Miksi nuoresta, joka on ennen murrosikäänsä ollut aamunvirkku, tulee murrosiässä illanvirkku? Tämä kysymys on yksi tieteen yhä ratkaisemattomista arvoituksista, se on oikea tieteen kookospähkinä.

Jos siis murrosikäisen sisäinen vuorokausi lyhenee, kun vuorokausirytmien jakso lyhenee, niin vuorokausirytmien vaiheen pitäisi aikaistua. Näin ei kuitenkaan käy, vaan tapahtuu juuri päinvastoin. Murrosikäisen vuorokausirytmien vaihe viivästyy ja sisäisen kellon pyrkimys jätättää voimistuu, pojilla enemmän kuin tytöillä. Mikä tähän on syynä?

Tiedämme, että murrosiässä unipaine pienenee, minkä takia murrosikäinen sietää valvomista pitempään. Illanvirkun uni ei myöskään syvene nukahtamisen jälkeen yhtä nopeasti kuin muilla. Nämä lienevät keskeisimmät mekanismit, jotka altistavat nuoren sisäisen kellon rytmihäiriöille. Samalla nuoren elimistö karaistuu aamuvalolle eikä sisäinen kello tahdistu enää yhtä herkästi aamuisin silmiin lankeavan valon vaikutuksesta. Osa selityksestä voi lisäksi olla se, että alkava sukuhormonien runsas tuotanto saa sisäisen kellon jätättämään, vaikka sisäinen vuorokausi pyrkisikin lyhenemään, ja tietenkin se, että nuori itsenäistyy aikuisten ohjauksesta.

Myös jatkuva välipalojen ja aterioiden syöminen iltapäivisin ja iltaisin sekä jatkuvassa keinovalossa oleskelu myöhään iltaan asti voivat voimistaa sisäisen kellon jätätystä. Tiedämme jo, että makuuhuoneeseen kannettavat älylaitteet voivat viivästyttää käyttäjänsä nukahtamista ja häiritä unta. Epätietoisuutta on ollut siitä, miten paljon ne haittaavat lasten ja nuorten nukkumista.

Maailmalta on julkaistu tusina tutkimuksia, joissa on tarkasteltu älylaitteiden (matkapuhelinten ja sormitietokoneiden) käytön suhdetta univaikeuksiin 6–20-vuotiailla lapsilla ja nuorilla. Tulos on selkeä: älylaitteiden käyttö nukkumaan mentäessä lyhentää unta, heikentää unenlaatua ja lisää väsymystä. Pelkästään älylaitteen ottaminen mukaan makuuhuoneeseen, vaikka sitä ei siellä aktiivisesti käyttäisikään, johtaa samanlaiseen tulokseen.

On siten ilmeistä, että monet vanhemmat tarvitsevat ohjeistusta, miten nukkumaanmenon rutiinit opetellaan perheessä uudelleen eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa. Vanhempien oma esimerkki on tietenkin tässäkin asiassa olennaista. Lisäksi nykyisin on löydettävissä jo useita älylaitteiden käyttöä rajoittavia sovelluksia, jos niitä tarvitaan alkuun apukeinoiksi.

Unen ja valveen määrittelevät hermoston sisäsyntyinen vuorokausirytmi ja elimistöön valvomisesta kertyvä unentarve. Näistä kahdesta prosessista, elollisen lainalaisuudesta syntyy paljain silminkin nähtävänä ilmiasuna uni-valverytmi. Herääminen on nukahtamista enemmän riippuvainen ruumiinlämmön ja uni-valverytmin vaiheesta. Sisäinen kello säätelee unitilan aloittavien ja lopettavien solujen toimintaa sekä eri univaiheiden vuorottelua unen aikana. Unitila määrää heräämisen luontevan ajankohdan. Valvetila puolestaan määrää nukahtamisen luontevan ajankohdan. On kuin nämä kaksi prosessia irtoaisivat murrosiässä toisistaan: unentarpeesta huolehtiva uniprosessi pysyisi samana, mutta vuorokausirytmejä synnyttävä rytmiprosessi kiihtyisi. Päästääkö siis uniprosessi rytmiprosessin karkuun?

Paljon on kuitenkin vielä sellaista, mitä emme tiedä. Esimerkiksi: mikä merkitys on ihmisellä syntymästään lähtien olevalla ruskealla rasvalla? Sen toiminta kuluttaa energiaa ja synnyttää lämpöä. Murrosiässä ruskean rasvan määrä kasvaa ja se muuttuu aktiivisemmaksi, pojilla enemmän kuin tytöillä. Ruskea rasva kuluttaa silloin siis enemmän energiaa ja tuottaa enemmän lämpöä. Emme tiedä, mihin vuorokauden aikaan ruskea rasva on aktiivisimmillaan, mutta jos se on murrosikäisellä aktiivisena nimenomaan iltayön aikana, niin myös se voi osaltaan selittää sisäisen kellon jätätyksen voimistumista murrosikäisillä. Sitä, vaikuttaako ruskean rasvan toiminta yöuneen, mielialaan, ahdistuneisuuteen tai ärtyneisyyteen, ei myöskään vielä tiedetä.

Tiedämme kuitenkin jo sen, että ruskeaa rasvaa ja ruokahaluamme säätelevät muiden muassa verenkiertoon luusoluista erittyvä lipokaliini-2 ja rasvasoluista erittyvä uridiini. Lipokaliini-2:n määrä verenkierrossa on tavallisesti matalimmillaan noin kello 4.00:n aikaan. Jos sairastumme esimerkiksi influenssaan, lipokaliini-2:n määrä aivojuoviossa kasvaa ja unipaine nousee. Uridiinilla, jonka eritystä puolestaan paasto kiihdyttää, on myös unipainetta nostava vaikutus. Siten nämä kaksi puhaltavat yhteen hiileen unihiekan tuomiseksi.

Tämän ilmiön selvittämiseksi tarvitsemme etenevän tutkimuksen, jossa samoja ihmisiä tutkitaan samalla tavalla esimerkiksi vuosittain useiden vuosien ajan. Tällaisen tiedon avulla tutkijoiden olisi mahdollista selvittää, kuinka moni on ennen murrosikää iltaihminen, kuinka moni muuttuu murrosiässä enemmän iltaihmiseksi ja kuinka moni jää murrosiän jälkeen iltaihmiseksi. Tämä tieto olisi kullanarvoista, sillä kaikki tähän asti tutkitut terveysvaarat ovat nimenomaan iltaihmisillä yleisempiä kuin muilla.