Kun ranskalainen filosofi René Descartes (1596–1650) saapui Alankomaista vuoden 1649 lopulla Tukholmaan opettaakseen Ruotsin kuningatar Kristiinalle (1626–1689) filosofiaa, hän joutui vastoin tottumuksiaan heräämään kolmena aamuna viikossa jo kello 5. Aamuherätykset olivat tarpeen, jotta hän olisi ehtinyt ajoissa kuningattaren kirjastoon. Filosofian opiskelu oli siirretty aamun tunneiksi, kun kreikan kielen ja politiikan opetus vei muun ajan päivästä.

Ulkoisen ja sisäisen kellon ristiveto rasittaa

Nämä aikaiset heräämiset kutistivat Descartesin yöunen vain parin tunnin mittaiseksi, sillä hän olisi iltaihmisenä herännyt uniltaan virkistyneenä vasta kello 11. Hänen sisäinen kellonsa joutui tällöin sopeutumaan 6 tunnin vaihesiirtoon kello 11:stä kello 5:een keskellä talvea, jolloin ulkona ja siihen aikaan myös sisällä oli hyvin niukasti valoa. Sähkövalaistusta ei vielä ollut, katuja valaisivat soihdut, ja sisällä poltettiin kynttilöitä. Valon niukkuus vain vaikeutti sisäisen ja ulkoisen epätahdin korjaamista ja varhaiseen aikatauluun sopeutumista. Tukholman talven pimeys ja kylmyys koituivat Descartesin kohtaloksi: hän kuoli siellä keuhkokuumeeseen helmikuussa vuonna 1650.

356 vuotta myöhemmin, vuonna 2006, Yhdysvalloissa Virginian yliopistosta julkaistiin tutkimus, jossa tehty havainto valaisee myös Descartesin kuolemaa. Kokeessa hiirille aiheutettiin aikaerorasitus vuorokauden valoisan ja pimeän vuorottelua äkillisesti muuttamalla. Nuoret hiiret kestivät hyvin kahdeksan viikon aikana kerran viikossa toistettua, kuuden tunnin mittaista äkillistä aikaeroa. Sitä vastoin osa vanhoista hiiristä kuoli tähän aikaerorasitukseen. Vanhoista hiiristä, joita ei aikaerorasitettu, kuoli joka kuudes. Niistä vanhoista hiiristä, jotka joutuivat myöhentämään vuorokausirytmiään kuusi tuntia kerran viikossa, kuoli joka kolmas.

Niistä vanhoista hiiristä, jotka joutuivat kerran viikossa aikaistamaan vuorokausirytmiään kuudella tunnilla, aivan kuten Descartes joutui tekemään kolme kertaa viikossa Tukholmassa asuessaan, kuoli kahdeksan viikon aikana peräti joka toinen. Kun aikaerorasitus toistui tiheämmin kuin kerran viikossa, ennenaikainen kuolleisuus kasvoi. Hiiret eivät kokeessa kuolleet stressiin eivätkä univajeeseen, vaan kuoleman syynä oli immuunipuolustuksen romahtaminen. Kun elimistön immuunipuolustus häviää, tavallisistakin taudinaiheuttajista voi tulla tappavia.