Lokakuussa vuonna 1884 kokoontui IMC-konferenssi Yhdysvaltojen presidentin kutsusta Washingtoniin. Kutsut oli lähetetty kaikille niille valtioille, joiden kanssa Yhdysvalloilla tuolloin oli solmittuna diplomaattisuhteet. IMC-konferenssi kesti kuukauden, jonka kuluessa pidettiin kahdeksan kokousistuntoa. Niistä viisi oli varsinaisia keskusteluistuntoja, ja ne kestivät yhteensä 15 tuntia 45 minuuttia. Nykyisellä mittapuulla konferenssi olisi pidetty kahdessa päivässä, mutta se voisi toimia edelleen esimerkkinä hyvästä kokouskäytännöstä. Osallistujille annettiin aikaa keskusteluille, kuunnella toisiaan ja perustella kantojaan. Välillä pidettiin viikon, välillä päivän taukoja asioihin perehtymistä ja esitysten valmistelua varten.

Paikalla olivat 25 valtion edustajat, kutsuista paikalle jäi saapumatta Tanska. Yksitoista valtiota lähetti paikalle vain diplomaattisen edustajansa, muun muassa Saksa ja Itävalta-Unkari, jotka, ironista kyllä, olivat ensimmäiset kesäajan käyttöön siirtyneet maat. Sitä vastoin isäntämaan lisäksi viisi valtiota (Brasilia, Chile, Costa Rica, Meksiko, Japani) oli lähettänyt paikalle vain substanssiasiantuntijan. Näiden valtioiden voimme olettaa olleen, ehkä naiivillakin tavalla, kiinnostuneita aiheesta ja samalla tietämättömiä IMC-konferenssille asetetuista odotuksista ja siltä odotetuista päätöksistä.