Illanvirkut kärsivät muita helpommin univajeesta. Tämä johtuu heidän sosiaalisen lukujärjestyksensä iltapainotteisuudesta, joka on ristiriidassa yhteiskunnan aamupainotteisten työaikojen kanssa. Huolimatta tästä seikasta, siis univajeesta riippumatta, illanvirkut ovat muita alttiimpia myös kärsimään erilaisista oireista ja sairauksista. Yllättävää on se, että kaikki tähän mennessä tutkitut terveysriskit kasaantuvat nimenomaan illanvirkuille, eivät muille. Näitä terveysriskejä ovat muun muassa univaje, epäterveellinen ruokavalio, tunnesyöminen, niukka liikunta, pitkä ruutuaika, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, unettomuus, virkistämätön yöuni, painajaiset, masennus, kaamosoireet, verenpainetauti, aikuisiän diabetes, astma, selkäsairaudet, selkäkipu ja niin edelleen.

Sisäisen kellon luontaista jätätystä pahentaa se, että syystalvella aamun tunteina on liian vähän valoa. Kaamoksen hämärästä tai suorastaan valottomista aamuista ei silmiimme lankea sisäistä kelloamme luontaisesti tahdistavaa valoa. Jos aamut olisivat valoisampia, niin sisäinen kello ei pääsisi jätättämään liian paljon. Keinovalo ja niin sisällä kuin ulkona tasaisena jatkuva valosaaste valvottavat ja jättävät yöunelle yhä niukemmin aikaa.

Alituinen kiire verottaa yöunta. Läpi vuoden sosiaalisen lukujärjestyksen minuuttiaikataulu ja ihmisten iltapainotteinen ajankäyttö ylläpitävät jokaöisestä univajeesta kertyvää univelkaa. Univelkaisen yöuni täyttyy sisäisen kellon käyntiä hidastavasta korvausunesta ja sisäinen kello jää siten entistä enemmän jälkeen aikataulustaan.

Kellonsiirto kesäaikaan edelleen sotkee etenkin illanvirkkujen uni-valverytmin, ja tästä johtuva epätahti jatkuu useimmiten koko kesän. Vaikka ihmisten ulkona töissä tai harrastuksissa ulkoilmassa viettämä aika vähenee, he eivät kuitenkaan anna lisää aikaa unelle, vaan käyttävät vapautuneen ajan mieluummin muihin askareisiin. Yhä useammasta tulee paitsi univelkainen, myös iltaihminen.