekä hyvin nukutun yön että valvomisen jälkeen. Hyvin nukuttu yö tarkoitti sitä, että koehenkilöt nukkuivat kello 23–7, ja heidät kuvattiin sen jälkeen kello 14. Valvominen tarkoitti puolestaan sitä, että koehenkilöt nukkuivat ensin kello 2–7, valvoivat sitten 31 tuntia eli päivän ja sitä seuraavan yön yli. Sen jälkeen heidät kuvattiin kello 14. Valvoneen kasvot olivat arvioitsijoista vähemmän viehättäviä kuin riittävästi uinuneen kasvot. Uni hellii kasvojamme, valve kuluttaa.